Miten palliatiivisen hoidon suositukset auttavat iäkkäiden elämän loppuvaiheen hoidossa?

’’Äitini viimeiset hetket olivat rauhalliset ja kuolema kaunis. Mutta kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä. Elämän loppuvaiheen hoidossa oli puutteita osaamisessa, katkoksia tiedonkulussa ja epäselvyyksiä vastuunjaossa. Läheiset joutuvat ottamaan suuren roolin hoidossa ja toimimaan palvelujen koordinoijina ja tiedon välittäjinä.’’

Näin kirjoitti eräs lukija lehden keskustelupalstalla. Parannettavaa oli sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon toiminnassa ja laadussa.

Sosiaali- ja terveysministeriön suositus palliatiivisen hoidon ja saattohoidon laadun parantamiseksi julkaistiin vuonna 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Vanhuspalvelujen tila 2020 -seurannan mukaan valtaosa ympärivuorokautisen hoidon ja kotihoidon esihenkilöistä tietää suosituksista.

On hienoa nähdä, että toiminnasta vastaavat seuraavat, mitä alalla tapahtuu. Kansalliset suositukset ovat tärkeitä ohjauskeinoja, mutta ne pitää myös viedä käytäntöön, ja niitä pitää hyödyntää yksiköiden toiminnan kehittämisessä. Miten suosituksia voidaan käyttää elämän loppuvaiheen hoidon parantamiseksi?

Elämän loppuvaiheen hoidon ammattilaiset tarvitsevat monipuolista osaamista

Iäkkäiden palveluissa sairaanhoidollista osaamista on vähän, varsinkin iltaisin ja viikonloppuisin. Kivunhoitoon, saattohoitoon ja lääkehoitoon tarvitaan lisäkoulutusta erityisesti kotihoidossa. Suosituksissa osaamista korostetaankin vahvasti.

Yksiköiden esihenkilöillä on tärkeä rooli, mutta myös velvollisuus, henkilöstön osaamisen vahvistamisessa. Tämä tapahtuu muun muassa luomalla yksikköön itsensä kehittämisen kulttuuri. Esihenkilöiden tehtävä on kannustaa ja motivoida työntekijöitä lisäkouluttautumaan ja tehdä se mahdolliseksi. Täydennyskoulutuksesta saatu osaaminen pitää hyödyntää koko työyhteisön käyttöön.

Hyvä tapa perusosaamisen lisäämiseen on THL:n tänä vuonna avattu Saattohoitopassi-täydennyskoulutusverkkokurssi. Maksuton kurssi pohjautuu kansallisiin suosituksiin ja on tarkoitettu erityisesti perustason palliatiivisen hoidon parissa toimiville terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisille.

Suosituksia voi hyödyntää myös vuorovaikutuksen kehittämiseen. Elämän loppuvaiheeseen liittyy paljon kysymyksiä, tunteita, ahdistusta ja pelkoja. Hoitajan pitää olla aidosti läsnä ja kuunnella ja kuulla, mitä kuolevalla ihmisellä ja hänen läheisillään on sydämellään. On tärkeää, että ihminen kokee, että saa riittävästi tietoa tilanteestaan, että hänen toiveensa otetaan huomioon ja että päätökset ovat hänen etunsa mukaisia. Onnistuneeseen vuorovaikutukseen ja asiakkaan äänen kuuluviin saamiseen tarvitaan hyvää osaamista.

Vastuunjakoa selkiytetään ennakoinnilla

Elämän loppuvaiheessa vointi voi muuttua nopeastikin, joten on tärkeää määritellä etukäteen, miten yksiköissä toimitaan mahdollisesti eteen tulevissa tilanteissa ja mistä saadaan tukea tarvittaessa.

Suositukset antavat taustatukea myös yhteistyölle. Siihen kuuluvat ennalta sovitut toimintatavat, kuten eri ammattiryhmien yhteistyö, lääkärin tavoitettavuus 24/7 ja kotisairaalan tuki, jonka avulla erityistason palliatiivinen hoito tuodaan potilaan luo. Näin vältetään kuormittavia, tarpeettomia sairaalakäyntejä.

Suositukset tukevat ammattilaisten käytännön työtä

Kansalliset suositukset on tarkoitettu käyttöön, ei pölyttymään arkistoon. Palvelun järjestäjien ja tuottajien lisäksi ne on tarkoitettu käytännön työntekijöiden tueksi. Ne ovat hyvä työväline kehittämiskohteiden ja osaamistarpeiden tunnistamiseen. Suositukset auttavat kasvattamaan ymmärrystä ja pohtimaan, millaisia toimintakäytäntöjen pitäisi olla ja millaista osaamista yksikössä tarvitaan.

Viime kädessä suositusten tarkoituksena on parantaa ammattilaisten mahdollisuuksia tarjota parasta mahdollista palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa sitä tarvitseville. Jokaisen elämä loppuu kerran, toivottavasti hyvin ja arvokkaasti.