Teollisuusmaiden järjestö OECD julkisti tammikuun lopussa raporttinsa Suomen talouden kehityksestä. Suosituksissaan työllisyyden kohentamiseksi OECD toteaa ensimmäiseksi, että ”Äitiys-, isyys ja vanhempainvapaan sekä kotihoidon tuen kokonaiskestoa tulee lyhentää. Tämä kannustaa naisia osallistumaan aktiivisemmin työmarkkinoille.”
OECD:n suosituksessa vanhaa ja uutta
OECD:n aloitteellisuus Suomen perhevapaiden suhteen ei ole uutta. Jo vuonna 2005 järjestö julkaisi työn ja perheen yhteensovittamista eri maissa arvioivan katsauksen Babies and Bosses. Suomelle suositeltiin kotihoidon tukikauden lyhentämistä tai tuen tason alentamista. Tuolloin ehdotus sivuutettiin, mutta se jäi elämään muun muassa valtiovarainministeriön toistuvina ehdotuksina.
Uutta OECD:n suosituksessa on se, että lyhennysehdotukseen niputetaan kotihoidon tuen lisäksi myös äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa. Perhevapaiden käytön tutkija jää ihmettelemään miten äitien osallistumista työmarkkinoille edistäisi se, että isyysvapaata lyhennettäisiin. Tutkimustuloksemme nimittäin kertovat, että isyys- ja vanhempainvapaita pitävien miesten puolisot käyttävät kotihoidon tukea lyhyemmän aikaa kuin ne äidit, joiden puoliso ei käytä vapaitaan. Suomalaiseen tutkimukseen OECD:n raportoijat ovat kuitenkin perehtyneet niukasti.
Outoja perusteita, valikoituja tietoja
OECD:n suositusten perusteet herättävät kysymyksiä. Vuoden 2005 raportissa käsitys kotihoidon tuen anteliaisuudesta perustui vääriin tulkintoihin. Silloin myös suositeltiin suomalaisille äideille osa-aikatyötä. Nyt käsillä olevassa raportissa osa-aikatyötä kritisoidaan – aiheellisesti – naisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia heikentävänä ja yhtenä naisten ja miesten palkkaeron aiheuttajana.
Vertaillessaan suomalaisten pienten lasten äitien alhaista työllisyysastetta muiden Pohjoismaiden huomattavasti korkeampaan raportti kuitenkin unohtaa, että muissa Pohjoismaissa naiset tekevät nimenomaan osa-aikatyötä paljon yleisemmin kuin Suomessa. OECD:n omien tilastojen mukaan suomalaisten naisten työpanos on Euroopan korkeimpia, kun työpanosta mitataan kokopäivätyönä. Tämän OECD-raportti sivuuttaa.
Outoja tulkintoja riittää nytkin. Raportin tiivistelmän mukaan ”neljä kymmenestä alle seitsenvuotiaan lapsen äidistä vastaanottaa kotihoidon tukea sen sijaan että käyttäisi julkista päivähoitoa”. Tiivistelmästä ei käy ilmi mistä tämä luku on saatu. Kotihoidon tukeahan voi vastaanottaa siihen asti kun lapsi on kolmivuotias, vaikkakin samalla voidaan hoitaa myös sitä vanhempia alle kouluikäisiä sisaruksia.
Valtaosassa perheistä (89 %) kotihoidon tukea käytetään ainakin joitakin kuukausia vanhempainvapaan päättymisen jälkeen, useimmiten enintään siihen asti kun lapsi on kaksivuotias. Raportin esittämä luku voisi perustua siihen, että alle seitsenvuotiaista lapsista 62 prosenttia on päivähoidossa. Tästä on saatettu päätellä, että loput neljä kymmenestä lapsesta äiti hoitaa kotona kotihoidon tuella. Näin olisi oiottu useampiakin mutkia, ja jätetty saatavilla olevat tilastotiedot käyttämättä. 2000-luvun kuluessa kotihoidon tuella hoidettujen lasten osuus on laskenut 58 prosentista 48 prosenttiin alle kolmivuotiaista.
Mihin unohtuivat lapset?
Lapsiperheiden hyvinvoinnin tutkijan huomiota herättää se, että OECD:n raportissa perhevapaiden lyhentämistä ei lainkaan pohdita lasten kannalta. Miksi lähes kaikissa suomalaisissa lapsiperheissä käytetään kotihoidon tukea? Siksi, että vanhempainvapaan päättyessä lapsi on monen mielestä liian pieni vietäväksi päivähoitoon.
Lapsi on tuolloin korkeintaan 11,5 kuukauden ikäinen, jos isä käyttää isyysvapaansa kokonaan vasta vanhempainrahakauden jälkeen. Jos isä ei pidä isyysvapaata tai pitää vain lyhyen vapaan lapsen syntyessä, lapsi on vain yhdeksän kuukauden ikäinen vanhempainvapaan päättyessä. Jos nyt haluttaisiin lyhentää äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaata, lapsi olisi niiden päättyessä entistä pienempi.
Kannustin työhön vai vaihtoehto lapsenhoitoon?
OECD:n raportissa kotihoidon tuen katsotaan ”vähentävän kannustimia työhön”. Voidaan kuitenkin kysyä onko kotihoidon tuen tehtävänä kannustaa ansiotyöhön. Koko tukihan on olemassa, jotta henkilö voisi valita pois työssäolon ja hoitaa lastaan. Jos häntä halutaan kannustaa pois tuosta valinnasta, asetetaan ansiotyö etusijalle lapsenhoitoon nähden.
