Maria kuoli yleiseen heikkouteen kolmen viikon ikäisenä. Hänen äitinsä oli hakeutunut helsinkiläiseen synnytyssairaalaan nopeasti lisääntyneiden kivuliaiden synnytyspolttojen vuoksi. Laskettuun aikaan oli vielä seitsemän viikkoa, mutta synnytys eteni, ja seuraavana päivänä syntyi 1 900 grammaa painava virkeä keskostyttö.
Mariaa hoitivat Suomen parhaat ammattilaiset. Keskosilla tavallisia hengitysongelmia hänelle ei ilmaantunut. Hän ei kuitenkaan koskaan oppinut kunnolla imemään rinnalla eikä syömään pullosta. Kolmen viikon iässä keltainen, laiha tyttövauva ei enää ollut lainkaan hereillä, ja hän sai hätäkasteen. Seuraavana aamuna huomattiin, että Marian iho oli kylmä, eikä hän enää hengittänyt.
Maria syntyi ja kuoli vuonna 1946. Hänestä ei tullut odotettua leikkikaveria sisaruksille, ei tuottavaa työntekijää, aviopuolisoa eikä äitiä, eikä hän ole nyt virkeä suurten ikäluokkien eläkeläinen. Marian tarina oli tuolloin tavallinen. Moni suomalainen tunnistaa omasta suvustaan ehkä useitakin samanlaisia tarinoita.
Jos Maria olisi syntynyt raskausviikolla 33 vuoden 2017 Suomessa, hänen näkymänsä olisivat olleet paljon paremmat. Ennenaikaista syntymää ei todennäköisesti olisi edelleenkään osattu ehkäistä, mutta äidille olisi voitu antaa sikiötä kypsyttävää glukokortikoidilääkettä, mahdollisten hengitysvaikeuksien ja infektioiden hoito olisi ollut rutiininomaista, ja syntymän jälkeen ravitsemus olisi turvattu nenä-mahaletkulla ja tarvittaessa suonensisäisellä nesteytyksellä. Todennäköisesti Maria olisi kotiutunut muutamien viikkojen ikäisenä.
Tänään vietetään kansainvälistä keskoslapsen päivää. On kaikki syyt juhlia keskosen hoidon hämmästyttävää kehittymistä viime vuosikymmenien aikana. Samalla on hyvä pohtia, mitä vielä on saavuttamatta.
Yli miljoona keskosta kuolee vuodessa
Ennenaikaisen syntymän ehkäisemisessä on 70 vuodessa edistytty hyvin vähän. Keskosina syntyneiden osuus, yli yksi lapsi kymmenestä, ei ole pienentynyt, ja maailmassa syntyy vuodessa noin 15 miljoonaa keskosta. Heistä yli miljoona kuolee ennen neljän viikon ikää. Kaikista alle neliviikkoisina kuolleista yli puolet on keskosia, aivan kuten Suomessa 1940-luvulla.
WHO:n mukaan kolme neljästä nykyään kuolevasta keskosesta voitaisiin pelastaa ilman kallista tehohoitoa yksinkertaisin peruskeinoin: ammattihenkilön hoitama synnytys, äidille annettava glukokortikoidihoito, vastasyntyneen virvoittelu, ruumiinlämmön säilyttäminen, kenguruhoito, keskosen ruokinta, sinivalohoito ja tarvittaessa antibioottihoito. Vaikka Marian syntymän aikaan monet näistä keinoista olivat jo käytössä, esimerkiksi keskosen ruokinta tai infektioiden diagnostiikka ja hoito olivat nykynäkemyksen mukaan verraten kehittymättömiä. Toteutettuna ne olisivat luultavasti pelastaneet Marian, ja ne pelastavat vuosi vuodelta enemmän keskosia maailmassa. Tästä huolimatta ennenaikainen syntymä on maailmanlaajuisesti sepelvaltimotaudin, aivoverenkiertohäiriöiden ja alahengitystieinfektioiden jälkeen edelleen neljänneksi suurin menetettyjen elinvuosien selittäjä.
Keskosen hoitoon on investoitu Suomessa paljon
Satavuotiaan Suomen historiassa imeväiskuolleisuuden pienentäminen muiden muassa Arvo Ylpön viitoittamaa tietä on ollut keskeinen kansallinen tehtävä. Merkittävä osa siitä on ollut määrätietoinen keskosten hoidon kehittäminen, vaikka siinä edistysaskeleet onkin saavutettu myöhemmin kuin täysiaikaisina syntyneiden. Jo 1940-luvulla panostettiin lämpölaatikoihin, joilla keskosia pystyttiin kuljettamaan sairaalahoitoon tihenevän lastensairaalaverkon sairaaloihin, vaikka niissäkin hoitokeinot olivat nykynäkökulmasta rajalliset. Keskosen ruokinta ja hyvä perushoito kehittyivät tämän jälkeen. Varsinainen vastasyntyneen tehohoito aloitettiin 1970-luvulla, ja vähitellen on opittu hoitamaan yhä pienempinä syntyneitä. Viimeisen viiden vuoden aikana raskausviikolla 28 syntyneistä on vuoden iässä ollut elossa 95 % ja viikolla 24 syntyneistä 74 %.
Pienimpien keskosten hoito on moniammatillista ja vaativaa ja kehittyy jatkuvasti. Yksi tärkeä kehittämiskohde on vanhempien osuuden vahvistaminen. Perhekeskeinen hoito parantaa perheen elämänlaatua hoidon aikana ja myös lapsen kehitysennustetta.
Hoitoon investoidaan paljon: esimerkiksi Helsingin seudulla ennen raskausviikkoa 32 syntyneitä on 0,7 %, mutta heidän osuutensa on 21 % kaikista terveydenhuollon kustannuksista ensimmäisen elinvuoden aikana.
