Liikunnan merkitys terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on kiistaton. Paljon on kertynyt tutkimustietoa myös siitä, että liikunnalla voidaan tukea fyysisen terveyden lisäksi myös mielenterveyttä ja psyykkistä hyvinvointia. Täysin yksiselitteisestä asiasta ei kuitenkaan ole kyse, sillä liikunnan ja terveyden välinen yhteys on moniulotteinen.
Viimeisimmässä reserviläisten toimintakyky -tutkimuksessa aiheeseen paneuduttiin viidessä osajulkaisussa. Nuorten miesten liikkumista tarkasteltiin useasta eri näkökulmasta, eri tutkimusmenetelmiä hyväksikäyttäen.
Liikunta ja mielenterveys olivat tulosten mukaan nuorilla miehillä kytköksissä toisiinsa. Mutta millä tavalla? Tässä keskeisimmät havainnot:
1) Vapaa-ajan liikunnan keskeinen rooli
Tutkimustulokset korostivat etenkin vapaa-ajan liikunnan merkitystä. Sillä, kuinka paljon henkilö liikkui työmatkoillaan tai työaikanaan, ei näyttänyt olevan merkitystä mielen hyvinvoinnin näkökulmasta.
Miehet, joiden mielen hyvinvointi oli alhaisemmalla tasolla, liikkuivat vapaa-ajallaan vähemmän. Nämä miehet raportoivat vapaa-ajan liikuntaa rajoittaviksi tekijöiksi – kiinnostuksen puutteen lisäksi – eritoten haluttomuuden harrastaa liikuntaa yksin.
Tämän tuloksen pitäisi herätellä meitä eri toimijoita miettimään keinoja, joilla esimerkiksi yksinäiset, vähän liikkuvat nuoret aikuiset saataisiin liikkumaan yhdessä. Yhdessä liikkuminen tukee myös sosiaalista hyvinvointia.
2) Päivittäisellä liikkeen ja paikallaanolon määrällä on merkitystä
Kyselylomakkeiden lisäksi tutkimukseen osallistuvien päivittäistä liikkeen määrää mitattiin liikemittareilla. Tarkoituksena oli saada objektiivisesti mitattua tietoa liikkumisesta – kyselytutkimuksissa meillä kun on usein taipumus yliarvioida liikunta-aktiivisuuttamme ja aliarvioida paikallaanolon määrää. Mielenterveyttä mitattiin niin mielenterveysoireilun kuin mielen hyvinvoinnin näkökulmasta.
Tulokset osoittivat, että mitä enemmän miehet olivat päivän aikana liikkeellä ja mitä vähemmän heillä oli paikallaanoloa, sitä vähäisempää oli mielenterveysoireilu. Liikunnan intensiteetillä ei sen sijaan näyttänyt olevan merkitystä. Toisin sanoen sekä rauhallinen että enemmän sykettä nostava liikunta olivat yhtä lailla yhteydessä mielenterveyteen. Kiinnostavaa oli, että liikkeen määrällä näytti olevan yhteys vain vähäisempään mielenterveysoireiluun, mutta ei vahvempaan mielen hyvinvointiin.
3) Hyvä kunto on osa hyvää elämänlaatua
Tutkimuksessa tarkasteltiin liikunta-aktiivisuuden lisäksi myös fyysistä kuntoa ja sen yhteyttä miesten elämänlaatuun. Fyysistä kuntoa mitattiin erilaisilla kuntotesteillä tarkastellen sekä lihas- että kestävyyskuntoa.
Tulokset osoittivat, että sekä lihas- että kestävyyskunto olivat positiivisesti yhteydessä miesten elämänlaatuun, niin elämänlaadun fyysiseen kuin psyykkiseen ulottuvuuteen. Miehet, joilla oli parempi kunto, kokivat elämänlaatunsa paremmaksi.
Elämänlaadun fyysisen ulottuvuuden suhteen jo keskinkertaisella kunnolla näytti olevan merkitystä. Psyykkisen ulottuvuuden suhteen vain kunnoltaan kovimpaan ryhmään kuuluminen selitti parempaa elämänlaatua.
Lihasten vahvistuminen ja kunnon kohentuminen vaikuttavat positiivisesti arjen toimintoihin ja omaan jaksamiseen. Treenin mahdollisesti tuomat ulkoiset muutokset omassa kropassa voivat puolestaan vahvistaa itseluottamusta ja myönteistä suhtautumista omaan kehoon.
4) Lapsuuden liikuntaharrastus heijastuu myös aikuisikään
Tutkimustulokset osoittivat, että lapsuudessa liikuntaa harrastaneiden miesten mielen hyvinvointi oli vahvempi ja mielenterveysoireilu harvinaisempaa niihin miehiin verrattuna, jotka eivät olleet harrastaneet säännöllisesti liikuntaa 12-vuotiaana.
Myös kilpaurheilu osoittautui myönteiseksi asiaksi aikuisiän mielenterveyden suhteen. Psyykkinen oireilu oli vähäisempää niillä miehillä, jotka olivat harrastaneet kilpaurheilua 12-vuotiaana: mitä korkeammalla tasolla lapsena oli kilpailtu, sitä harvinaisempaa oli oireilu aikuisiällä vastaajan iästä, koulutuksesta ja nykyisestä liikunta-aktiivisuudesta riippumatta.
Lapsuusajan liikuntaharrastamista tarkasteltiin myös aikuisiän elämänlaadun suhteen. Lapsuuden liikuntaharrastus näytti olevan yhteydessä enemmän elämänlaadun psyykkiseen kuin fyysiseen ulottuvuuteen. Suotuisiksi lajeiksi psyykkisen ulottuvuuden suhteen osoittautuivat erityisesti lapsuuden joukkueurheilu ja extreme-lajit. Lapsena leikityt säännölliset pihaleikit ja -pelit selittivät puolestaan aikuisiän elämänlaadun fyysistä ulottuvuutta.
Liikunnalla ja mielenterveydellä on toinen toistaan tukevia elementtejä
Reserviläistutkimuksen tulokset kuvaavat liikunnan ja mielenterveyden välisen yhteyden moniulotteisuutta. Tätä yhteyttä on tärkeää tarkastella monipuolisesti, eri näkökulmia ja eri tutkimusmenetelmiä hyväksi käyttäen.
Reserviläistutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan kerro mitään syy-seuraussuhteista. Liikunnan voidaan nähdä edistävän mielenterveyttä, mutta samalla tavalla hyvän mielenterveyden voidaan ajatella edistävän liikunta-aktiivisuutta. Liikunnalla ja mielenterveydellä onkin todettu olevan kaksisuuntainen yhteys. Toinen tukee toista.
Liikunnan ja mielenterveyden edistäminen, yhdessä ja erikseen, kuuluu osaksi kokonaisvaltaista väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Liikunnan mahdollisuuksia väestön mielenterveyden edistämisessä ei kuitenkaan ole vielä täysin osattu hyödyntää.
Kirjoitus perustuu Reserviläisten toimintakyky -tutkimukseen, johon osallistui 792 miestä. Tutustu tutkimukseen (thl.fi)