Anneli Portman

Näin lapsen oikeuksien päivänä nostamme esiin lapset, joita ei aina muisteta oikeuksista puhuttaessa.

Syyskuun alkupuolella olin kutsuttuna puhujana Bagdadissa, Irakissa kertomassa siitä, miten Suomessa ja Euroopassa ennaltaehkäistään ja torjutaan ekstremismiä. Kaksipäiväinen seminaari oli aiheeltaan "Naiset väkivaltaisissa ääriliikkeissä: osallistumisen syistä tehokkaaseen irtautumiseen”.

Nuoruuden ristiriitaiseen esittämiseen ja siitä puhumisen tapoihin tiivistyy myös se, miten nuorten tekemään väkivaltaan suhtaudutaan. Nuorisoväkivallan todellista tilaa voi olla vaikeaa hahmottaa, kun media pitää huolen siitä, että aihe on näyttävästi esillä lehdissä. Viime vuosien tilastoissa näkyy alaikäisten tekemän väkivallan kasvu, mutta ilmiön syistä, luonteesta ja laajuudesta tarvitaan vielä lisää tutkimustietoa.

Radikalisoituminen on useiden sosiaalisten, psykologisten ja yhteiskunnallisten tekijöiden summa. Mikään yksittäinen tekijä henkilön elämässä ei ennusta hänen riskiään väkivaltaiseen radikalisoitumiseen. Sen vuoksi mielenterveyteen liittyvillä yksinkertaistuksilla ei voida selittää niitä monisyisiä tapahtumaketjuja, jotka edeltävät väkivaltaan radikalisoitumista.

Lasten ja nuorten keskinäinen väkivalta on yksi pahoinvoinnin ilmenemismuoto. Lasten ja nuorten väkivallalla on vakavia yleensä läpi elämän kestäviä vaikutuksia heidän psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen toimintakykyynsä. Vaikka kansainvälisesti lasten ja nuorten keskinäinen väkivalta on yleisempää poikien välillä, se koskee myös tyttöjä. Ilmiö on monimuotoinen ja monisyinen.  Se on aiheena tunnistettu monin tavoin paitsi THL:ssä, myös laajasti kansainvälisesti, kuten Maailman […]