Mistä koostuu aikuistuvien nuorten tuki? Lämpimät verkostot palveluiden yhteensovittamisen perustana

Aikuisen tuki ja turva on peruskallio aikuistuvien nuorten itsenäistymisen harjoittelulle. Kaikilla nuorilla tätä tukea ei automaattisesti ole tarjolla.

Esimerkiksi lastensuojelun jälkihuollossa olevilla sekä ilman huoltajaa maahan alaikäisenä tulleilla nuorilla on keskimääräistä ohuemmat läheisverkostot. Lainsäädännöllä on pyritty ehkäisemään eriarvoistumista, ja lakiuudistusten myötä näille nuorille tarjotaankin tukea 25 ikävuoteen saakka.

Käytännössä nuoret tarvitsevat aikuisen rinnalla kulkevaa tukea ja jonkun, joka luotsaa arjen pulmissa ja auttamisjärjestelmän viidakoissa. Aikuisen tehtävänä on varmistaa nuorten tarpeita vastaavien palveluiden saatavuus ja aktivoida ne viivytyksettä nuorten tueksi. Tärkeintä on nuoren mielekäs elämä ja osallisuus yhteiskunnassa.

Haaleista kuumiin verkostoihin

Jotta nuorten tuki toteutuisi, täytyy paikallisesti ja alueellisesti luoda sujuvat yhteistyörakenteet eri toimijoiden välille. Tähän ammattilaiset tarvitsevat tietoa toistensa toiminnasta: mitä, miten, milloin ja missä muut toimijat tarjoavat tukea ja apua nuorille. Kun auttamisjärjestelmän resurssit lasketaan yhteen ja kytketään yhdyspinnoiltaan toisiinsa, syntyy synergiaa ja nuoret saavat tarvitsemansa tuen.

Auttamisjärjestelmä koostuu ihmisistä. Jokaisen on nostettava katsettaan aika ajoin omasta fokuksestaan toimintaympäristöön, jotta järjestelmän muut ”pelaajat” hahmottuvat kentällä. Käytännössä tehtävänä on luoda systemaattisesti toisiinsa kytkeytynyt palvelukokonaisuus: palveluvalikko ja yhteistyöverkosto, joka pysyy vähintään haaleana. Kun yksittäinen nuori osuu tai hakeutuu johonkin verkoston osaan, verkosto kuumenee ja oikea apu ja tuki löytyy viivytyksettä.

Tärkeää on, että nuoren verkoston tarttumapinnan toimija aktivoituu ja toimii asianajajan tavoin rinnalla kulkien niin, ettei nuori putoa verkostojen ulkopuolelle.

Tukiverkosto edellyttää koordinaatiota

On tärkeää tarkastella paikallisesti ja alueellisesti, miten ja mihin verkoston osaan nuoret kytkeytyvät ja ketkä toimivat ammatikseen nuoren pitkäaikaisina ammatillisina tukiaikuisina. Esimerkiksi lastensuojelun jälkihuollon piirissä olevien nuorten osalta tämä henkilö voisi nykyistä vahvemmin olla lastensuojelun jälkihuollon työntekijä varustettuna vahvalla palveluohjauksen ja auttamisjärjestelmän tuntemuksella. Hän voisi varmistaa muiden auttamisjärjestelmän verkoston osapuolten saatavilla olon.

Nykyisellään rooli on kansallisesti tarkasteltuna kunnissa kovin kirjava. Hyvinvointialueille siirryttäessä on mahdollisuus luoda uudenlaisia ja nykyistä yhtenäisempiä käytäntöjä nuorten yhdenvertaisen tuen saamiseksi. Useilla alueilla onkin lähdetty kehittämään systeemistä työotetta palveluiden yhteensovittamiseksi nuorilähtöisesti.

Miten lämmittää verkostot?

Ammattilaisilta tarvitaan aitoa kiinnostusta toistensa tekemiseen, halu löytää oma ammatillinen rooli ja tehtävä osana palveluvalikon kokonaiskuvaa. Näin ammattilainen kytkeytyy alueensa verkostoon yleisellä tasolla – haaleasti.

