Palataanpa vielä elokuiseen Aalborgin Pohjoismaiseen kansanterveyskonferenssiin. Yhtenä kokouksen aiheena oli lasten ja nuorten terveys, erityisesti mielenterveys. Yleensä ottaen voidaan todeta, että lapset ja nuoret voivat Pohjoismaissa hyvin. Esimerkiksi tanskalaisista 11- ja 15-vuotiaista nuorista 90 prosenttia ja 18-vuotiaista 85 prosenttia pitää terveyttään hyvänä tai erittäin hyvänä.

Mutta mielenterveyden ongelmat näyttävät lisääntyvän kaikissa Pohjoismaissa.

Anna-Dorte Hestbæk kertoi Tanskassa tehdystä vuonna 1995 syntyneiden tutkimuksesta, jossa 6 000 lasta on seurattu konttausiästä varhaiseen aikuisuuteen. Heistä 27 prosenttia kertoi masennusoireista, mutta vain neljällä prosentilla oireet toistuivat sekä 15- että 18-vuotiaina.

Tällä ryhmällä oli moninkertainen riski terveyden ja hyvinvoinnin ongelmiin, esimerkiksi itsemurhayrityksiin. Jopa joka viides pitkäaikaista masennusta sairastava jäi koulutuksen ulkopuolelle.

Ydinkysymys on, miten tämä neljän prosentin ryhmä tavoitetaan, ja miten heille voidaan räätälöidä heidän tarvitsemansa palvelut.

Maahanmuuttajanuoret erityisryhmä

Erikoistutkija Johanna Seppänen THL:stä kertoi vuosien 2015 ja 2017 Kouluterveyskyselyn tuloksista eri syntyperää olevilla teini-ikäisillä. Vuonna 2015 5 prosenttia suomalaista syntyperää olevista 14–19-vuotiaista tytöistä ja 10 prosenttia pojista vastasi, ettei heillä ole yhtään läheistä ystävää. Maahanmuuttajanuorilla vastaavat luvut olivat kaksin-kolminkertaiset. Tulos oli sama vuonna 2017.

Kiusaamisesta kertoi 3 prosenttia suomalaistaustaisista tytöstä ja 4 prosenttia pojista, mutta ulkomailla syntyneistä maahanmuuttajista kiusaamisesta kertoi 9 ja 23 prosenttia. Erot olivat samansuuntaiset väkivallan tai seksuaalisen väkivallan kokemisessa sekä ongelmissa vanhempien kanssa kommunikoinnissa. Yli viidesosa ulkomaalaista syntyperää olevista 14–19-vuotiaista on GAD-7-mittarin mukaan ahdistuneita, tytöt hieman useammin kuin pojat. Tosin ahdistuneisuus on yleistä myös suomalaista syntyperää olevilla tytöillä.

Muut kuin suomalaistaustaiset lapset ja nuoret ovat siis erityisryhmä, joilla näyttää olevan enemmän mielenterveyspalveluiden tarvetta. Kuinka hyvin näihin tarpeisiin voidaan vastata?

Koulunkäynti stressaa

Perinteiset lasten ja nuorten mielenterveysongelmien riskiä ennustavat tekijät, kuten alkoholin käyttö ja kommunikointivaikeudet vanhempien kanssa ovat jo jonkin aikaa vähentyneet, jopa merkittävästikin. Tästä huolimatta lasten ja nuorten mielenterveysongelmat näyttäisivät vain lisääntyvän. Syitä on arvailtu, mutta tutkimustietoa ei ole.

Ingibjörg Eva Þórisdóttir kertoi, että Islannissa nuoret ovat kertoneet kyselytutkimuksissa ahdistuneisuudesta yhtä paljon vuonna 2006 ja 2016. Sen sijaan masentuneisuus, masennusoireet ja ahdistuneisuus ovat yleistyneet tytöillä, mutta eivät pojilla. Tämä sopii trendiin, jossa peruskoulun jälkeen nuoret kertovat aikaisempia vuosia harvemmin mielenterveytensä olevan hyvä.

Koska mielenterveyden trendi on heikkenevä, lisätään kyselyyn tarkempia mielenterveyttä mittaavia kysymyksiä, jotta voidaan kartoittaa sekä riskitekijöitä että mielenterveyttä edistäviä tekijöitä. Samalla voidaan arvioida mielenterveyspalveluiden määrää ja kohdentamista.

Norjasta saadut tulokset ovat samanlaisia. Anders Bakken mukaan kasvaessaan nuoret kertovat masennusoireista yhä useammin. Erityisesti tyttöjen ja varsinkin pääkaupunkiseudun tyttöjen oireet ovat lisääntyneet. Vanhempien avioero ei trendiä selitä. Monet riskitekijät, kuten päihteiden käyttö ja rikollisuus ovat vähentyneet, joten oireiden lisääntymiselle on muita syitä.

Koulussa koettavaa stressiä, ulkonäköön liittyviä odotuksia ja ympäristön vaatimuksia on pidetty mahdollisina selittävinä tekijöinä. Jopa puolet tytöistä ja joka neljäs pojista koki koulutyön aiheuttavan stressiä viimeisillä koululuokilla.

Tätä seikkaa ei ole huomioitu mielenterveyden ongelmien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa.

Talousvaikeudet vaikuttavat mielenterveyteen

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että mielenterveyden ongelmat kasaantuvat vähävaraisten perheiden lapsille. Tormod Bøe kertoi, että rikkaassa Norjassakin näkyvät selvät erot mielenterveyden ongelmien esiintyvyydessä mm. perheen talouden, talousongelmien ja vanhempien koulutuksen mukaan. Tulokset ovat samoja, oli sitten mielenterveyttä mitattu rekisteritietojen ja palvelujen käytön perusteella tai vanhempien raportoimilla tiedoilla.

Sosioekonominen tausta on yhteydessä kasvatukseen ja vanhempien mahdollisuuksiin tukea lasten kasvua ja kehitystä esimerkiksi harrastuksiin osallistumisilla tai niitä kustantamalla. Myös asumiseen ja työhön tai sen puutteeseen liittyvä stressi sekä vanhempien parisuhdeongelmat vaikuttavat kielteisesti lasten mielenterveyteen.

Perheen tukeminen niin taloudellisesti kuin palveluin näyttäisi olevan paras keino parantaa lasten kasvuympäristöä ja terveyttä. Tähän tarvitaan tarpeeksi resursseja, eri toimijoiden yhteistyötä ja helposti saatavilla olevia, lähellä sijaitsevia lähipalveluita.

Selvyyttä ristiriitaisiin tuloksiin

Ovatko muutokset samanlaiset ja yhtä nopeat kaikissa maissa? Varsinkin koulun merkitys pohdituttaa. Suomessa saavutetaan parhaimmat oppimistulokset, mutta koulussa viihdytään vähiten, ja kouluun liittyvää stressiä raportoidaan varsin paljon. Islannissa taas viihdytään koulussa, mutta stressiä raportoidaan Suomeakin enemmän. Ruotsissa viihdytään koulussa eikä stressata, mutta heillä varsinkin lukiolaiset raportoivat Pohjoismaista vähiten onnellisuutta.

Yhteispohjoismaisia tutkimuksia siis tarvitaan selvittämään näitäkin eroja ja niiden taustalla olevia syitä, vaikka Pohjoismaat monesti niputetaan yhteen samanlaisina hyvinvointiyhteiskuntina.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *