Nyt on aika säilyttää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen koordinaatio

Pääministeri Orpon hallituksen hallitusohjelmassa todetaan, että “ennaltaehkäisevällä työllä voidaan edistää ihmisten terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä sekä hillitä sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten kasvua pitkäjänteisesti”.

Sama tavoite on ollut aiemmillakin hallituksilla. Samoin sote-uudistuksen tavoitteena, jossa tavoitellaan kustannusten hillintää, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamista ja painopisteen siirtämistä raskaista korjaavista palveluista keveisiin ennaltaehkäiseviin palveluihin.

Alueet etsivät nyt kuumeisesti uusia ja tehokkaita tapoja toimia. Taloudellisen niukkuuden edessä leikataan helposti sieltä missä on osoittaa vähiten kustannusvaikuttavuutta. Hyvistä tavoitteista huolimatta useat hyvinvointialueet aikovat säästää ehkäisevistä ja edistävistä palveluista sekä toimien johtamisesta ja koordinaatiosta. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei toimia julisteta haettavaksi eikä täytetä säästösyistä.

Palvelutuotannon ulkopuolelle sijoittuva hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen koordinaatio nähdään osana pahaksi koettua hallintoa, jota nyt halutaan keventää.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen koordinaation rahallinen kulu hyvinvointialueiden kokonaisbudjetoinnissa on merkitystään pienempi. Kyse on jo nyt hyvin pienistä resursseista – murunen organisaatioiden talousarvioista.

Koordinoiva taho vastaa esimerkiksi lakisääteisistä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen strategisten asiakirjojen teosta, toteutuksen monialaisesta tuesta, kansallisten suunnitelmien ja ohjelmien jalkauttamisesta sekä erilaisten monialaisten verkostojen työskentelystä.

Koordinaatiota tarvitaan sillä hyvinvoinnin ja terveyden haasteet eivät ratkea yksittäisen ammattilaisen, ammattikunnan tai edes toimialan työllä.

Säästöissä resurssit siirretään ehkäisevästä työstä korjaavaan työhön

Säästäminen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työssä ja rakenteissa on lyhytnäköistä taloudenpitoa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ei ole vain kuluerä vaan keino luoda vahvempi, terveempi ja tuottavampi yhteiskunta.

Investoiminen hyvinvointiin vähentää eriarvoisuutta ja luo perustan kaikille mahdollisuuteen kohti parempaa terveyttä ja hyvinvointia.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisellä voidaan säästää terveydenhuollon kustannuksia ja parhaimmallaan parantaa asukkaiden toimintakykyä ja koettua terveyttä. Tämän työn toteuttamiseen tarvitaan infrastruktuuri, rakenteet ja toimijat.

Hallituksen tavoitteena on edistää kulttuurin ja liikunnan hyödyntämistä ennaltaehkäisevässä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tätä varten laaditaan kaikki hallinnonalat kattava kansallinen liikunnallisen elämäntavan ja toimintakyvyn ohjelma.

Useat ehkäisevän ja edistävän työn sisällöt, kuten lasten ja nuorten elintapaohjaus, työssä jaksaminen ja ikääntyneiden yksinäisyys tai mielenterveyshaasteet, vaativat yhteistyön tehostamista useiden eri toimialojen ja toimijoiden kanssa.

Ratkaisut näihin haasteisiin ovat ihmisten arjessa ja ihmissuhteissa toteutuvaa toimintaa. Jos näitä haasteita ei kohdata jo sosiaali- ja terveyspalveluiden ulkopuolella, tähän tarvittava resurssi kuormittaa muita, jo ennestään aliresursoituja sote-palveluita.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen koordinaation vähentämisellä on haitallisia seurauksia yksilöille ja yhteiskunnalle. Vähentäminen voi tuottaa tehottomuutta terveydenhuoltoon synnyttäen päällekkäisyyttä ja tuhlaten resursseja. Lisäksi se lisää kroonisten sairauksien esiintyvyyttä ja siten myös kustannuksia.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimijat ovat osa isoa palvelukokonaisuutta. He mahdollistavat omalla työpanoksellaan toimivan käytännön, suunnittelemalla ja kehittämällä arjen toimintaa.

Koordinaatio turvaa monialaisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toiminnan, joka yhdistää sote-palveluja ja palvelujen ulkopuolisia liikunta- kulttuuri- ja teknisiä palveluja tarjoten kaikille arjen työtä tekeville työntekijöille ja asiakkaille nykyistä parempia palveluita.