Lastensuojelussa on tapahtumassa merkittävä toimintakulttuurin muutos. Edellytyksenä on, että lasten ja nuorten kokemuksista kumpuava tieto osataan sovittaa yhteen tutkimustiedon kanssa.

Viimeisen vuosikymmenen ajan sosiaali- ja terveyspalveluiden suunnittelussa, kehittämisessä ja arvioinnissa on yhä useammin mukana kokemusasiantuntijoita. Kokemusasiantuntija on ihminen, jolla on omakohtaista kokemusta aiheesta. Esimerkiksi lastensuojelussa kuullaan aiempaa systemaattisemmin lasten ajatuksia ja kokemuksia lastensuojelusta.

Lasten ja nuorten kokemuksia kuulemalla pyritään lastensuojeluun luomaan palvelurakenne, jossa kaikilla lapsilla olisi tasa-arvoiset mahdollisuudet hyvään elämään. Sen vuoksi on tarpeen selvittää, mitkä ovat olleet niitä ratkaisevia tukitoimia, jotka ovat kannatelleet lasta ja vieneet häntä elämässä eteenpäin. Onko lapsen elämässä ollut rakkautta ja turvallisia ihmissuhteita tai pahimmassa tapauksessa laiminlyöntiä ja kaltoinkohtelua?

Näissä asioissa lapsi on oman elämänsä asiantuntija.

Kokemusasiantuntijoiden käyttö lastensuojelun kehittämisessä on verrattain uutta, mutta kokemusasiantuntijalle itselleen se on myös osa yksilöllistä kasvutarinaa. On tärkeää, että kokemusasiantuntija saa tukea muilta samassa tilanteessa olevilta ja on tarvittaessa ammattiavun ulottuvilla, sillä oman elämän äärelle meneminen saattaa tehdä kipeää.

Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisen tukea ja koulutusta kokemusasiantuntijana toimimiseen.

Kokemusasiantuntijoiden käytön lisääminen kannattaa. Kun kokemuksia tutkitaan yhteistyössä lasten ja nuorten kanssa, saadaan sekä lastensuojelun hyvät käytännöt että muutostarpeet näkyviin.

Kritiikki kasvatti lasten osallisuuden huomioimista

Lasten osallisuutta ei ole riittävästi huomioitu lastensuojelussa, siitäkin huolimatta, että se on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lasten ihmisoikeus. Vielä 1990-luvulla lastensuojelun sosiaalityön käytännöt olivat aikuiskeskeisiä ja niitä arvosteltiin avoimesti. Lapsen yksilöllinen huomioiminen sivuutettiin usein ja lapset jäivät kuulematta itseään koskevissa asioissa.

2000-luvulla lasten yhteiskunnallinen asema alkoi tulla näkyvämmäksi, ja käynnistyi kriittinen keskustelu lapsen erityisyyden huomioimisesta lastensuojelun toimintatavoissa. Vuonna 2005 Suomeen perustettiin lasten oikeuksia ajamaan lapsiasiavaltuutetun virka. Vuonna 2008 voimaan tullut lastensuojelulaki velvoittaa ottamaan huomioon lasten ja nuorten osallisuuden, edun ja oikeudet lasta tukevissa palveluissa.

Lapsen osallisuutta korostava kehityskulku on tuonut paljon hyvää lastensuojeluun. Sosiaalityön kentällä on virinnyt vahva halu omaksua lapsilähtöistä työskentelyotetta ja oppia menetelmiä, jotka vahvistavat lapsen ja nuoren osallisuuden kokemuksia.

Työntekijät ovat ottaneet vuorovaikutuksen tueksi erilaisia toiminnallisia välineitä, kuten pelejä, leikkejä, inspiraatiokortteja, verkostokarttoja ja elämänjanoja. Lastensuojelun toimintatapojen kehityksestä huolimatta lapsen osallisuutta ja erityisyyttä ei huomioida kaikkien lasten tapauksessa vieläkään.

Lastensuojelu ei kehity ilman asennemuutosta

Yhteinen kehittäminen ei synny itsestään, vaan kumppanuudet edellyttävät usein asennemuutosta. On hienoa, että palveluiden sisältöjä on ryhdytty kehittämään yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Yhteistyöstä hyötyvät asiantuntijat, mutta mielessä on pidettävä kirkkaana myös se, mitä kokemusasiantuntijat saavat osallistumisesta itselleen.

On iso haaste, miten palveluja kehitettäessä lapsille ja nuorille taataan tasavertaisuuden ja osallisuuden kokemus, ja miten sitä parhaalla tavalla kannatellaan. Palveluiden kehittäminen ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden yhteistyönä kaipaa tuekseen suunnittelua, systemaattisuutta ja koulutusta.

Tähän etsii osaltaan vastausta Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma, jonka tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa osallistumista sekä kokemusasiantuntemuksen huomioimista. Muutosohjelma on yksi hallituksen kärkihankkeista.

Osallistaminen otetaan huomioon alusta alkaen sekä hankkeessa että hankkeen myötä vakiinnutettavissa toimintamuodoissa ja johtamisessa. Lisäksi lasten ja nuorten osallistumista päätösten valmisteluun, yhteiskunnan palvelujen suunnitteluun ja toteutukseen halutaan edistää. Lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa osallistumisesta hankkeen toteutukseen tehdään erillinen suunnitelma.

Parhaimmillaan kokemusasiantuntija näkee palveluiden kehittämisen merkityksellisenä ja arvokkaana, jossa usein kipeistäkin muistoista kumpuavat kokemukset voi rohkeasti laittaa peliin. Kokemusasiantuntemuksen huomiointiin ei riitä kiintiönuori asiantuntijaryhmässä, vaan kokemusperustainen kehittämistyö on tehtävä eettisesti kestävällä tavalla, kunnioittavasti kohdaten.

”Välittämisen kokemus syntyy pienistä teoista”, toteaa nuori kokemusasiantuntija.

Lue lisää:

Kokemusasiantuntijat lastensuojelussa. Lastensuojelun käsikirja.

Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma

Kokemusasiantuntijuus ja kehittäjäryhmien mentorointi. Pesäpuu ry.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *