Malttia keskusteluun nuorisoväkivallasta ja sen ennaltaehkäisystä

”Nuoria pitää pelätä, ne on väkivaltaisia”
”Ollapa vielä nuori ja kaunis”
”Nykynuoriso on pullamössöä, kaikki on annettu tarjottimella”
”Kyllä nuoret jaksaa, ne on niin energisiä”

Nuoruuden ristiriitaiseen esittämiseen ja siitä puhumisen tapoihin tiivistyy myös se, miten nuorten tekemään väkivaltaan suhtaudutaan. Nuorisoväkivallan todellista tilaa voi olla vaikeaa hahmottaa, kun media pitää huolen siitä, että aihe on näyttävästi esillä lehdissä. Viime vuosien tilastoissa näkyy alaikäisten tekemän väkivallan kasvu, mutta ilmiön syistä, luonteesta ja laajuudesta tarvitaan vielä lisää tutkimustietoa.

Yhä edelleen suurin osa nuorista voi hyvin, suoriutuu koulusta ja muista elämän tehtävistä ja etenee haluamillaan tavoilla kohti aikuisuutta. Nyt näkyvien kasvavien väkivallantekojen takana on lukumäärältään pieni joukko nuoria, jotka tekevät runsaammin ja vakavampia rikoksia. Huono-osaisuuden kasautuminen yhä vahvemmin pienelle osalle nuoria ja sen mukanaan tuomat haasteet syvenevät ja kiertyvät tiiviimpään solmuun.

Kaikilla nuorilla on sama yhteinen tehtävä: kasvaa aikuisiksi

Nuoruus ei ole vain välitila lapsuuden ja aikuisuuden välillä, vaan todellinen ihmiselämän vaihe, kuten keski-ikäisyys tai vanhuuskin. Nuoruus on kestoltaan lyhyt ja siihen kuuluu nopeasyklinen muutos. Nuori ottaa valtavia harppauksia eteenpäin kehityksessään sekä fyysisesti että psyykkisesti. Nuorena tehdään myös paljon tulevaisuuteen vaikuttavia ratkaisuja. Silti aivot saavuttavat aikuisuuden vasta noin 25-vuotiaana. Muutosta tapahtuu toki tämänkin jälkeen, mutta mittakaava ja vauhti on aivan toinen.

Kaksi vuotta 12-vuotiaan elämässä on usein paljon ratkaisevampi kuin sama aika 50-vuotiaan elämässä. Jos 12-vuotias joutuu odottamaan kaksi vuotta tukihenkilön löytymistä, hän on käyttänyt odottamiseen kuudesosan koko elämästään. Jos 50-vuotias odottaisi kuudenneksen elämästään terapiaan pääsyä, siihen menisi 12 vuotta. Nuoren aikaperspektiivi on syystäkin toinen kuin aikuisella.

Nuorena opetellaan, miten tässä maailmassa eletään

Vygotskyn lähikehityksen teorian mukaisesti oppimista tapahtuu eniten silloin, kun opeteltava asia on juuri ja juuri kykyjä suurempi ja oppimisen voi tehdä yhdessä sellaisen läheisen kanssa, joka on jo hieman edellä. Tämä pätee myös siihen, kun nuori etsii identiteettiään ja opettelee, miten maailmassa ollaan ja eletään.

Kuten aikuiset, nuoretkin hankkivat tietonsa omasta mielestään luotettavista lähteistä. Nuorelle tiedonlähteitä ja esikuvia ovat usein esimerkiksi somevaikuttajat, urheilijat tai artistit. Esikuvat valikoituvat riippuen nuoren kiinnostuksesta ja siitä, mikä hänelle näyttäytyy ylipäätään mahdollisena. Koska vertaisryhmän merkitys on niin suuri, myös ne asiat mitä ”kaikki muut” tekevät tai haluavat näyttäytyvät luotettavina ja varmoina tapoina olla ja elää. Muun muassa nämä seikat vaikuttavat siihen, miten nuori valitsee esikuviaan ja tiedonlähteitään. Aikuisten rooli voi näyttää jäävän tässä piiloon, vaikka se todellisuudessa on hyvin keskeinen.

Mikä nuorelle näyttäytyy mahdollisena ja tavoiteltavana?

Siihen, mikä kullekin nuorelle näyttäytyy tavoiteltavana ja mahdollisena, vaikuttavat useat erilaiset tekijät. Tällaisia ovat esimerkiksi vanhempien varallisuus sekä asenne työhön, päihteisiin tai koulutukseen. Monet niin sanotut itsestäänselvyydet ovatkin tiedostamattomasti lähimmiltä aikuisilta omaksuttuja oletuksia siitä, millainen maailma on ja mikä siinä on kullekin mahdollista tai toivottavaa.

Myös sosiaalinen media vaikuttaa nuorten käsityksiin tavoiteltavista päämääristä ja keinoista. Nuoret ovat alustojen suurimpia sisällön tuottajia ja käyttäjiä. Kuitenkin aikuiset määräävät säännöt näiden sisällöille ja keräävät niistä omistajina tuotot. Ne sisällöt, jotka aikuiset ovat sallineet ja joille nuori päivittäin altistuu, voivat luoda monin tavoin vääristynyttä kuvaa maailmasta, esimerkiksi sellaisena, jossa asioita saavutetaan helposti ja ilman vaivannäköä.

