Julkisen vallan vastuu järjestää palveluita lastensuojelun apua tarvitseville lapsille, nuorille ja perheille on suuri. Se sisältää myös velvollisuuden seurata palveluiden vaikutuksia ja vaikuttavuutta. Haasteena on, kuinka mitata ja osoittaa lastensuojelun palveluiden vaikutuksia ja vaikuttavuutta ajassa, jossa toteuttamista haastavat talouden leikkaustarpeet ja kestävyyden kysymykset. Luottamus yhteiskunnan kyvystä tai halusta huolehtia kaikista on koetuksella. Tämän rinnalla lastensuojelua kuitenkin kehitetään paraikaa ympäri Suomea hanketyöllä, luomalla sosiaalisia innovaatioita lastensuojelun auttamisjärjestelmän uudistamiseksi. Tavoitteena on asiakastarpeista lähtevä palveluiden kehittäminen moniäänisesti yhdessä tekemällä.
Onnistumisen mittarina tehokkuus vai kokemus saadusta avusta
Asiakkaan – lapsen, nuoren ja perheen kokemus avun saamisesta on merkittävää. Vaikka sosiaalipalveluiden vaikuttavuus syntyy asiakkaan arjessa, on silti tavallisempaa osoittaa kustannukset, palvelun saajien määrä ja käyntikerrat. Hyvinvointia ja muutosta tavoittelevassa lastensuojelun työssä perustarpeitamme ei kuitenkaan voida unohtaa. Ruuan ja kodin lisäksi tarvitsemme tueksemme yhteisön, kuulluksi tulemista ja kiinni pitämistä. Muutosta tukevaa suhdeperustaista työotetta ei rakenneta kiireellä ja nopeudella. Kun kehitämme ja uudistamme lastensuojelun palveluita ja arvioimme innovaatioiden vaikuttavuutta, emme voi tehdä sitä ihmisten tarpeita ja inhimillisyyttä unohtaen. Palveluiden ja innovaatioiden on istuttava ennen kaikkea lasten ja perheiden elämään ja arkeen, ei vain organisaatioiden ja talouden tarpeisiin.
Asiakkaiden kokemus on osa kehittämistä
Yhteiskehittäminen, kokemus- ja vertaistoimijuus sekä koko lastensuojelun ekosysteemin mukaan ottaminen kehittämistyöhön ovat avainasemassa lastensuojelua kehitettäessä. Kehittämisen rinnalla on pohdittava kuinka arvioida eettisesti innovaatioiden ja palveluiden vaikutuksia, onnistummeko kehittämistyössä. Tavoitteen on oltava kirkas. Mitattaisiinko siis vaikkapa kokemusta kuulluksi tulemisesta, nuoren omien tavoitteiden saavuttamista ja uskoa tulevaisuuteen? Sosiaalipalveluissa tarvitaan mittareita, mutta myös kriittisyyttä niiden valintaan; mittaammeko asiakkaan hyvinvoinnin kannalta oikeita asioita?
Kuinka saada aika liittolaiseksi
Aika ei ole aina vaikutusten ja vaikuttavuuden osoittamisen puolella; kvartaalit, budjetti- ja hallituskaudet kulkevat eri syklissä kuin traumat, suhdeperustaisuus ja ylisukupolvisuus. Tästä syystä on pysähdyttävä tutkitun tiedon, kokemusten, arvojen ja uusien toimintatapojen äärelle. On mahdollistettava rinnan niin pitkäjänteinen kehittäminen kuin kokeileva kulttuuri, jotta tulokset ovat asiakkaan näkökulmasta arvostettavia. Vaikka huoli kestävyydestä on todellista, on etunamme se, että Suomen kaltaisessa pienessä maassa pystymme toimimaan yhdessä, testaamaan uusia toimintatapoja ja muokkaamaan niitä sopiviksi paikalliseen toimintakulttuuriin sekä asiakkaan arkeen.
Yhteistyöllä Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen
Lastensuojelua uudistetaan paraikaa Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen (ESR+ TL 5.1) -hankkeissa. Ryhmä- ja koordinaatiohankkeilla sekä yhteistyöllä hyvinvointialueiden kanssa on suuri merkitys siinä, että kehittämistyö ei jää vain rahoituskauden aikaiseksi toiminnaksi, vaan juurtuu ja jää elämään. Esimerkiksi Jatkos-hankkeessa tiivis yhteistyö Keski-Suomen hyvinvointialueen ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa on mahdollistanut jälkihuoltoneuvolan toiminnan implementoinnin ja juurruttamisen osana palveluiden järjestämistä heti hankkeen alusta alkaen. SOILA-koordinaatiohanke tukee kaikkia aluehankkeita kaikissa vaiheissa, hankesuunnittelusta arviointiin. Turvaverkkoja yhdessä punomalla, jakamalla ja arvioimalla voidaan rakentaa tulevaisuuden lastensuojelun palveluita, joissa asiakas voi luottaa tulevansa kuulluksi ja luottaa saamansa palvelun vaikuttavan positiivisesti omaan arkeen ja hyvinvointiin.
Sosiaaliset innovaatiot lastensuojelussa -koordinaatiohanke (SOILA), (thl.fi)