Johdolta tarvitaan toimia uudenlaisen työotteen omaksumiseen. Työntekijöille tulee antaa aikaa tutustua palvelujärjestelmään, täydentää osaamistaan, mahdollistaa työkierto sekä kulkea nuoren rinnalla vaikkapa päivä auttamisjärjestelmän viidakossa. Tarvitaan myös uusia työtapoja: esimerkiksi monialaisten tiimien käytännön rakentamista nuorten tueksi ja osaamista osallisuuden johtamiseen. Ammattilaisilla tulee olla sellaiset työolot, jotka kannustavat jatkamaan työtä pitkäjänteisesti vuorovaikutuksessa nuorten kanssa.

Osallisuutta edistävä työkulttuuri ei synny hetkessä, mutta parhaimmillaan synergia voi säästää resursseja aktivoimalla tukea tai siirtämällä resursseja sinne, missä nuoret sitä aidosti tarvitsevat. Kun verkostot ovat valmiudessa ns. peruslämmöllä, voidaan ne aktivoida sujuvasti nuorten, mutta myös ammattilaisten tueksi nopeasti ja tehokkaasti olemalla yhteydessä valmiiksi tuttuihin ihmisisiin ja organisaatioihin.

Ammattilaisten rinnalle tulee kytkeä vahvasti nuoret itse sekä nuorten vertais- ja kokemusosaamisen verkostot. Toiseksi järjestökentän roolia yhteistyö- ja toimintakumppaneina tulee edelleen vahvistaa. Vain tällä tavalla voidaan taata avun oikea fokus: mitä nuoret tarvitsevat voidakseen hyvin.

Verkostot muodostuvat palvelujatkumoista ja sektorit ylittävästä yhteistyöstä

Verkoston yhdyspinnat muodostuvat jatkumoista, joissa edistetään ja ehkäistään jotakin, hoidetaan, autetaan ja kuntoutetaan tietyn teeman äärellä. Esimerkiksi ehkäisevän päihdetyön, päihdepalvelun tarpeiden tunnistamisen, hoidon, kuntoutuksen ja jälkituen tarjoaminen on yksi tällainen jatkumo yhdyspintoineen.

Toisaalta verkoston yhdyspinnat muodostuvat eri palvelusektorien välille. Esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalvelut, mielenterveys- ja lastensuojelun jälkihuollon palvelut, lastensuojelun- ja neuvolan palvelut. Kysymys on siitä, miten yhdessä auttaa nuorta, jolla on samanaikaisesti haasteita esimerkiksi arjen hallinnan, päihteiden käytön, vanhempana olon ja opinnoista suoriutumisen kanssa.

On hyvä muistaa, että palvelut on mahdollista integroida myös toiminnallisesti, ilman hallinnollista integraatiota. Lisäksi yhteistyöhön tulee kytkeä nuorten vertaistoimijaverkostot sekä nuoren omat verkostot: läheiset, vertaiset ja ystävät. Näin päästään kohti systeemistä työotetta.

Aikuistumisen tuen tarve on tunnistettava eri tilanteissa

Aikuistumisen tuen tarve vaihtelee nuoren elämäntilanteen ja elämänhistorian myötä. On tärkeää tunnistaa ja profiloida nuoret avun tarpeiden mukaan.

Lastensuojelun jälkihuollon nuorten osalta on huomioitava erityiskysymyksiä, kuten nuorten oikeus itsenäistymisvaroihin sekä se, miten eri alueiden välinen yhteistyö käytännössä toteutetaan nuorilähtöisesti myös silloin, kun nuoren asuinkunta, sijoituskunta ja mahdollinen uusi asuinkunta eroavat toisistaan.

Ilman huoltajaa maahan alaikäisenä tulleilla taas on riski pudota palvelujen piiristä, kun he muuttavat paikkakunnalta toiselle tai saavat kansalaisuuden.

Keskeistä kummallekin ryhmälle on erityisesti rinnalla kulkevan aikuisen tarjoama pitkäjänteinen arjen tuki.

Yhdessä aikuisuuteen kehittää palveluita ja rakentaa yhdyspintoja

Yhdessä aikuisuuteen – Elämässä Eteenpäin (YEE) -hankkeessa pureudutaan lastensuojelun jälkihuollon nuorten ja ilman huoltajaa maahan alaikäisenä tulleiden nuorten tuen ja palveluiden kehittämiseen valtakunnallisesti. Hanke auttaa jäsentämään, lämmittämään ja kuumentamaan paikallisia ja alueellisia verkostoja nuorten tueksi, yhdessä ammattilaisten ja nuorten kanssa.

