Lapset, nuoret ja perheet -yksikkö järjesti Helsinki Pride 2016 -viikolla paneelikeskustelun seksuaalikasvatuskulttuurin muutoksista. Paneelissa keskustelivat psykologi Laura Blomqvist, tutkija Sandra Hagman, tiedottaja TM Tiina Vilponen ja seksuaaliterapeutti Kirsimaria Örö. Keskustelijat kertoivat hyviä uutisia seksuaalikasvatuksen kentältä mutta myös monista sateenkaari- ja erityisnuoriin liittyvistä huolista. Nyt Pride-viikko on lopuillaan mutta huoli hlbtiq (homo, lesbo, bi, trans, inter, queer) -ihmisten ihmisoikeuksista jatkuu.

Seksuaalisuus on kautta aikojen nähty voimana, jota on ollut tarve hillitä tai ainakin hallita. Seksuaalisesta aktiivisuudesta on seurannut lapsia ja tauteja, joten asiaa on yritetty ohjeistaa tiukastikin. Seksuaalisuuden voimaa on saatettu jo pelätä sen sijaan, että olisi ymmärretty toivotun kaltaisen seksuaalisen aktiivisuuden terveyttä edistävä vaikutus. Sen sijaan että olisi tuettu hyvää, on lapsia ja nuoria kasvatettu nolaamalla ja aiheuttamalla häpeää.

Peruskoulu antaa aakkoset seksikäyttäytymiseen

Suomalaisen seksuaalikasvatuksen historia on vahvasti tautien ja siveettömyyden torjunnan historiaa. Kulloinkin vallitseva käsitys hyvästä ja toisaalta vältettävästä on ohjannut käsitystä siitä, mikä on seksissä toivottavaa ja mikä ei, tai onko seksi ylipäätään toivottavaa.  Peruskoulu ja sen edeltäjä, kansakoulu, on ollut keskeisessä asemassa siinä, miten kansaa on ohjattu oikeaan seksikäyttäytymiseen. Ohjeet ja neuvot kuvastavat yhteistä käsitystä arvokkaana pidetyistä asioista ihmissuhteissa.

Hyvän kasvun tärkeimpiä tekijöitä on mahdollisuus kasvaa turvallisessa kasvuympäristössä. Peruskoulu on Suomessa kattava seksuaalikasvatustoimija. Sekä opetussuunnitelman perusteissa että oppilashuollossa nuoren kehittyminen ja seksuaaliterveyden edistäminen ovat keskeisiä aiheita, sillä lapsen ja nuoren elämässä seksuaalisuuteen liittyvät muutokset ovat suuria ja tarvitsevat paljon tukea. Ymmärrys sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta ei kuitenkaan aina ole riittävää eikä opetus kouluissa kyllin sensitiivistä.

Moninaisuus haastaa seksuaalikasvatusta

Seksuaalikulttuuri ja seksuaalikasvatuskulttuuri kuvastavat varsin kapeaa näkemystä ihmisen sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta. Sekä puhe että opetusta tukeva materiaali tunnistaa varsin normatiivisen joukon nuoria suuren osan jäädessä kuvaston ulkopuolelle. Puhe tytöistä ja pojista unohtaa trans- tai muunsukupuoliset nuoret täysin. Puheeseen tytön ja pojan seurustelusta ei mahdu suhteet samaa sukupuolta olevien nuorten tarinoista.

Seksuaalisuuspuheessa lähtökohta on se, että seksuaalisuudessa kasvetaan kohti seksisuhdetta ja unohdetaan aseksuaaliset nuoret. Perheiden moninaisuutta ei tunnisteta seksuaalikasvatuskuvastossa, vaikka kasvajat moninaisista perheistä tulevatkin.  Seksuaalikasvatuskulttuurin kehittymisen haaste on moninaisuuden ja yksilöllisyyden huomiointi. Nuoret kasvavat erilaisissa perheissä ja olosuhteissa.

Sukupuolten, seksuaalisuuksien ja suuntautumisen kirjon lisäksi seksuaalikasvattajien on muistettava myös vammaiset ja maahanmuuttajataustaiset nuoret. Kaikkien lasten ja nuorten oikeus on saada yhtä laadukasta opetusta ja ohjausta mistään henkilökohtaista ominaisuuksista tai asuinpaikasta riippumatta.

Tavoite meille kaikille seksuaaliterveyden edistämisen ja seksuaalikasvatuksen alalla työskenteleville on tarjota sellaista seksuaalikasvatusta, jota jokaisen lapsen, nuoren ja perheen on mahdollista ottaa vastaan ja jonka he kokevat kunnioittavan heidän arvojaan. Ammattilaiset tarjoavat tiedon ja palvelut sekä kehittävät tutkimusta, asiakkaat itse päättävät omista valinnoistaan.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *