Pitkään on arvioitu, että maassamme on noin 80 000 näkövammaista. Jo vuoden 2000 kansallinen terveystarkastustutkimus antoi tätä hiukan alhaisemmat arviot. 30 vuotta täyttäneistä sokeita eli henkilöitä joiden näöntarkkuus eli visus on alle 0,1 olisi 15 000–17 000. Jos mukaan otetaan myös heikkonäköiset eli ne, joiden näöntarkkuus on korkeintaan 0,25, saatiin näkövammaisten arvioksi 48 000–65 000. Tämä on 2,1 prosenttia 30 vuotta täyttäneistä.

Vuoden 2011 terveystarkastustutkimuksessa kerättiin tiedot vastaavalla tavalla. Näkökykyä mitattiin valoisassa tehdyssä lähi- ja kaukonäön testeillä. Tutkimukseen osallistuminen oli vähentynyt edelliskerrasta, mutta vastaajakatoa voitiin korjata tilastollisin menetelmin.

Tutkimuksen eri mittarit osoittavat, että näkövammaisuus on vähentynyt. Sokeiden määrä on puolittunut, ja heidän määräksi arvioitiin 8 400. Heikkonäköisiä arvioitiin olevan 42 000. Väestöön suhteutettuna näkövammaisia on 1,6 prosenttia 30 vuotta täyttäneistä. Kun otetaan huomioon ne, joiden näkö on heikentynyt, eli näöntarkkuus on korkeintaan 0,50, saadaan näkövammaisten määräksi 173 000. Tämä vastaa runsasta kuutta prosenttia väestöstä.

Uudet hoidot ja tulojen kasvu

Miten sokeiden ja heikkonäköisten määrä on voinut vähentyä näin paljon? Onko kyseessä tilastoharha?

Yksi selvä syy on hoidon parantuminen etenkin gerontologiassa. Suomessa on aiempaa vähemmän hoitamattomia näkövammaisia: ikääntyneille tehdään aiempaa enemmän näöntarkastuksia, glaukooma- ja kaihileikkaukset ovat yleistyneet ja näkemistä helpottavia apuvälineitä on saatavilla aiempaa paremmin.  Silmälasitkin ovat halventuneet optikkoliikkeiden kilpailun myötä.

Tilannetta parantaa myös ikääntyneiden parantuneet eläkkeet ja pienituloisimmilla takuueläkkeen käyttöönotto vuonna 2011.

Jos on näköön liittyvien palveluiden tarjonta lisääntynyt, niin varmaan myös kysyntä on kasvanut. Yhteiskuntamme on visualisointunut: elämiseen tarvitaan entistä tarkempaa näköä – ajatellaan vaikkapa älypuhelimia tai itsepalveluautomaatteja. Myös yksinasuvien määrä on kasvanut, joten aina ei ole apuvoimaa selvittämään vaikka maidon viimeistä käyttöpäivää.

Miten näkövammaiset pärjäävät?

Näkövammarekisteri on kerännyt tietoja näkövammaisista jo yli 30 vuotta. Tällä hetkellä rekisteröitynä on noin 4 000 sokeaa ja 14 000 muuta heikkonäköistä, joten kyseessä on edustava otos maamme näkövammaisista.  Heidän keski-ikänsä on korkea: rekisterissä olevien keski-ikä on 79 vuotta ja uusien rekisteriin ilmoitettujen henkilöiden keski-ikä peräti 83 vuotta. Näkövammaisista on 61 prosenttia naisia, mitä selittää heidän pitempi elinaikansa.

Näkövammaisten sosiaalista asemaa tutkitaan viiden vuoden välein yhdistämällä näkövammarekisterin tietoihin muita taustatietoja. Viimeisen tutkimuksen päätulosten mukaan:

  • Näkövammaiset ovat muuta väestöä pitempään perheessä lapsen asemassa, perheisiin kuulumattomina tai laitosväestöön kuuluvina. Vastaavasti näkövammaiset elävät muuhun samanikäiseen väestöön nähden harvemmin perheissä puolisona tai lapsen vanhempana.
  • Näkövammaisten koulutusaste on noussut hitaammin kuin koko väestön koulutustaso. Työikäisistä rekisteröidyistä näkövammaisista 38 prosenttia oli saanut perusasteen koulutuksen, kun koko väestössä heitä oli 25 prosenttia. Keskiasteen koulutuksen saaneiden osuus oli sama näkövammaisilla ja koko väestössä, eli 44 prosenttia. Sen sijaan korkea-asteen osuus oli matalampi näkövammaisilla (18 %) kuin koko väestössä (31 %).
  • Työikäisistä näkövammaisista on täystyöllisiä runsaat 22 prosenttia, osittain työllisiä 19 prosenttia, työttömiä vähän yli kaksi prosenttia, opiskelijoita runsaat kolme prosenttia ja eläkeläisiä puolet. Kotiäitejä ja muita työelämän ulkopuolella olevia ryhmiä on lähes kolme prosenttia.  Muuhun väestöön nähden täysin tai osittain työllistettyjä näkövammaisia  on noin kolmanneksen vähemmän.

Näkövammaisten määrä voi kääntyä kasvuun

Jatkuuko näkövammaisuuden väheneminen tulevaisuudessa? Lasten turvallisuuteen ja työturvallisuuteen kiinnitettään nykyisin paljon enemmän huomioita, joten tapaturmaiset näkövammat vähenevät jatkossakin. Ennenaikaisena syntyneiden hoito on kehittynyt ripeästi, joten keskosten näköongelmat ovat vähentyneet huomattavasti. Myös ikääntyneiden näköongelmien hoito on kehittynyt mm. silmäpohjan rappeuman pistoshoidon myötä.
Vaikka näköongelmat vähenisivätkin, kasvaa ikääntyneiden määrä nopeasti tulevina vuosikymmeninä. Näin saattaa myös näkövammaisten määrä alkaa kasvaa uudestaan. Voimavaroja onkin keskitettävä näkövammojen ehkäisemiseen ja varhaiseen toteamiseen. Näkövammaisten terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluista ei myöskään pidä tinkiä, jotta mahdollisimman moni pärjää omassa kodissaan.

Seuraavan kerran vertailukelpoista tietoa näkövammaisuudesta saadaan jo vuonna 2017. THL on päättänyt yhdistää FINRISKI- ja Terveys 2000/2011 -terveystarkastustutkimukset, ja jatkossa tiedot esimerkiksi näkökyvystä ja sen puutteista kerätään joka viides vuosi. Tulemme siis saamaan aiempaa useammin tietoa mm. näkövammaisuudesta.

Näitä tietoa täydentää jatkuvasti kerättävä THL:n näkövammarekisteri, jota ylläpitää Näkövammaisten keskusliitto ry.

Lue lisää:
Vammaispalveluiden käsikirja

Näkövammarekisteri

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *