Perhepolitiikassa on usean vuosikymmenen ajan ollut tavoitteena siirtää painopistettä korjaavista toimenpiteistä ennaltaehkäiseviin palveluihin. Perheiden tarpeita vastaavan varhaisen tuen tarjoaminen on kirjattu tavoitteeksi myös sosiaalihuoltolakiin (1301/2014), joka on ollut voimassa viitisen vuotta.
Lain voimaantulon myötä kunnan on muun muassa järjestettävä lapsiperheille kotipalvelua ja perhetyötä ilman lastensuojelun asiakkuutta. Sekä kotipalvelun että perhetyön tavoitteena on yhtäältä vanhemmuuden ja lastenhoidon sekä toisaalta kodin arkirutiinien hallinnan tukeminen.
Kotipalvelu opastaa perhettä myös kodinhoidossa, vahvistaa arjen taitoja ja voi myös konkreettisesti auttaa kotitöissä kuten siivouksessa. Perhetyö puolestaan ohjaa lastenhoidon lisäksi perheen vuorovaikutustaidoissa sekä tukee perheen sosiaalisen verkoston laajentamista.
Perheen näkökulmasta tärkeintä on, että apua ja tukea on helppo hakea ja myös saada. Tutkimus kuitenkin kertoo, etteivät lapsiperheet ole aina saaneet tarvitsemaansa apua, ja koronaepidemian aiheuttaman poikkeustilanteen aikana tilanne on entisestään vaikeutunut.
Nelivuotiaiden lasten ja heidän vanhempiensa hyvinvointia yli 17 000 suomalaisperheessä kartoittanut kyselytutkimus kertoo, että lähes kaikki vanhemmat kaipaavat tukea lapsiperhepalvelujen ammattilaisilta, mutta eivät välttämättä kerro sitä heille. Lapseen liittyvä tuen tarve kyllä ilmaistaan lähes aina, mutta omaan jaksamiseen tai parisuhteeseen liittyvä pulma jätetään useammin kertomatta.
Yleisimmin vanhemmat kertoivat tarvitsevansa tukea lapsen kasvuun ja kehitykseen, ja noin kolmanneksella oli lapsen käyttäytymiseen tai tunne-elämän ongelmiin liittyvää tuen tarvetta. Vanhemman omaan jaksamiseen tai vanhemmuuteen koki tarvitsevansa tukea joka kolmas lapsiperheen vanhempi.
Sosiaalihuoltolain perusteluissa mainittuja tuen tarpeen tilanteita ovat muun muassa perheen merkittävät elämänmuutokset kuten vauvan syntymä, vanhempien ero, työttömyys ja siihen liittyvä taloudellinen niukkuus, tai perheenjäsenen kuolema.
Edellä mainitun kyselyn mukaan elämänmuutokset ovat varsin yleisiä lapsiperheissä: nelivuotiaista yli kolmannes (38 %) oli viimeisen vuoden aikana kokenut jonkun merkittävän elämänmuutoksen. Enemmistö perheistä selviytyi kuitenkin hyvin näistä elämänmuutoksista: kaikkiaan vanhemmista reilu kymmenesosa koki riittämättömyyttä vanhempana ja kuusi prosenttia oli usein huolissaan jaksamisestaan. Niinpä vanhemmista varsin pieni osuus – alle kymmenesosa – kertoi tarvinneensa kotipalveluita tai perhetyötä.
Mistä palveluista tukea haetaan ja saako perhe tarvitsemansa tuen?
Lapsiperheiden eniten käyttämät palvelut ovat alle kouluikäisten perheissä varhaiskasvatus ja lastenneuvola, kaikissa lapsiperheissä lääkäripalvelut lasten sairastaessa. Lapsen kasvua ja kehitystä seurataan säännöllisesti lastenneuvolassa ja mahdolliset pulmat käytöksessä nousevat varhaiskasvatuksessa luontevasti esille.
Näistä palveluista voidaan tarvittaessa opastaa perheitä myös varhaisen tuen palveluiden kuten kotipalvelun tai perhetyön asiakkaiksi, jos perhe ei omatoimisesti ole tiennyt mahdollisuudesta saada näitä palveluita.