Jos nuoren käsitys tavoiteltavasta elämästä koostuu näkyvästä varallisuudesta ja ulkoisesti erottuvasta menestyksestä, hän altistuu väistämättä itselleen epäedulliselle vertailulle. Nuori määrittää omaa tilannettaan suhteessa siihen, mitä muilla on, tai mihin hän kokee, että hänellä tulisi olla mahdollisuus.

Tutkimuksesta tiedetään, että erityisesti suhteellinen köyhyys vaikuttaa nuoriin voimakkaasti. Vertailusta syntyvä kauna voi tuottaa sisäistä painetta oikoa epäoikeudenmukaiseksi koettua tilannetta. Tätä hyödyntävät surutta myös erilaiset rikollisorganisaatiot pyrkiessään värväämään nuoria mukaan toimintaansa tai houkuttelemaan heitä muihin vahingoittaviin tai laittomiin elämäntapoihin.

Aikuisten tehtävä on olla läsnä nuorten elämässä

Oli nuoren sisimpään rakentunut millainen maailma tahansa, suurelta osin vastuu on sitä rakentaneiden aikuisten. Meillä ei ole varaa päästää nuoria valumaan väkivallan kierteisiin, joista päästään ehkä irti vasta vuosikymmenten jälkeen. Tämä tarkoittaa, että vahingoittaviin kehityskulkuihin on tartuttava heti, kun ne havaitaan. Lapsuuden ja nuoruuden aikaikkunassa ei ole sijaa viivyttelylle.

Nuorisoväkivaltaan voidaan puuttua, vaikka valitettavasti sitä ei koskaan voida täysin poistaa. Muutoksen aikaansaamiseen on kuitenkin sitouduttava, sillä väkivallan ennaltaehkäisy edellyttää jatkuvuutta. Kiristyvässä taloustilanteessa on entistäkin tärkeämpää suunnata resursseja tavoilla, jotka edistävät tutkittuun tietoon ja vaikuttavuuteen perustuvien toimenpiteiden juurtumista.

Esimerkiksi riittävän varhain tarjottu apu vanhemmille voi parhaimmillaan estää ongelmien kasautumisen ja vakauttaa lapsen kasvuympäristön siten, että avun tarve lakkaa. Tämänkaltaisia ennaltaehkäisyn onnistumisia on kuitenkin vaikeaa tilastoida ja siksi niiden vaikutukset unohdetaan turhan usein keskusteluissa.

Tiedetään, että nimenomaan turvalliset varhaislapsuuden kiintymyssuhteet ja vuorovaikutus rakentavat lapsen sisimpään hyvinvointia tukevia oletuksia maailmasta. Vaikkei näitä olisi ollut, turvalliset, kannustavat aikuiset nuoruudessa voivat tarjota korjaavia kokemuksia. Jopa yksittäiset ihmiset, kohtaamiset ja tilanteet voivat olla merkityksellisiä ja kääntää kallistumassa olevaa kurssia suuntaan jos toiseenkin.

Yhteinen tavoitteemme: hyvinvoiva nuoriso

Vaikka suomalainen kasvatus kannustaa suureen ja melko varhaiseen itsenäisyyteen, me kaikki tarvitsemme toisiamme elääksemme ja voidaksemme hyvin. Jos nuorella ei ole aikuista, jonka tukeen hän voi nojata matkalla itsenäisyyteen, on vaihtoehtona usein oletus, että kaikesta on selvittävä yksin. Silloin kaikki mitä haluaa tai tarvitsee on hankittava itse vaikka väkisin, koska kukaan muu ei välitä eikä auta. Tällä tavoin maailmansa kokeva nuori on alttiimpi väkivallalle ja hyväksikäytölle, sekä uhrina että tekijänä.

Kun ongelmat kasautuvat, tukiverkoston on lempeästi tiivistettävä otettaan. Rakentavien rajojen lisäksi nuori tarvitsee aikuisen kannustusta yhä silloinkin, kun hän on ajautunut toistuvasti väkivaltaiseen käytökseen tai vaarallisiin kokeiluihin. Suunnan muuttamiseksi nuoren on erityisen tärkeää saada kuulla, missä asioissa hän on hyvä ja mitä kaikkea hän osaa. Ilman voimavaroja nuoren voi olla mahdotonta kokea itseään kykeneväksi muutokseen.

Aikuisten on varmistettava, että mahdollisten ulkopuolisuuden, osattomuuden ja näköalattomuuden kokemusten sijaan nuorten toimintakyky ja luottamus sekä yhteiskuntaan että omiin mahdollisuuksiinsa lisääntyvät.

Hyvinvoiva nuori kyllä löytää oman polkunsa.

Osallistu

6.2.2023 seminaari ”Väkivallan pelko ja lumo: nuoret jengit ja väkivalta”

Lue lisää tapahtumasta ja ilmoittaudu

Kouluttaudu

THL tarjoaa ammattilaisille myös verkkokoulutusta teeman parissa. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille on laadittu verkkokurssi väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisystä.

Lue lisää ja kirjaudu kurssille

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.