Syyskuun alkupuolella olin kutsuttuna puhujana Bagdadissa, Irakissa kertomassa siitä, miten Suomessa ja Euroopassa ennaltaehkäistään ja torjutaan ekstremismiä. Kaksipäiväinen seminaari oli aiheeltaan ”Naiset väkivaltaisissa ääriliikkeissä: osallistumisen syistä tehokkaaseen irtautumiseen”. Sen järjesti EU:n neuvoa-antava operaatio Irakissa (EUAM-Iraq.eu) yhdessä tutkimuslaitos Al-Nahrain Centerin (ANCSS) ja Irakin kansallisen turvallisuusneuvonantajan toimiston kanssa.
Irakilaisten poliittisten päättäjien ohella seminaarin osallistujat edustivat eri hallituksen sidosryhmiä, terrorismin torjunnan kansallisia komiteoita, sekä irakilaisia tutkimuslaitoksia ja kansalaisjärjestöjä.
Kautta koko vierailun Suomeen ja esittelemiini toimintamalleihin kohdistui erittäin suurta kiinnostusta. Itselleni suurimpia anteja oli nähdä kuinka hedelmällistä yhteistyö voi olla, vaikka pinnalta katsoen näyttäisi, että rakenteet ja toimintatavat ovat kovin erilaisia.
Yhteiskuntamme ovat erilaisia, mutta tavoite kustannustehokkuuteen on yhteinen
Irak kuuluu ns. hauraisiin valtioihin. Siinä missä Suomessa sotilaalliset uhat ovat etupäässä rajan takaa tulevia, maan rajojen sisäpuolella suurin uhka nousee yhteiskunnallisen koheesion rakoilemisesta vihapuheen ja eriarvoistumisen paineesta. Irakin viime vuosien historia taas on täynnä sotia ja terrorismia ja sisäisiä väkivaltaisia levottomuuksia.
Ilmastonmuutos puhuttaa Suomessakin, mutta YK:n mukaan aavikoituminen uhkaa 92 prosenttia Irakin pinta-alasta. Bagdadissa mitattiin tänä kesänä kuumimmillaan 53 astetta, ja YK:n arvion mukaan lämpötilat Irakissa nousevat seitsemän kertaa maapallon keskiarvoa nopeammin.
Näyttöön perustuvien ja vaikuttavien toimienpiteiden tarve korostuu, kun käytössä olevat rajalliset resurssit on suunnattava mahdollisimman tehokkaasti. Tässä sekä Suomen että Irakin tulokulmat ovat yhteiset ja uusien kustannustehokkaiden sovellusten löytäminen on tärkeää. Vähällä rahallakin saadaan paljon hyvää aikaiseksi, kun resurssit kohdennetaan oikein ja tarkoituksenmukaisesti.
Ensimmäinen terveiseni Pohjoismaista: arvot motivoivat valintoja ja väkivaltaista radikalisoitumista
Ensimmäisessä puheenvuorossani keskityin kuvaamaan naisten kohtaamia haasteita, motivaatiotekijöitä kuten arvoja sekä nostin joitain esimerkkejä siitä, millaisille yhteiskunnallisille arvoille ekstremismin ennaltaehkäisy Pohjoismaissa perustuu. Näitä ovat esimerkiksi luottamus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.
Irakilaisia osallistujia kiinnosti se, miten esille nostamani arvot liittyvät väkivaltaiseen radikalisoitumiseen ja sen juurisyihin. Arvot voidaan jaotella yleisinhimillisiin ja pyhinä pidettyihin arvoihin. Terrorististen ja ääriliikkeiden propaganda vetoaa nimenomaan jälkimmäisiin, ja pyrkii yksinkertaistaen esittämään asiat vain hyvinä tai pahoina.
Yleisinhimilliset arvot liittyvät valintoihin. Tulemme niistä tietoisiksi kun olemme valintatilanteessa (esimerkiksi kumpaa edistää, vapautta vai turvallisuutta). Jaettuja arvoja ilmaistaan ja määritellään puheissa ja teoissa.
Pyhiksi arvoiksi puolestaan yhteisöt nostavat myös asioita tai esineitä, esimerkiksi uskon, lipun tai kirjan. Pyhinä pidetyille arvoille on tyypillistä se, että niistä tullaan erityisen tietoisiksi silloin, kun ne haastetaan, ja silloin niiden puolustamisessa ovat helposti ”kaikki keinot sallitut”.
Henkilön tai yhteisön omistautuminen näille pyhiksi tulkituille arvoille ei näy niinkään teoissa tai puheissa, vaan siinä, kuinka paljon ollaan valmiita uhraamaan niiden eteen. Niiden väkivaltainen puolustaminen on pääasiallinen tapa osoittaa olevansa niiden kannattaja. Terroristiset ja ekstremistiset liikkeet pyrkivät muovaamaan kannattajistaan tällaisia kustannuksia laskemattomia pyhien arvojen puolustajia.
