Sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen on hyvinvointialueilla tunnistettu tärkeäksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoitteeksi. Kuitenkin alueiden väliset erot ja strategisten ja toimeenpanoon liittyvien asiakirjojen vaihtelevat sisällöt viittaavat siihen, että yhteisten toimintamallien ja linjausten vahvistaminen olisi tarpeen, jotta tavoitetta voitaisiin johdonmukaisesti edistää.
Jos tavoite jää vain kauniiksi, yleisluontoiseksi julkilausumaksi, terveyserot eivät kavennu. Vuonna 2025 tehty selvitys hyvinvointialueiden strategisista ja toimeenpanon dokumenteista osoitti kuitenkin, että 14 alueella oli kirjattu konkreettisia tavoitteita sosioekonomisten terveyserojen kaventamiseksi viimeisimpiin julkaisuihin. Kahdeksalta alueelta tällaisia tavoitteita ei sen sijaan löytynyt lainkaan.
Niillä 14 alueella, joissa tavoitteita oli kirjattu, tavoitteiden konkreettisuudessa oli suuria eroja. Hyvin muotoillut tavoitteet tukevat toimeenpanoa, seurantaa ja arviointia. Sellainen voi olla vaikkapa tavoite järjestää työttömien terveystarkastuksia – se auttaa selvästi hahmottamaan, mitä pyrkimys terveyserojen kaventamiseen voi käytännössä tarkoittaa.
Samalla abstraktien tavoitteiden esiintyminen osoittaa, että toimenpiteiden suunnittelu ja yhtenäisten arviointikäytäntöjen kehittäminen ovat edelleen tarpeen, jotta tavoitteiden toteutumista voidaan arvioida luotettavasti. Abstrakti kirjaus voi olla esimerkiksi toteamus “tavoitteena on hyvinvointi- ja terveyserojen kaventuminen ja eriarvoisuuden väheneminen”. Tällöin ei käy ilmi, miten tavoitetta on tarkoitus toteuttaa, miten sitä arvioidaan ja kenen vastuulla sen toteuttaminen on.
Voiko alueiden välinen tasa-arvo toteutua, jos tavoitteiden konkreettisuudessa ja toimeenpanossa on suuria eroja? Vaihtelevuutta selittävät erot resursseissa, valmiuksissa ja osaamisessa terveyseroja kaventavassa strategiatyössä, mikä korostaa tarvetta tukea alueita yhdenmukaisemman lähestymistavan kehittämisessä esimerkiksi vahvemmalla kansallisella ohjauksella.
Rajalliset resurssit vaikeuttavat pitkäjänteistä ja rakenteisiin kohdistuvaa kehittämistyötä. Tämä on näkynyt erityisesti pienemmillä alueilla, joissa toiminta painottuu usein akuuttien tilanteiden hallintaan ennaltaehkäisevien toimien kustannuksella. Riittämättömillä resursseilla ei paljoa terveyseroihin vaikuteta.
Terveyserojen syyt ovat moninaiset ja niiden kaventaminen edellyttää toimenpiteitä useilla yhteiskunnan sektoreilla, niin sosiaali- ja terveyspalveluissa kuin paikallisesti ja alueellisesti kunnissa ja hyvinvointialueilla. Monimuotoisuuden takia on tavoitteiden asettaminen ja niiden konkretisointi myös hyvin haastavaa.
Kansallinen tuki, riittävät resurssit sekä alueilla ja kunnissa tapahtuva monialainen yhteistyö edesauttaisivat hyvinvointialueiden sosioekonomisten terveyserojen kaventamistyötä.