Kun lapseen epäillään kohdistuneen väkivaltaa, lapsen edun tulisi määrittää sitä, miten väkivaltaepäilyn selvittämisprosessi toteutetaan. Lapsen edun ensisijaisuus perustuu Lapsen oikeuksien sopimuksen 3. artiklaan.
Viranomaisprosessina lapseen kohdistuvan väkivaltaepäilyn selvittämistyö käynnistyy lastensuojeluilmoituksesta ja/tai rikosilmoituksesta. Suurin osa erityisesti lievistä väkivaltaepäilyistä käsitellään ainoastaan sosiaalihuollossa ja osa epäilyistä esitutkinnassa, lapsen etu huomioiden.
Barnahus-mallin avulla parannetaan lapsen edun huomioimista lapsiin kohdistuvien väkivaltaepäilyiden selvittämisprosesseissa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi moniammatillisen yhteistyön kehittämistä koordinoiduksi, jotta väkivaltaepäilytilanteessa lapsen ei tarvitse kertoa toistuvasti eri viranomaisille hänelle tapahtuneista vaikeista asioista.
Lapsiin kohdistuva perheväkivalta on kompleksinen ja sensitiivinen ilmiö. Uuden toimintatavan käyttöönotto palvelujärjestelmässä voi vaikuttaa muihin järjestelmän osiin, ja on äärimmäisen tärkeää, että kehitettävien käytäntöjen vaikutuksia tarkastellaan kriittisesti.
Oikeusministeriön julkaisussa Naisiin kohdistuvien väkivaltarikosten eteneminen rikosprosessissa (OM 1:2025) näkyy, että poliisi käsittelee perheväkivaltaepäilyjä hitaammin kuin parisuhdeväkivaltaepäilyjä. Syyksi arvellaan poliisin lapsiin kohdistuvien rikosepäilyiden tutkinnassa tekemää viranomaisyhteistyötä muun muassa sosiaaliviranomaisen kanssa sekä lastensuojelun toimia.
Tosiasiassa sosiaaliviranomaisen prosessi käynnistyy asiakkaan kanssa yleensä ennen poliisia eikä näkemyksemme ja kokemuksemme mukaan hidasta poliisin prosessia. Prosessia voi sitä vastoin hidastaa poliisin tekemä monialainen yhteistyö, jossa pyritään löytämään lapsen etua niin lapsen arjessa kuin rikosoikeudellisessa prosessissakin parhaiten edistävä ratkaisu.
Rikostutkinta ei yksin riitä ratkaisuksi lapseen kohdistuvaan lähisuhdeväkivaltaan
Rikosoikeudellinen prosessi ei aina edistä lapsen etua parhaalla mahdollisella tavalla perheen sisäisissä väkivaltaepäilytilanteissa. Mikäli väkivallan ilmenemisen riskitekijöihin pystytään vaikuttamaan, esimerkiksi sosiaalihuollon tukitoimin, ja väkivaltaa käyttänyt vanhempi työskentelee oman käyttäytymisensä muuttamiseksi, tukee tämä lapsen turvallisuutta tehokkaammin kuin rikosprosessi.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun raportissa Esitutkinnan rajoittaminen ja syyttämättä jättäminen pari- ja lähisuhdeväkivallassa tuodaan esiin, ettei rikosprosessi ole lapselle vahingollinen. Tämä on yksi Barnahus-mallin tavoitteista. Lähisuhdeväkivallan dynamiikka kuitenkin vaikuttaa lapsen osallisuuden toteutumisen mahdollisuuksiin. Lasta ei voida irrottaa perheyhteydestään ja -suhteistaan ja ajatella, että vanhemman asema epäiltynä rikosprosessissa ei vaikuttaisi lapseen.
Rikostutkinta ei yksinään toimi ratkaisuna lapsiin kohdistuvaan perheen sisäiseen väkivaltaan vaan tarvitaan väkivallan tekijöille suunnattuja interventioita sekä arviointia siitä, kykeneekö väkivallan tekijä muuttamaan toimintaansa lapsen turvallisuuden lisäämiseksi tulevaisuudessa.
Lue lisää:
Esitutkinnan rajoittaminen ja syyttämättä jättäminen pari- ja lähisuhdeväkivallassa
Naisiin kohdistuvien väkivaltarikosten eteneminen rikosprosessissa (VN)