Toinen terveiseni Pohjoismaista: ihmisoikeuksien ja ihmisarvon oltava ennaltaehkäisytyön keskiössä
Euroopassa ja erityisesti Pohjoismaissa väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisy perustuu kansalaisyhteiskunnan mukanaoloon ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Toisessa puheenvuoroissani toin myös esille niihin liittyviä toimintaperiaatteita, kuten ihmisoikeudet, hoivan etiikan ja ihmisarvon.
Korostin restoratiivisen eli korjaavan näkökulman tärkeyttä. Kun terrorismi on lakannut ja sen tekijät on saatu vankilaan, on ratkaistava kysymys siitä, miten heidät saadaan takaisin yhteiskuntaan ja miten uhrien näkökulma ja heidän oikeutensa voidaan huomioida prosessissa.
Samoin traumainformoitu työ on olennaisen tärkeää, erityisesti naisten kohdalla. THL:n laaja-alainen väkivallan vastainen työ toimi esimerkkinäni siitä, miten näitä arvoja kansallisella tasolla toteutetaan. Konkreettisena esimerkkinä esittelin verkkokoulujamme ja Radik-hankkeessa kehitettyä radikalisoitumisalttiuden tukityökalua RATTIa.
Oppeja Irakista: kenttätutkimus syventyy terroristirikoksista tuomittujen naisten kokemuksiin
Pohjoismaissa on perinteisesti arvostettu koulutusta, luottamusta (eritoten viranomaisiin), tasa-arvoa ja oikeusvaltioperiaatteita. Ääriliikkeissä nämä asetetaan kyseenalaisiksi, ja niin radikaali-islamistit kuin äärioikeisto retoriikassaan korostavat olevansa vaihtoehto näille länsimaisille arvoille, erityisesti sen maallistumiskehitykselle ja käsityksille sukupuolirooleista.
ANCSS:n yhteiskuntatieteiden osaston johtaja kertoi Irakin vankiloissa tehdystä kenttätutkimuksesta, joka keskittyi terroristirikoksista tuomittuihin naisiin ja heidän kokemuksiinsa. He kertoivat, että yleisiä motiiveja liittyä Isikseen olivat turvan hakeminen itselle tai perheelle, joka taas liittyi yleiseen turvattomuuden tunteeseen yhteiskunnassa.
Lisäksi he mainitsivat henkilökohtaisen uskonnollisen suunnanmuutoksen tarpeen sekä halun elää sharia-lain mukaan ja varmistaa, että he saavat synnit anteeksi ja pääsevät taivaaseen. Jälkimmäinen oli yhtenä syynä siihen, miksi itsemurhapommittajaksi valmistautuminen motivoi joitain naisia liittymään Isisin riveihin: tulemalla marttyyriksi voi varmistaa oman ja perheensä hyvän osan tuonpuoleisessa.
Vaikka tällainen kielenkäyttö koetaan länsimaissa helposti uskonnolliseksi propagandaksi, tällaisen vakaumuksen omaavat tarvitsevat asiantuntevaa apua voidakseen luopua väkivaltaan yllyttävästä uskontulkinnasta. Euroopassa onkin jo vuosia tiedostettu, että tarvitaan tiivistä yhteistyötä viranomaisten ja uskonnollisten yhteisöjen välillä, jotta sellaiset uskontulkinnat, jotka eivät kannusta terrorismiin saavat enemmän tilaa.
Juurisyyt ekstremismille ovat samankaltaisia maasta riippumatta
Terrorismin torjunnan ja ekstremismin ennaltaehkäisyn näkökulmasta monet juurisyyt ovat samankaltaisia maasta riippumatta. Turvallisuuden, osallisuuden ja merkityksen hakeminen ja omien arvojen sovittamisen vaikeus ympäröivän yhteiskunnan arvojen kanssa ovat sellaisia seikkoja, jotka ääriliikkeisiin liittyvät naiset mainitsevat syyksi niin Pohjoismaissa kuin Irakissa. Näitä tarpeita ääriliikkeet ja terroristiset liikkeet, kuten ISIS, hyödyntävät yhä rekrytoidessaan uusia jäseniä.
Ystävällinen ja arvostava kohtaaminen ei maksa mitään, ja on tehokasta ympäri maailman. Hauraskin valtio voidaan rakentaa vahvemmaksi ottamalla siihen mukaan kaikki, sukupuolesta riippumatta. Siksi on ratkaisevan tärkeää huomioida naisten oma näkökulma ekstremismin ennaltaehkäisyssä, ja tuoda heidän äänensä kuuluviin. Oikeudenmukaiset ja avoimet yhteisöt ja yhteiskunnat, joissa syrjiviä rakenteita puretaan, tuovat turvaa ja hyvinvointia Bagdadista Helsinkiin.
Lue lisää:
RATTI-tukityökalu radikalisoitumiseen liittyvän tuen tarpeen arviointiin (thl.fi)