Syyttävä sormi osoittaa harhaan – ethän oleta radikalisoitumisen johtuvan vain mielenterveysongelmista?

Ihmiselle on luontaista pyrkiä selittämään muiden tekemiä vaikeasti ymmärrettäviä tai järkyttäviä asioita jollakin itselle vieraalla seikalla, kuten tekijän mielenterveyshäiriöillä.

Sama taipumus näkyy myös puhuttaessa väkivaltaisesta radikalisoitumisesta. Väkivaltainen radikalisoituminen on prosessi, jonka edetessä yksilö alkaa hyväksyä ja ihannoida väkivaltaa ja oikeuttaa sen aatemaailmallaan. Tämän ilmiön selittäviksi tekijöiksi esitetään usein turhan yksiselitteisesti henkilön mielenterveyshäiriöt tai syrjäytyneisyys.

Radikalisoituminen on kuitenkin useiden sosiaalisten, psykologisten ja yhteiskunnallisten tekijöiden summa. Mikään yksittäinen tekijä henkilön elämässä ei ennusta hänen riskiään väkivaltaiseen radikalisoitumiseen. Sen vuoksi mielenterveyteen liittyvillä yksinkertaistuksilla ei voida selittää niitä monisyisiä tapahtumaketjuja, jotka edeltävät väkivaltaan radikalisoitumista.

Mielenterveyden yhteyttä radikalisoitumiseen voi tarkastella sekä radikalisoitumiselta suojaavien että siihen alttiutta lisäävien tekijöiden näkökulmasta.

Ekstremistisissä ryhmissä mielenterveysongelmien ei ole havaittu olevan sen yleisempiä kuin väestössä yleisesti

Positiivinen mielenterveys voi suojata henkilöä väkivaltaiselta radikalisoitumiselta, mutta toisaalta mielenterveyshäiriöiden tuottamat erilaiset psykososiaaliset oireet voivat lisätä alttiutta siihen.

Tutkimusten mukaan mielenterveysongelmat ovat yleisempiä niillä, jotka ovat toteuttaneet ekstremistisen eli ääriajattelusta kumpuavan teon yksin kuin niillä, jotka ovat toimineet osana ryhmää. Ekstremistisissä ryhmissä mielenterveysongelmien ei ole havaittu olevan sen yleisempiä kuin väestössä yleisesti. Ryhmään kuuluminen edellyttää usein esimerkiksi sosiaalisuutta, itsekuria ja joustavuutta, jolloin ainakin vakavat mielenterveyden häiriöt voivat olla esteenä ryhmän toiminnassa mukanaololle.

Lyhyellä aikavälillä väkivaltainen ääri-ideologia ja -ryhmä voivat jopa toimia ikään kuin suojaavana tekijänä mielenterveyden häiriötä vastaan. Ne voivat vastata esimerkiksi post-traumaattisen stressin tai masennuksen aiheuttamiin tarpeisiin. Ääri-ideologia voi tarjota selkeitä vastauksia huolenaiheisiin ja jäsentää ajatuksia. Ääriryhmä voi puolestaan esiintyä välittävänä yhteisönä, joka tarjoaa hyväksyntää.

Pidemmällä aikajänteellä ekstremistisessä toiminnassa mukanaolo on kuitenkin merkittävä riski psyykkiselle terveydelle. Mielenterveyden häiriöt voivat olla myös seurausta toimintaan osallistumisesta.
Mielenterveyden häiriöistä erityisesti ahdistuneisuutta näyttää esiintyvän myös radikalisoitumisen yhteydessä. Ahdistuneisuuteen liittyvät tunteet, kuten vaikkapa yleistynyt huolestuneisuus, ja vahva tunne siitä, että jotain on pielessä, toimivat ikään kuin mielen oven avaajina radikalisoituneille yhteisöille.

Yhteisön mustavalkoinen tulkinta tilanteesta voi auttaa suuntaamaan huolet johonkin rajattuun ja siten hallittavaan kohteeseen. Huolestuneisuuteen saattavat liittyä myös epätoivo ja raivo. Kaikki nämä tunteet ovat pitkittyessään jo itsessään haitallisia mielen hyvinvoinnille.