Kotihoidon tuesta paljon kirjoittanut kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen totesi vuosi sitten sosiologipäivien paneelissa, että yhteiskunnalla on oikeus päättää kuinka pitkään se tukee lapsen hoitamista kotona. Näin on, ja hyvin perustein tämän jakson pituus voidaan rajoittaa siihen kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Mutta on myös hyvä muistaa, että tämä on yksi suomalaisen perhepolitiikan pitkäaikaisista kiistakysymyksistä.
Äitien kotihoidon tuen käyttöä pitkittää vähäinen koulutus, työn muutos..
Raportin mukaan kannustimet työhön vähenevät erityisesti matalapalkka-aloilla työskennelleillä naisilla. Sitä raportti ei pohdi, että näiden äitien on vaikea löytää työpaikkaa nykyisiltä työmarkkinoilta. Pitkään lasta kotona hoitavat äidit, joilla on vähän koulutusta ja hauras suhde työmarkkinoihin. Työmarkkinoiden ja itse työn muutokset ovat vieneet työpaikkoja näiltä äideiltä.
Raportissa ei pohdita perhevapaiden lyhentämistä lasten kannalta, mutta suositusta ei myöskään arvioida suhteessa meneillään oleviin perhepolitiikan muutoksiin. Suomessa on juuri rajoitettu subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus 20 tuntiin viikossa. Samalla vaikeutettiin epävakaassa työmarkkina-asemassa olevien vanhempien lasten pääsyä kokopäivähoitoon.
Jos kotihoidon tuella yli kaksivuotiaan lapsen kanssa ollut äiti lähtee etsimään työtä, sitä tuskin löytyy kovin nopeasti. Hänestä tulee työtön työnhakija. Hyvä puoli äidin kannalta on se, että hän saa kotihoidon tukea suurempaa työmarkkinatukea – valtiolle sen sijaan tulee aiempaa suuremmat kustannukset. Huono puoli on se, että äidin on vaikea keskittyä täysipainoisesti työnhakuun, koska hänen lapsensa saa olla päivähoidossa vain 20 tuntia viikossa.
..ja epäilys päivähoidon laadusta
Perhevapaatutkimuksemme mukaan pitkää kotihoidon tuen käyttöä ennustaa vahvimmin se, että äiti on tyytymätön päivähoidon laatuun. OECD:n raportissa sivuutetaan se, että päivähoidon laatua on juuri heikennetty suurentamalla yli kolmivuotiaiden lasten ryhmiä. Myös subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajoituksella tavoitellut säästöt ovat mahdollisia vain henkilöstöä supistamalla eli heikentämällä laatua.
Parhaillaan valmisteltavana on päivähoitomaksujen korottaminen 25 prosentilla nykytasoon verrattuna. Päivähoidossa vanhemmat ovat useimmin tyytymättömiä ryhmäkokoon ja maksun suuruuteen.
Jos varhaiskasvatuksen laadun heikentämisen ohella sen maksuja korotetaan tuntuvasti, riski äitien kotihoidon tuen käytön pitenemiseen kasvaa. OECD ei kuitenkaan suositellut päivähoidon maksujen pitämistä kohtuullisena ja päivähoidon laadun heikentämisen perumista, jotta äitejä saataisiin kotihoidon tuelta töihin.
Miten OECD:n suosituksen käy – hallituspuolueiden kannat vaihtelevia
Perhepolitiikkaa pidempään seuranneet eivät voi välttyä huvittumasta siitä, että OECD:n suosituksia on antamassa järjestön apulaispääsihteeri Mari Kiviniemi, Keskustan entinen puheenjohtaja ja pääministeri vuosilta 2010–2011. Kotihoidon tuki oli 1970-luvulla silloisen keskustapuolueen luomus osana kiistaa päivähoidon järjestämisestä ja kotihoidon tukemisesta julkisin varoin.
Kun edellinen hallitus viime vaalien alla yritti viedä läpi kotihoidon tukikauden tosiasiallista lyhentämistä tarkoittanutta kauden jakamista tasan äitien ja isien kesken, keskusta vastusti suunnitelmia ponnekkaasti. Keskustan linjauksessa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnista vuodelta 2015 halutaan ”pitkällä aikavälillä” pidentää vanhempainvapaata sekä ”kasvattaa maltillisesti vanhempainvapaan isälle kiintiöityä osuutta”.
Kokoomus puolestaan esitti vaaliohjelmassaan kotihoidon tukikauden lyhentämistä. ”Isille osoitetun vanhempainvapaan” pidentämistä kokoomus ehdotti vastauksissaan hallitustunnustelija Sipilän hallitusneuvotteluja pohjustaviin kysymyksiin.
Sen paremmin kotihoidon tuesta kuin isyysvapaasta ei Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan kirjattu mitään. Tulee olemaan kiinnostavaa nähdä miten hallitus reagoi OECD:n suositukseen.
OECD on toki oikeassa siinä, että koska äidit käyttävät pääosan perhevapaista, he, ja kaikki ”perheikäiset” naiset, ovat miehiä heikommassa asemassa työmarkkinoilla. Mutta korjausta tähän on syytä hakea isien vapaiden käyttöä lisäämällä, ensi alkuun isyysvapaata pidentämällä.
Lue lisää:
