Huhtikuussa tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun Suomessa julkaistiin ns. menneisyystutkimus sijoitettuina olleiden lasten kokemasta kaltoinkohtelusta. Sen lukeminen pysäyttää ja ahdistaa.
Raportti pakottaa kysymään, millaisia kokemuksia tällä hetkellä sijaisperheissä, ammatillisissa perhekodeissa ja lastensuojelulaitoksissa elävillä lapsilla ja nuorilla on? Mitä tosiasiallisesti tiedämme heidän hyvinvoinnistaan? Miten voimme kehittää sijoitetuille lapsille ja nuorille suunnattua tukea ja palveluita, jos emme tiedä tai ota huomioon heidän kokemuksiaan?
Lastensuojelullisin toimenpitein sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvoinnista ei ole saatavilla kattavaa seurantatietoa Suomessa. Ylipäätään tutkimustietoa aiheesta on hyvin vähän. Näin siitä huolimatta, että lapsen ja nuoren sijoittamisessa on kyse vahvasta yhteiskunnallisesta interventiosta, johon sisältyy lupaus jostain aikaisempaa turvallisemmasta ja vakaammasta kasvuympäristöstä.
Sijoitettujen lasten hyvinvointia ja palvelukokemuksia seurataan LAPE-muutosohjelmassa
Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja heille suunnattujen palvelujen kehittämiseksi tarvitaan tietoa heidän kokemastaan hyvinvoinnista, terveydestä, osallisuudesta ja avun saamisesta.
Vuoden 2017 Kouluterveyskyselyyn liitettiin kysymys lapsen asuinpaikasta. Sen perusteella pystytään nyt ensimmäisen kerran tarkastelemaan sijoitettuina olevien perusopetuksessa ja toisella asteella opiskelevien lasten ja nuorten hyvinvointia, terveyttä, koulunkäyntiä ja opiskelua sekä kokemuksia avun ja tuen saamisesta.
Kouluterveyskyselyn 2017 mukaan sijoitetut lapset ja nuoret eroavat ryhmänä sekä toisistaan että vanhempiensa kanssa asuvista ikätovereista. Sijoitetuista perusopetuksen 4. ja 5. luokkaa käyvistä lapsista kaksi kolmannesta oli tyytyväisiä elämäänsä ja valtaosa arvioi terveydentilansa hyväksi. Mielialaan liittyviä ongelmia heillä oli kuitenkin selvästi ikätovereitaan enemmän.
Sijoitetuilla perusopetuksen 8. ja 9. luokkaa käyvillä nuorilla oli selkeästi vanhempansa kanssa asuvia ikätovereita enemmän ahdistuneisuusoireilua ja koulunkäyntiin liittyviä ongelmia. Erityisen huolestuttavaa on kiusaamis- ja väkivaltakokemusten yleisyys.
Tutkimukset tuottavat tietoa eri menetelmin täydentäen toisiaan
Sijoitettujen lasten ja nuorten elämään liittyy erityispiirteitä. Tämän vuoksi seuraavaan Kouluterveyskyselyyn (2019) lisätään sijoitetuille lapsille ja nuorille suunnattu lisämoduuli. Lisämoduulin avulla saadaan tietoa lapsen ja nuoren sijoitushistoriasta, osallisuudesta ja oikeuksien toteutumisesta palvelujärjestelmässä ja arjessa, elämästä ja arjesta sijoituspaikassa sekä yhteydenpidosta omiin vanhempiin. Tulosten avulla saadaan kattava kuva sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvoinnista maakunnissa ja kansallisella tasolla.
Kaikkia sijoitettuja lapsia ja nuoria ei kuitenkaan tavoiteta kyselytutkimuksilla ja niiden mahdollisuudet tuottaa yksityiskohtaista tietoa sijoitettujen lasten kokemuksista ovat rajalliset. LAPE-muutosohjelman myötä THL toteuttaa tutkimushankkeen, jossa keskitytään laadullisin menetelmin vaikeasti tavoitettaviin aiheisiin ja lapsiryhmiin. Tiedontuottamisessa käytetään toiminnallisia menetelmiä, teemahaastatteluja ja elämänkerrallisia haastatteluja. Tutkimuksessa kehitetään lapsilähtöisiä ja yksilöllisiä tiedontuottamisen ja kuulemisen menetelmiä.
Tutkimuksen tulosten pohjalta on mahdollista saada näkyviin niiden sijoitettujen lasten kokemuksia, joiden hyvinvoinnista ollaan useissa eri yhteyksissä oltu erityisen huolissaan ja hämmästelty tutkimustiedon puutetta, esim. pienten lasten, vammaisten lasten ja useita sijoituksia kokeneiden nuorten.
Tavoitteena tiedontuotannon systemaattisuus ja jatkuvuus
Tietoaukkojen paikkaamisen ja tietopohjan vahvistamisen lisäksi on tärkeää varmistaa tiedonkeruiden jatkuvuus. Eri tutkimus- ja seurantamenetelmin luodaan perusta sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvoinnin jatkuvalle ja monipuoliselle seurannalle.
Koska sijoitus on vahva yhteiskunnallinen interventio, tulisi yhteiskunnalla olla resurssit myös tämän intervention seurauksien tutkimiseen. Kattava ja monipuolinen sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointia koskeva tietopohja on perusta sekä asiakastyössä että seurannassa, ohjauksessa ja valvonnassa.
Tiedolla kohti lapsilähtöisempiä päätöksiä
Sijoitettujen lasten itsensä tuottama tutkimustieto on arvokasta kehitettäessä lastensuojelun toimintakäytäntöjä ja palveluja. Se myös tarjoaa perustaa päätöksenteolle ja lastensuojelupoliittisille linjauksille. Tutkimustietoa sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja palvelukokemuksista tulisi myös hyödyntää maakuntien terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyössä ja sote-arviointitehtävässä. Tutkimus tuottaa merkittävää tietoa Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumisesta Suomessa.
Keskeistä on, että pysähdymme yhdessä miettimään tietoon pohjautuen, miten ja millaisin keinoin voisimme vastata entistä paremmin erilaisissa elämäntilanteissa olevien lasten ja nuorten hyvinvoinnin tarpeisiin.
Lisätietoja:
Ikonen, Riikka; Hietamäki, Johanna; Laakso, Riitta; Heino, Tarja; Seppänen, Johanna; Halme, Nina. Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi: Kouluterveyskyselyn tuloksia. Tutkimuksesta tiiviisti, THL 21/2017.
Kirsi-Maria Hytönen, Antti Malinen, Paula Salenius, Janne Haikari, Pirjo Markkola, Marjo Kuronen ja Johanna Koivisto. Lastensuojelun sijaishuollon epäkohdat ja lasten kaltoinkohtelu 1937–1983. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:22
Lisätietoa LAPE-hankkeesta: thl.fi/lape ja #lapemuutos
Tekstin kirjoittamiseen ovat Pia Erikssonin lisäksi osallistuneet myös erikoistutkijat Nina Halme, Riikka Ikonen ja Riitta Laakso THL:n Lapset, nuoret ja perheet -yksiköstä.