Mitä tämä investointi tuottaa – mitä suomalaisille pikkukeskosille kuuluu aikuisena?
Onko keskosilla lisääntynyt kansantautien riski?
Karkeasti arvioiden noin 20 000 suomalaista on syntynyt hyvin pienenä keskosena – ennen raskausviikkoa 32 tai alle 1500 g painoisena – keskosten tehohoidon aikana eli 1970-luvulla tai sen jälkeen. Kyseessä on siis pikkukaupungin kokoinen väestöryhmä, joista suuri osa ei olisi elossa ilman kehittynyttä keskosten hoitoa. Vanhimmat heistä lähestyvät keski-ikää.
Pienellä osalla hyvin pienenä keskosena syntyneistä on jokin keskosuuteen liittyvä sairaus tai vamma, mutta valtaosa on terveitä ja elää normaalia elämää. Ryhmätasolla nähdään kuitenkin eroja. Tutkimusryhmämme on verrannut pikkukeskosena syntyneitä nuoria aikuisia täysiaikaisena syntyneisiin. Jonkinlaiseksi hyvin karkeaksi nyrkkisäännöksi on osoittautunut, että monissa mittauksissa saadaan näiden ryhmien välillä noin puolen keskihajontayksikön (0.5 SD) suuruusluokkaa oleva ero. Tällainen havaitaan muun muassa kognitiivisissa toiminnoissa, luustontiheydessä, keuhkofunktiossa ja verenpaineessa. Olemme myös havainneet, että pikkukeskosena syntyneet harjoittavat kuntoliikuntaa merkittävästi vähemmän, jopa alle puolet täysiaikaisina syntyneiden tasosta. Liikunnan lisääminen onkin selkeä terveyden edistämisen kohde. Osa ryhmätason eroista on pikkukeskosina syntyneiden kannalta edullisia. Esimerkiksi allergioita ja päihteiden väärinkäyttöä heillä on täysiaikaisena syntyneitä vähemmän.
Väestötasolla samanlaiset löydökset eivät rajoitu pikkukeskosiin vaan niitä havaitaan myös vähemmän ennenaikaisesti syntyneiden suuressa joukossa. Usein puhutaankin annos-vastesuhteesta: mitä ennenaikaisempi syntymä, sitä enemmän riskitekijätasot poikkeavat täysiaikaisina syntyneistä.
Pikkukeskosena ja yleensä keskosena syntyminen näyttää olevan monen kansantaudin riskitekijä, muiden mahdollisten riskitekijöiden joukossa. Tämä olisi tärkeä tiedostaa terveydenhuollossa, myös aikuisia hoitavien ammattilaisten joukossa. Näitä tauteja voi ehkäistä terveellisillä elämäntavoilla, joista ainakin pikkukeskosina syntyneille saattaa olla erityisen paljon hyötyä.
Pikkukeskosina syntyneet välttävät riskejä ja ovat harvemmin parisuhteessa
Eroja nähdään myös käyttäytymisen ja mielenterveyden alalla. Pikkukeskosina syntyneillä useassa eri pikkukeskostutkimuksessa havaittuja yhteisiä käyttäytymispiirteitä ovat olleet muun muassa riskien välttäminen, joka ilmenee myös varovaisuutena sosiaalisissa suhteissa, sekä eriasteiset sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet. Myös itseluottamus saattaa olla heikompi kuin täysiaikaisina syntyneillä henkilöillä.
Teini-ikäiset pikkukeskosina syntyneet kertovat joutuvansa kiusatuiksi noin kaksi kertaa niin yleisesti kuin täysiaikaisena syntyneet. Keskosina syntyneet aloittavat parisuhteen myöhemmin, ja ilman vakituista kumppania olevien osuus on suurempi kuin täysiaikaisina syntyneillä. Norjalaisessa väestötutkimuksessa ennen raskausviikkoa 28 syntyneiden aikuisten joukossa lapsen saaneiden osuus oli vain noin kolmasosa täysiaikaisena syntyneiden vastaavasta osuudesta.
Keskoshoidon panostuksista maksimaalinen hyöty
Pitkäjänteinen panostus keskosten hoitoon on ollut lääketieteen ja terveydenhoidon menestystarina. Suomessa konkreettisin näyttö tästä on mainittu pikkukaupungillinen entisiä pikkukeskosia, jotka eivät luultavasti olisi elossa ilman kehittynyttä keskosen hoitoa. Jotta investointi keskosten hoitoon tuottaisi mahdollisimman paljon hyötyä, heidän tarpeistaan on tärkeää pitää huolta myös myöhemmin elämän aikana. Osalla tämä tarkoittaa konkreettisia keskosuuteen liittyviä erityistarpeita kuten sosiaalisen kehityksen vaikeuksia, joita on vasta viime vuosina alettu ymmärtää. Kaikilla pikkukeskosina syntyneillä ei ole tällaisia pulmia, mutta tietoisuus tyypillisistä ongelmista voi auttaa ongelmien tunnistamisessa ja oikeanlaisen tuen löytämisessä.
Kansainvälistä keskoslasten päivää vietetään 17.11.
Maria on keksitty nimi. Se on tavallisin tytönnimi Suomen väestörekisterissä. Sen suosio on myös harvinaisen tasainen, ja nimi on verraten tavallinen vuosina 1946 ja 2017 syntyneiden joukossa.
Lisätietoa:
- WHO (2012) Born Too Soon – The Global Action Report on Preterm Birth
- Keskosvanhempien yhdistys Kevyt ry
- European Federation for the Care of Newborn Infants
Tutkimushankkeita