Naisiin kohdistuva väkivalta tunnistetaan nykyisin merkittäväksi globaaliksi ihmisoikeusongelmaksi. Väkivalta aiheuttaa kärsimystä, kuolemia ja taloudellista vahinkoa myös Suomessa.
Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan keskittyvä Istanbulin sopimus velvoittaa ohjaamaan reursseja väkivallan ehkäisemiseen ja poistamiseen. Sopimus edellyttää myös sukupuolisensitiivistä lähestymistapaa väkivallan vastaisessa työssä.
Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa kiinnitetään erityistä huomiota henkilökohtaiseen koskemattomuuteen sekä henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten, erityisesti lapsiin kohdistuvien rikosten sekä lähisuhdeväkivallan vähentämiseen. Ohjelmassa todetaan myös, että esimerkiksi lähisuhdeväkivallan uhrien asemassa on Suomessa edelleen vakavia puutteita. Siksi hallitusohjelmaan sisältyy myös kirjaus naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelman laatimisesta.
Naisiin kohdistuva väkivalta eroaa muodoiltaan, yleisyydeltään ja jopa seurauksiltaan miesten kokemasta väkivallasta. Esimerkiksi vuonna 2019 viranomaisten tietoon tulleessa lähisuhdeväkivallassa lähes 80 prosentissa uhrina oli nainen.
Suomi on sitoutunut Istanbulin sopimuksen ohella lukuisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan torjumiseksi. Kansalliset toimet väkivallan ehkäisyn osalta ovat kuitenkin osin jääneet vaatimattomiksi.
Sukupuolineutraalius ei saa tarkoittaa sukupuolisokeutta
Suomalaiselle lainsäädännölle ja palvelujärjestelmälle tyypillisen sukupuolineutraaliuden ei tarvitse tarkoittaa sukupuolisokeutta. Sukupuolistuneen väkivallan ennaltaehkäisy vaatii läpileikkaavia toimia kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.
Väkivaltaan puuttuminen ja osapuolten auttaminen on tehokkaampaa, kun järjestelmä mahdollistaa toimenpiteiden sensitiivisen räätälöinnin osapuolten erilaisten tarpeiden mukaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi suunnitelmallisen positiivisen erityiskohtelun keinojen käyttämistä.
Viime viikolla julkaistun naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelman taustalla ovat etenkin Istanbulin sopimus ja sen täytäntöönpanoa valvovan GREVIOn Suomelle kiireellisinä ehdottamat toimet. Lisäksi useat hallitusohjelmaan sisältyvät hankkeet sekä muut väkivallan ehkäisyyn liittyvät kansalliset ohjelmat liittyvät joko suoraan tai välillisesti naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen. Yhdessä uuden torjuntaohjelman kanssa ne muodostavat kokonaisuuden, jonka puitteissa Suomessa väkivaltaa lähivuosina ehkäistään.
Torjuntaohjelman keskeisiä teemoja ovat kunniaan liittyvän väkivallan ja digitaalisen väkivallan ehkäiseminen sekä tietoisuuden lisääminen näistä ilmiöistä. Järjestöissä on tehty molempien väkivallan muotojen tunnistamisen parantamiseksi ja uhrien auttamiseksi paljon työtä, mutta viranomaisten osaamisessa on vielä parantamisen varaa. Torjuntaohjelmaan sisällytetyillä toimenpiteillä pyritään osaltaan paikkaamaan näitä aukkoja.
Ohjelma sisältää useita toimenpiteitä, joilla pyritään kehittämään etenkin rikosprosessin ja rikosseuraamusalan viranomaisten osaamista naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Lisäksi ohjelma painottaa väkivallan tekijöiden nykyistä parempaa ohjaamista palveluihin ja väkivallan katkaisuohjelmien kehittämistä.
Palvelujen järjestäminen väkivallan uhreille suurimmaksi osaksi kuntien vastuulla
Väkivallan ehkäisemisessä ja palvelupolkujen luomisessa rakenteilla on keskeinen merkitys. Suurin osa julkisen vallan vastuusta väkivallan uhreille tarkoitettujen palvelujen järjestämisestä on delegoitu kunnille.
Vahvemmat koordinaatiorakenteet kunta-, alue- ja valtionhallinnon tasolla selkiyttäisivät kunkin tahon vastuita ja edesauttaisivat luomaan monialaista yhteistyötä, auttamisen käytäntöjä ja myös palvelupolkuja uhreille ja tekijöille.
Rakenteiden luomisen ohella väkivallan vastainen työ vaatii resursointia. Ohjelman toimeenpanoon on varattu 400 000 euron vuosittainen määräraha.
Ohjelmaan sisältyy useita toimenpiteitä, jotka rahoitetaan jakamalla valtionavustuksia muun muassa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtä tekeville järjestöille. Rahoitettavat hankkeet liittyvät esimerkiksi pyrkimykseen monipuolistaa pelien sukupuolirooleja ja maailmankuvaa sekä lisätä opettajien ja opettajaksi pätevöityvien osaamista väkivallan tunnistamisesta.
Lue lisää:
Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelma vuosille 2020–2023