Ennakkoluulot ja leimaaminen ovat monella tapaa vahingollisia

Sekä mielenterveyden häiriöihin että radikalisoitumiseen liitetään usein negatiivisia leimoja, eli stigmaa, ja ne esitetään helposti toisistaan riippuvina ilmiöinä. Pelkän olemassa olevan mielenterveyshäiriön perusteella ei voida tunnistaa radikalisoitumisvaarassa olevaa henkilöä.

Julkisessa keskustelussa ei useinkaan pureuduta radikalisoitumisen monimutkaisiin juurisyihin, vaan pyritään etsimään mielenterveyden diagnooseista yksioikoinen syy-yhteys. Näin kuitenkin tehdään hallaa erityisesti mielenterveyden häiriöistä kärsiville. Jos keskitytään korostetusti henkilön potentiaaliseen radikalisoitumisriskiin, saatetaan tahattomasti jopa lisätä hänen eristäytyneisyyttään ja siten tarvetta hakea yhteenkuuluvuutta vaikkapa ääriryhmistä.

Eristäytynyt henkilö voi hakeutua erilaisiin verkkovälitteisiin sosiaalisiin verkostoihin ja altistua näissä myös väkivaltaisille vaikutteille tai ääriajatteluun vetäville viesteille. 

Psyykkinen haavoittuvuus ja epävakaus ovat myös tekijöitä, joita ekstremistiset ryhmät tunnistavat ja käyttävät hyväkseen houkutellessaan ihmisiä mukaan toimintaansa. Ei siis ole aina sattumaa, että juuri mieleltään haavoittuvat henkilöt kohtaavat rekrytointia ja houkuttelua.

Toisaalta radikalisoituneet henkilöt, joilla on mielenterveyden häiriöitä, tarvitsevat tukea sekä radikalisoitumisesta irtautumiseen että mielenterveytensä kohentamiseen. Tukemalla yhtä ei automaattisesti ratkaista toisessa olevia puutteita. Tästä syystä tarvitaan moniammatillista yhteistyötä ja syvällisempää ymmärrystä yksilön kokonaistilanteesta.

Viisautta ennaltaehkäisyyn yksilöllisellä otteella

Niin mielenterveystyössä kuin radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä on tärkeää tarkastella tilanteita yksilöllisesti.

Työskentelyssä olisi hyvä käyttää kaikkea saatavilla olevaa tietoa henkilön elämästä, jotta pystyttäisiin ymmärtämään, millaisiin yksilöllisiin tarpeisiin radikalisoituminen on vastannut juuri hänen elämässään, ja miten tarpeisiin voidaan vastata mielenterveyttä tukien. Ammattilaisen on tärkeää tuoda esille asiakkaan vahvuuksia, ja auttaa häntä siten itse löytämään terveyttä edistäviä toimintamalleja. Suojaavien tekijöiden vahvistaminen on merkityksellistä myös ääriaatteista viehättyneiden mielenterveysasiakkaiden kanssa työskennellessä.

Oikeanlaista tukea tarjotakseen ammattilaisen tulee osata sekä tunnistaa radikalisoitumisriski että erottaa se mielenterveyshäiriöistä. Kun ammattilainen tunnistaa lisäksi mielenterveyden häiriöihin liittyvät radikalisoitumisalttiutta lisäävät tekijät, on helpompi varmistaa, että henkilölle tarjotaan oikeanlaista tukea.

Koulutusta tarjolla ammattilaisille

THL on laatinut tässä tarkoituksessa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille verkkokurssin. Lue lisää ja kirjaudu kurssille osoitteessa thl.fi/verkkokoulut

Osallistu myös seminaariimme 25.4.2022 ja tule kuuntelemaan, kun kansainvälisen terrorismin asiantuntija, Paul Gill, valottaa lähemmin sitä, mitä terrorismin ja mielenterveyden välisistä yhteyksistä tiedetään. Täältä pääset ilmoittautumaan tapahtumaan. Voit osallistua myös etänä:
Radikalisoitumisen ennaltaehkäisy: tuumasta toimeen (thl.fi)

Lue lisää

Radikalisoituminen ja ekstremismi (thl.fi)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *