Raskaudenaikaista päihteiden käyttöä voidaan kirjata neljällä eri diagnoosikoodiluokalla ja noin parillakymmenellä eri koodilla. Kun sote-ammattilaiset kirjaavat diagnoosit Kanta-palveluihin oikein, osataan palvelut resursoida hyvinvointialueilla niin, että potilaat saavat parasta mahdollista hoitoa.
Tarkastelimme diagnoositietoja, jotka on kirjattu Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) TUKI-poliklinikalla päihteiden vuoksi raskauden seurannassa käyneille ja heille syntyneille lapsille. Tarkastelu paljasti, että suurin osa potilaista ei ollut raskausaikana päihdehoidon piirissä, sillä heillä oli hyvin vähän päihdehäiriön F-diagnooseja. Kaikille heistä oli kirjattu päihteiden käyttöön viittaava Z-koodi, mutta suurin osa niistä viittasi aikaisempaan päihteidenkäyttöön.
Mihin diagnooseja tarvitaan?
Päihderiippuvuus on vakava sairaus, johon on olemassa lukuisia hoitovaihtoehtoja. Hoidon saamista turvataan lainsäädännössä esimerkiksi hoitotakuun määräajoilla ja kiireellisen hoidon kriteereillä. Sote-lakeihin on kirjattu, että raskaana olevalla on oikeus päästä välittömästi riittäviin päihteettömyyttä tukeviin palveluihin.
Hyvinvointialueiden säästökuurissa päihdehoitoon pääseminen on kuitenkin vähentynyt dramaattisesti. Hoitovaje näkyy alkoholille altistuneina FASD-lapsina (fetal alcohol spectrum disorders), työkyvyttömyytenä, huumekuolemina sekä muina haittoina ja kärsimyksenä.
Jotta voidaan tietää hoidon tarpeessa olevien määrä ja suhteuttaa sitä resursseihin, tarvitaan tietoa diagnoosin saaneiden määrästä. Tätä tietoa saadaan rekistereistä, kunhan diagnoosit on ensin kirjattu.
F ja Z – vaihtoehtoja raskaana olevan päihdediagnoosien kirjaamiselle
Lääkkeiden ja päihteiden aiheuttamien häiriöiden diagnoosit kirjataan ICD-10-luokituksen mukaan koodilla F10-F19. Ne asetetaan yleensä päihdehoidossa. Päihdehäiriöiden diagnoosit kertovat edeltäneiden 12 kuukauden päihteidenkäytöstä.
Opioidikorvaushoidolle on oma koodinsa F11.22, joka oli tarkastelussamme lähes ainoa TUKI-poliklinikalla kirjatuista päihdediagnooseista. Tämä ei ole yllättävää, sillä opioidikorvaushoito on pitkäaikaista hoitoa, jonka olemassaolo ja siten diagnoosikoodi on yleensä tiedossa ja ajan tasalla.
Neuvoloissa tai naistentautien yksikössä ei yleensä tehdä päihdehäiriöiden diagnostiikkaa, mutta päihteiden käyttöä voidaan siellä kirjata muilla diagnoosikoodeilla. Tyksin TUKI-poliklinikalla yleisin päihteiden käyttöön viittaava koodi oli Z86.4 (potilas, jolla on aikaisemmin esiintynyt lääkkeiden tai päihteiden väärinkäyttöä).
Päihteidenkäytölle, jonka yhteydessä ei ole tarvetta mainita päihdehäiriön astetta tai olemassaoloa, on omia koodeja, esimerkiksi Z72.1 (alkoholin käyttö), Z72.2 (lääkkeiden ja/tai huumeiden käyttö) ja Z72.0 (tupakan käyttö). Näillä koodeilla voi kirjata yleisesti aineen tai aineiden käytöstä, vaikka riippuvuusdiagnostiikasta ei olisi tietoa tai sitä ei olisi tehty. Lisäksi näiden aineiden käyttöön liittyvään neuvontaan on omat koodinsa.
O ja P – raskauden seurannan ja vastasyntyneen diagnoosivaihtoehdot
On lapsen etu, että raskausajan päihdealtistukset kirjataan ja tiedetään, sillä päihteille altistuneita vastasyntyneitä ja lapsia voidaan tarvittaessa seurata ja tukea.
Raskauden seurantaan ja hoitoon liittyvillä O-alkuisilla diagnoosikoodeilla voidaan myös huomioida päihteidenkäyttö. Tähän sopivia koodeja on kaksi: O35.4 (äidin hoito raskauden aikana hänen alkoholinväärinkäyttönsä aiheuttaman [epäillyn] sikiövaurion vuoksi) ja koodi O35.5 lääkeaineista aiheutuneelle epäillylle sikiövauriolle.
Jos raskaana olevan päihteidenkäyttö vaikuttaa sikiöön tai vastasyntyneeseen, on tällekin omat koodinsa. Niitä ovat esimerkiksi P04.3 (äidin alkoholinkäytön vaikutus sikiöön ja vastasyntyneeseen) sekä vastaavat koodit tupakasta(P04.2) ja riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden väärinkäytöstä (P04.4). Jos vastasyntynyt saa vieroitusoireita sikiöaikaisen päihdealtistuksen takia, tälle on oma koodinsa (P96.1).
Kun terveydenhuollossa asiakas- ja potilastiedot kirjataan hoitoprosesseissa yhtenäisesti Kanta-palveluihin, voidaan jo kertaalleen kirjattuja tietoja hyödyntää myös toisiokäytössä, kuten tilastoinnissa ja rekisteritutkimuksessa tai tietojohtamisessa.