Vaikka varsin pieni osuus lapsiperheistä kertoo tarvitsevansa sosiaalihuollon matalan kynnyksen tukea, jää osa tästäkin ryhmästä vaille tarvitsemaansa apua. Osittain tämä liittyy siihen, että vanhemmat jättävät tuen tarpeen ilmaisematta, varsinkin jos se liittyy parisuhteeseen tai omaan jaksamiseen. Kuitenkin vaikka tarve olisi ilmaistu, ei apua aina saada. Lapsen käyttäytymisen tai tunne-elämän pulmissa tällaisia kokemuksia oli noin joka kuudennella apua hakeneista, ja vanhemmuuden kysymyksissä noin joka kahdeksannella nelivuotiaan lapsen vanhemmalla.
Miten koronakriisi vaikuttaa lapsiperheiden avun hakemiseen ja saamiseen?
Koronakriisin myötä lapsiperheiden palveluiden käyttö on vähentynyt huomattavasti. Varhaiskasvatukseen on osallistunut noin neljäsosa lapsista normaalitilanteeseen verrattuna. Vaikka sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön ei epidemian takia ole liittynyt virallisia rajoituksia, palveluvalikoimaa on monissa kunnissa kavennettu ja palvelumuotoja muutettu etäpalveluja painottavaksi. Palveluiden käyttö on vähentynyt myös asiakkaiden pelkojen vuoksi.
Jyväskylän yliopisto keräsi huhti-toukokuussa 2020 kyselyaineiston lapsiperheiltä. Kyselyllä kartoitettiin vanhempien kokemuksia perheen arjesta ja hyvinvoinnista koronaepidemian aikana. Kyselyyn sisällytettiin yhteistyössä THL:n kanssa kysymyksiä palveluiden käytöstä ennen poikkeustilaa ja sen aikana. Vanhempia pyydettiin myös arvioimaan palveluista saadun avun ja tuen riittävyyttä.
Kyselyn tulosten mukaan suurin pudotus on tapahtunut eniten käytetyissä palveluissa: lapsia ei poikkeustilanteessa ole viety varhaiskasvatukseen, lääkäriin eikä lastenneuvolaan. Kun ennen epidemiaa lääkäripalveluita oli lapsen sairastaessa käyttänyt reilu kaksi kolmannesta lapsiperheistä, epidemian aikana niiden käyttö putosi alle viidesosaan perheistä.
Lastenneuvolan palveluita oli ennen koronakriisiä käyttänyt kolme neljästä alle kouluikäisen lapsen vanhemmasta, osuus oli korona-aikana pudonnut reiluun neljäsosaan. Varhaiskasvatuksessa osuus oli pudonnut vajaasta 80 prosentista alle kolmasosaan. Lapsiperheiden sosiaalityön palveluiden käyttö oli vähentynyt puoleen ja myös järjestöjen ja seurakuntien tarjoaman matalan kynnyksen palveluiden käyttö oli pudonnut hyvin vähäiseksi.
Koronaepidemiasta johtuva poikkeustilanne voi merkitä lapsiperheille sekä myönteisiä että kielteisiä asioita. On kuitenkin selvää, että kun palveluiden käyttö vähenee näinkin huomattavasti, monet tuen tarpeet jäävät ainakin tilapäisesti ilmaisematta ja varhainen tuki saamatta. Riskinä on, että tuen puuttuessa arjen kuormitus kasvaa ja vanhempien jaksaminen heikkenee niin, että lapsiperheiden pulmat muuttuvat vakavammiksi ja tuen tarve entistäkin suuremmaksi.
Antamalla perheille riittävästi varhaista tukea voidaan ehkäistä ongelmien pahenemista ja kasautumista ja siten vähentää raskaiden ja kalliiden erityispalvelujen tarvetta. Kun poikkeustilanteesta siirrytään kohti normaalia, on kunnissa syytä kartoittaa lapsiperheiden hyvinvoinnin ja terveyden tilaa ja kiinnittää erityistä huomiota palveluiden saatavuuteen.
Lisätietoa
Aluehallintovirasto, Opetus- ja kulttuuritoimi: Varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen poikkeusolojen tilannekuva. Viikko 17. 2020.
Rissanen, P; Parhiala, K; Kestilä, L; Härmä, V; Honkatukia, J; Jormanainen, V: COVID-19-epidemian vaikutukset väestön palvelutarpeisiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen: nopea vaikutusarvio. THL, RAPORTTI 8/2020.
Vuorenmaa, M; Klemetti, R; Rajala, R; Helakorpi, S; Ikonen, R & Hedman, L: Pienten lasten ja heidän perheidensä hyvinvointi 2018. THL, Tilastoraportti 10/2019.
Vanhemmuuden voimavara- ja kuormitustekijät -tutkimushanke, Jyväskylän yliopisto