Vaikka nuorten syrjäytymistä voisi kutsua politiikan kestosuosikiksi, tällä hallituskaudella tämä politiikan lemmikki on halattu melkein hengiltä. On tilattu selvitys toisensa jälkeen, vuonna 2013 käynnistettiin nuorisotakuu ja etsivä nuorisotyö on vakiinnuttanut paikkansa keinona tavoittaa nuoria, jotka ovat koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolella.
Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa painotettiin eri sektorien yhteistyötä lasten, nuorten ja perheiden asioiden koordinoimiseksi paremmin. Edelleen vuonna 2011 tuli mahdolliseksi – nuorten syrjäytymisen ehkäisyn nimissä – leikata kouluttamattoman nuoren toimeentulotuen perusosaa tietyin ehdoin.
Hallinnon vastaus nuorten syrjäytymisen uhkaan on siis yhdistelmä poikkihallinnollista yhteistyötä, kontrollia ja tietyissä tapauksissa sanktioita. Joku voisi nähdä tässä byrokraattisen version huolenpidosta, kun hallinto asettaa rajoja ja antaa rakkautta. Ehkä niinkin, mutta miltä tämä vaikuttaa nuoren hallintoalamaisen omasta näkökulmasta? Tai hallintoa toteuttavan työntekijän kannalta?
Nuorisotutkimusverkoston ja THN:n julkaisema tuore tutkimus Nuoret luukulla antaa vastauksia näihin kysymyksiin. Tutkimukseen haastatellut (sosiaalityön ja työvoimapalvelujen) ammattilaiset harmittelivat sitä, että heidän työnsä vaikuttavuutta arvioidaan määrällisin mittarein: tehtyjen päätösten, asiakastapaamisten ja –suunnitelmien määrinä.
On helppo nähdä, että kun hankala ja helppo asiakas kirjautuvat yhtä suurella painolla vaikuttavuusmittariin, syntyy kiusaus panostaa helpompiin nuoriin ja vältellä vaativampia nuoria, joiden auttaminen on hitaampaa, hankalampaa ja vaatii paljon työtä. Häntä alkaa heiluttaa koiraa, vaikka tutkimukseen haastatellut ammattilaiset selvästi omasivat korkean työmoraalin.
Syrjäytymisen ehkäisy voi syrjäyttää
Palvelutiskin toisella puolella nuoret kokivat henkilöstön vaihtuvuutta, vaikeuksia saada tarvitsemaansa apua tai palvelua ajoissa. Osalla nuorista toistuvat aktivointitoimet, erilaiset kurssitukset ja työllisyystyöt vain vahvistavat työttömän identiteettiä.
Syrjäytymiskeskustelua nuoret vierastivat ja osa heistä koki, että kyse on pikemminkin syrjäyttämisestä. Tämä kokemus on siis vaarassa uusiutua aktivoinnin nimissä tapahtuvassa syrjäytymisen vastaisessa toiminnassa. Syrjäytymisen ehkäisy toisin sanoen syrjäyttää. Erityisen ongelmallista tämä on, kun on kyse nuorista, joiden lapsuutta ja varhaista nuoruutta jo muutenkin leimaavat erilaiset hylkäämisen, eristyneisyyden, kiusaamisen ja masentuneisuuden kokemukset.
Julkinen keskustelu kuitenkin usein ohittaa nämä nuorten huolet ja kokemukset. Kun nuori muuttuu nuorisoksi, hukkuu yksittäinen toimija, ja alkaa suurten lukujen laki. Paljonko syrjäytyminen maksaa? Moniko nuori on vaarassa?
Nuoret luukulla -raportissa arvioitiin myös eri tavoin syrjäytymisen merkkejä ilmentäneiden nuorten terveyspalvelujärjestelmälle aiheuttamia kustannuksia. Jo karkeisiin rekisteritietoihin perustuva vertailu havainnollistaa, ettei yhtä syrjäytymislukua ole olemassa. Nuorten tilanteet vaihtelevat yksilöllisesti, samoin niihin liittyvät kustannukset.
Siksi suoritteiden kirjaamisen sijasta nuoret pitäisi ottaa mukaan heitä koskevaan sosiaalityöhön. Ihanteena tulisi olla nuoren osallistaminen ja valtaistaminen oman elämänsä hallinnan parantamiseksi, ei syrjäytymiskokemusten vahvistaminen.
Lue lisää:
Sanna Aaltonen ym., Nuoret luukulla – Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. Tutkimuksesta tiiviisti 3, 2015
Nuorten syrjäytyminen thl.fi’ssä