Lastensuojelussa keskeistä on arviointi lapsen edusta, siitä mikä missäkin tilanteessa on lapselle parhaaksi ja mitä mahdollisia seurauksia lapsille ja heidän perheilleen eri vaihtoehdoista syntyy. Koska päätökset eivät aina ole helppoja tai yksinkertaisia, tarvitaan ammattietiikkaa, joka auttaa ohjaamaan valintojen tekemisessä. Lastensuojelun uudistaminen ei sekään ole irrallaan etiikasta, sillä kehittämistyössä voi tulla eteen tehtäväksi valintoja, joiden seurauksia on arvioitava myös ammattietiikkaan nojautuen. Hyvä tahto tai pyrkimys ei aina takaa esimerkiksi jonkin asian oikeudenmukaisuutta tai turvallisuutta. Siksi lastensuojeluakaan ei voi uudistaa keinoin tai hinnalla millä tahansa.
Eettisiä näkökulmia voi pohtia jo etukäteen
Lastensuojelun kehittämisessä eettistä kuormitusta voi syntyä tilanteissa, joissa työntekijä ei ole varma, kuinka tulisi toimia, tai jos hänen omat arvonsa ovat vastakkain organisaation vaatimusten kanssa. Eettisten näkökulmien pohtiminen jo etukäteen suojelee työntekijää kuormittumiselta ja tukevat valintojen tekemisessä.
Siksi käsittelimme lastensuojelun eettistä kehittämistä yhdessä Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen (ESR+ TL 5.1.) hankkeiden kanssa maaliskuussa Jyväskylässä järjestetyssä Kokeiluvauhdittamossa. Pohdimme yhdessä monialaisen kehittäjäporukan kanssa, mitä eettisiä näkökulmia voi nousta esiin, kun palveluja kehitetään yhdessä nuorten ja vanhempien kanssa. Entä millaisia eettisiä ristiriitoja voi nousta esiin, kun kehittämistyötä tehdään lastensuojelun arjessa? Miten yleisinhimilliset tarpeet, kuten rakkaus, oikeudenmukaisuus, vapaus, rauha ja turvallisuus näkyvät hankkeiden kehittämistyössä, vai näkyvätkö laisinkaan?
Hankkeiden työntekijöitä pohditutti, mitä jos kokeilut eivät toimikaan, tai mitä jos kokeiluun osallistumisen seurauksena asiakas jääkin vaille jotain toista tarvitsemaansa tukea. Eettistä kuormaa koettiin voivan tuottaa myös se, että hankevaroilla on usein mahdollisuus tukea ja auttaa enemmän, mutta hankkeen päätyttyä hyvälle toiminnalle ei ole erikseen määritelty jatkoresursseja.
Toiminnan vakiinnuttaminen osaksi kehittämistyötä
Hankkeen jälkeisen toiminnan suunnittelu, eli toiminnan vakiinnuttaminen, silloin kun kyseessä on nuoria tai vanhempia aidosti hyödyttävä innovaatio, on osa hankekehittämisen eettistä työtä. Toiminnan jatkon mahdollisuuksia on suunniteltava jo hankkeen aikana ja kytkettävä osaksi perustyötä. On myös tarpeen käydä rehellistä keskustelua siitä, mitä vaikutuksia kokeiluun osallistumisella on.
Eettistä ristiriitaa kehittämistyössä yhdessä kokemustaustaisten henkilöiden kanssa voi syntyä esimerkiksi vääristyneistä valta-asetelmista, kokemuksesta että arjessa toimitaankin portinvartijoina tai jos asiakkaille ei kokemustietoa kerätessä ehkä kerrota kunnolla, mihin tietoa käytetään. Ristiriitaisia tunteita voi herätä siitäkin, jos uudistamistyömme antaa mahdollisesti toivoa, että jokin asia voisi joskus olla toisin, vaikka samaan aikaan toimintaympäristö ei suoraan tue sitä. Eettistä harkintaa tukee keskustelu siitä, miksi olemme yhdessä kehittämässä, kokemustaustaisten henkilöiden rajojen tukeminen sekä erilaisten osallistumistapojen mahdollistaminen.
Rakkaus lastensuojelun voimavaraksi
Pohdimme myös yhdessä, miten yleisinhimilliset tarpeet voisivat lastensuojelua uudistavissa kokeiluissa tulla osaksi toimintaa, voimavaraksi. Yhteisen Learning Cafe -työskentelyn keskusteluissa nousi tärkeimpänä tarpeena esiin rakkaus. Rakkaudesta tunnistettiin sen erilaiset ilmenemismuodot; ruuan tarjoilu, rauhallinen tunnelma, kiinnipitäminen, lämmin kohtaaminen ja kohtaavuus. Lastensuojelun uudistaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja aitoa halua ja uskoa muutokseen. Se vaatii taitoa, ihmisyyttä ja vahvaa eettisyyttä. Ehkä juuri näistä syistä tarvitsemme uudistamistyössä sijan myös rakkaudelle ja muille yleisinhimillisille tarpeille, sillä ne turvaavat myös muutoksen ilmapiiriä helpommaksi kestää ja jaksaa.
Lue lisää:
Sosiaaliset innovaatiot lastensuojelussa -koordinaatiohanke (SOILA), thl.fi
