Lastensuojelun sijaishuollossa käytettävät rajoitustoimenpiteet puhuttavat niin lastensuojelun ammattilaisia kuin asiakkaina olevia lapsia ja nuoria, eikä syyttä: rajoitustoimenpiteillä puututaan aina lapsen perus- ja ihmisoikeuksiin. Lastensuojelulain mukaan rajoitustoimenpiteiden käyttäminen on mahdollista ja velvoittavaa silloin, kun lapsen etu, terveys ja turvallisuus sitä edellyttävät. Rajoitustoimenpiteiden, kuten esimerkiksi liikkumis- ja yhteydenpidon rajoituksen, tarkoitus on ensisijaisesti lapsen turvallisuuden varmistaminen.
Ammattilaisen on aina tehtävä rajoitustoimenpiteestä perusteltu, kirjallinen päätös. Laki ei ohita lasta: se velvoittaa ammattilaista selvittämään lapsen mielipiteen asiasta, ellei se ole ilmeisen mahdotonta. Ammattilaisen tulee myös arvioida käytettyä rajoitustoimenpidettä yhdessä lapsen kanssa heti, kun mahdollista. Näin pyritään suojaamaan lapsen omaa oikeusturvaa ja tukemaan hänen toimijuuttaan silloinkin, kun hänen perusoikeuksiaan rajataan.
Lasten kertomat kokemukset rajoitustoimenpiteiden käytöstä osoittavatkin, etteivät he tule ohitetuksi lain vuoksi. Syynä on sen sijaan tiedon puute sekä puuttuvasta vuoropuhelusta johtuva epäluottamus. Rajoitustoimenpiteen käyttö voi tulla lapselle yllättäen eikä hän välttämättä ymmärrä, miksi sitä käytetään. Monet lapset myös kokevat, etteivät he voi vaikuttaa itseensä kohdistuneisiin rajoitustoimenpiteisiin, vaan valta tilanteessa on työtekijällä. Lisäksi lapset eivät aina ole tietoisia oikeudestaan saada tehty päätös itselleen jälkeenpäin.
Vuoropuhelulla ja tiedolla kohti ennakoitavampaa arkea
Lasten ja ammattilaisten jakamassa sijaishuollon arjessa lapsen osallisuuden kokemusten toteutuminen edellyttää paitsi yhteistä keskustelua ja ennakointia myös tiedon ja emotionaalisen tuen saamista.
Dialogisen arjen vahvistaminen on luonnollinen ja tehokas keino vähentää rajoitustoimenpiteiden tarvetta. Ammattilaisen tulee antaa lapselle tilaa ilmaista tunteitaan ja rakentaa yhteistä ymmärrystä hänen kokemusmaailmastaan. Vuoropuhelu lasten ja aikuisten välillä ei kysy paikkaa tai aikaa, vaan parhaillaan se on jatkuvaa, arjen tilanteissa muuntuvaa ja elävää yhteyden rakentamista koko lapsen sijaishuollossa olon ajan. Aikuisen erityinen tehtävä on tukea lasta hänen oman mielipiteensä ja näkemyksensä esittämisessä ja huomioitava se päätöksiä tehtäessä.
Tiedon saaminen ja ymmärrys sijaishuollon käytänteistä ja rajoitustoimenpiteistä auttavat lasta tarkastelemaan sekä hänen omaa että ympäristön toimintaa ja odotuksia: mitä ammattilainen saa tai ei saa tehdä, millaista toimintaa lapselta odotetaan? Tieto voi auttaa lasta vastaanottamaan aikuisen näkemyksen ja kuulemaan, miksi aikuinen ajattelee rajoituksen olevan lapsen edun ja turvallisuuden takaamiseksi tarpeen. Samalla lapsi voi itse perustella omaa toimintaansa ja kantaansa luotettavaan ja ajantasaiseen tietoon nojaten. Näin tiedolla luodaan myös turvaa ja luottamusta.
Sijaishuollossa olevan lapsen oikeusturvan toteutuminen on aikuisten vastuulla
Lapsen saaman tiedon ja yhteisen vuoropuhelun lisääminen sijaishuollossa on ammattilaisten vastuulla. Samalla ne ovat edellytys lapsen osallisuuden sekä hänen oman oikeusturvansa vahvistamiseksi. Uusi, THL:n verkkosivuilta löytyvä lasten ja nuorten oma lastensuojeluopas antaa keskustelujen käymiseksi tukevan selkänojan. Parhaillaan tieto ja jaettu ymmärrys auttavat katkaisemaan eskaloituvan tilanteen ennen, kuin rajoitustoimenpide on edes tarpeen.
Lisätietoja:
Lasten ja nuorten lastensuojeluopas (thl.fi)
Tulossa: Siiri Utriainen ja Pia Eriksson (2023) Lastensuojelun rajoitustoimenpiteet valtion koulukodeissa – nuorten kokemuksia ja hallintopäätöksiä. Julkaistaan alkuvuodesta 2023 (julkari.fi)