Lue lisää

YEE-hankkeen verkkosivut

Ilmoittaudu mukaan: Tieto toiminnan tukena – lastensuojelun jälkihuolto ja kotouttamisen tukitoimet, yhteiskehittämisen foorumi 27.10.

6 kommenttia

  1. Upea kirjoitus YEE-hankkeen sisällöstä ja hyvä sanasto, lämmittää verkostot! Hieno oivallus tuo ”Palvelut on mahdollista integroida myös toiminnallisesti, ilman hallinnollista integraatiota.”

    1. Kiitos Soile. Näin verkostoihmisinä tiedämme, että yksin ei selviä tuen tarjoajana. On tärkeä voida kilauttaa kaverille, miten voisimme paremmin tukea nuorta tai muita, jotka ovat avun ja tuen tarpeessa :). Yhdessä on voimaa!

  2. Hei,
    Kiitos erittäin hyvästä blogikirjoituksesta tässä vaiheessa kehittämistä! Mieleen tulee myös Juho Saaren teos Raskas perintö ja hänen esityksensä tutkimuksesta. Näkökulmat tukevat, mutta myös tuovat vähän myös uudenlaisia näkökulmia tarkasteluun ja varmaankin myös kehittämisen tueksi.

    1. Kyllä. On todella tärkeä saada voimavarat käyttöön ja myönteisiä kehiä ns. enkelikehiä käyntiin. (vrt. huono-osaisuus kasautuu).

      Elli Aaltosen kirja-arvostelussa uho Saaren, Niko Eskelisen ja Liisa Björklundin kirjasta Raskas perintö on hyvät huomiot https://www.tuni.fi/alustalehti/2020/08/19/kirja-arvostelu-raskas-perinto-ylisukupolvinen-huono-osaisuus-suomessa/

      Onko huono-osaisuuden suurin este se, että ihmisellä ei ole riittävästi voimavaroja myönteisten siirtymien tuottamiseen ja aktiiviseen toimintaan? Juho Saaren, Niko Eskelisen ja Liisa Björklundin kirjan yksi johtopäätös on se, että ylisukupolvista huono-osaisuutta tulee selvittää osana sosiaalisten ongelmien hallintajärjestelmää. Kyse on myös palvelujen ja tulonsiirtojen laadusta ja vaikuttavuudesta. Palveluja järjestetään ja tulonsiirtoja tuotetaan, mutta nykyisin niillä ei ole vaikutusta siihen olennaiseen, jolla huono-osaisuudesta voisi asteittain nousta eli asiakkaan toimintakyvyn tukemiseen ja paranemiseen.

      Nuorten rinnalla kulkeva arjen tuki ja läpimät verkostot kannattelevat ja voivat saada parhaimmillaan potentiaalin esiin.

  3. Tärkeä ja hyvä blogi! ” Ihmisten osallistuminen palvelujen kehittämiseen on suuri kansaivälinen trendi, jossa Suomi on vahvasti mukana” todetaan Tampereen yo Marjaana Joneksen tuoreessa väitöstutkimuksessa. Joneksen tutkimus tuo näkyväksi miten palvelujen käyttäjille on avautumassa enemmän mahdollisuuksia ja vahvempaa jalansijaa osallistua palvelujen uudistamiseen. Ilmiönä kokemustoiminta osana palvelujen kehittäistä tulee hienosti näkyville Joneksen tutkimuksessa, sekä JEE hankkeessa. Kokemustietoa ja -osaamista ei kuitenkaan riittävästi arvosteta vielä samalla tavalla kuin kliinistä ammatillista tietoa, toteaa Jones. Osallisuuteen liittyvien esteiden purkaminen vaatii lämmittelyn lisäksi ”verkostotulien” jatkuvaa ylläpitoa ja muutosvalmiutta.

    1. Kiitos Tytti. Täytyykin tutustua Marjaana Joneksen väitöskirjaan täällä https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/marjaana-jones-kokemustoiminta-haastaa-terveyspalveluja-uudistumaan.

      Osallisuus syntyy vuorovaikutuksessa. Motivaatio muutokseen ja itsestä huolehtimiseen syntyy arvokkaassa kohtaamisessa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.