Opiskeluhuoltolaki astui voimaan elokuussa 2014. Se koskee kaikkia opiskeluhuoltoon osallistuvia eli opettajia, rehtoreita, terveydenhoitajia, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon lääkäreitä sekä kuraattoreita ja koulupsykologeja ynnä muita koululla toimivia aikuisia.
Välittömästi syntyi väärinkäsitys, että opiskeluhuoltolaki estää hoitamasta oppilaiden asioita järkevästi. Ajateltiin, että oppilaan asioissa ei voi enää kysyä neuvoa keneltäkään eikä tehdä minkäänlaista toimivaa koulun sisäistä yhteistyötä oppilaan auttamiseksi. Tämän varjolla osa toimijoista jätti ja ehkä edelleenkin jättää monia lakisääteisiä ja oppilaan kannalta tärkeitä tehtäviä hoitamatta.
Positiiviset uudistukset ovat jääneet soraäänten alle
Opiskeluhuoltolakia syytetään perusteetta yksilön tietosuojan varjelemiseen liittyvistä tiukoista rajoitteista, jotka lähtökohtaisesti tulevat henkilötietolaista ja julkisuuslaista ja ovat siten olleet voimassa jo melkein 20 vuotta. Opiskeluhuoltolain voimaantuloa edeltävällä ministeriöiden (OKM ja STM) järjestämällä koulutuskierroksella kävi ilmi, että nämä lait tunnettiin huonosti eikä niitä juurikaan noudatettu opiskeluhuollon monialaisessa työssä. Opiskeluhuoltolaki toi useita joustavamman työskentelyn mahdollistavia ja tiedonkulun varmistavia poikkeuksia em. lakeihin, mutta nämä positiiviset uudistukset ovat jääneet opiskeluhuoltolakia kritisoivissa keskusteluissa huomiotta.
Yhtä vähälle huomiolle ovat jääneet opiskeluhuoltolain velvoitteet toimia ja siirtää tietoa silloin, kun esimerkiksi opettaja arvioi oppilaan tarvitsevan kuraattorin tai psykologin palveluja. Se, että yhteydenotto kuraattoriin tai psykologiin on lain mukaan tehtävä yhdessä oppilaan kanssa tai ainakin siitä on tiedotettava oppilaalle ja monissa tilanteissa myös huoltajalle, tuntuu olevan osalle toimijoista ylivoimaista ja yhteydenotto saattaa jäädä tekemättä.
Samoin opiskeluhuoltolain tarjoamat mahdollisuudet konsultoida tietyissä tilanteissa toista opiskeluhuollon toimijaa ovat hukkuneet kuohuntaan siitä, ettei nykyisin enää voida kertoa lapsen asioita ja purkaa omaa huolta kenelle tahansa. Tätä ei ole lainsäädäntö oikeasti mahdollistanut ennenkään, vaikka niin on toimittu. Lakiperusteeseen perustuvastakin tiedon luovuttamisesta tulee aina kertoa oppilaalle ja usein myös huoltajalle. Eli avoimuuden vaade ja joidenkin toimijoiden osalta vaikeus tulee jälleen eteen.
Lain tuomia oikeuksia arkaillaan käyttää
Opiskeluhuoltolain tuomat oikeudet tunnetaan huonosti ja niitä arkaillaan käyttää. Osa toimijoista pyytää huoltajilta varmuuden vuoksi suostumusta kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, sellaisiinkin, johon laki antaa oikeuden tai jopa velvoittaa toimimaan. Ja sitten vasta ollaan pulassa, kun vanhempi kieltää ja laki velvoittaa toimimaan.
Monia lain näkökulmasta kyseenalaisia opiskeluhuollon toimintamalleja ja käytäntöjä on käytössä kouluissa ja oppilaitoksissa. Pahimmissa niistä vaikuttaa jopa siltä, että oman työn helppous ja kätevyys nousevat lasten, nuorten ja huoltajien oikeuksia tärkeämmiksi.
Virheellisiä toimintamalleja puolustellaan usein opiskeluhuoltolain vaikeaselkoisuudella ja toki tämäkin laki on joidenkin anekdoottien kohdalla vaikeasti tulkittavissa. Hyvin selkeä ja yksiselitteinen on lain velvoite käsitellä yksilökohtaiset opiskeluhuoltoasiat muulla tavoin kuin oppilaitoksen opiskeluhuoltoryhmässä. Kuitenkin viime syksynä tehdyn perusopetuksen TEA-tiedonkeruun mukaan noin 60 % perusopetuksen kouluista ilmoittaa edelleen toimivansa lainvastaisesti ja käsittelevänsä yksittäisen oppilaan opiskeluhuollon tuen tarpeen arviointia ja tuen järjestämistä koulun opiskeluhuoltoryhmässä.
Opiskeluhuoltolaki velvoittaa toimimaan läpinäkyvästi
Useissa eri yhteyksissä on opiskeluhuoltolakiin vaadittu muutoksia tai jopa koko lain purkua. Asiayhteydestä usein kuitenkin käy ilmi, ettei vaatija ole tutustunut lakiin tai sen soveltamisohjeeseen tarkemmin vaan muutosvaatimukset ovat muodostuneet yleisessä keskustelussa syntyneiden väärinkäsitysten pohjalta. Tavallisimmin muutostarve liittyy velvollisuuteen toimia avoimesti yhdessä oppilaiden ja huoltajien kanssa eli asiakkaiden selän takana toimimiseen toivotaan laillisia mahdollisuuksia.
Muistan kyllä itsekin koululääkäriurallani istuneeni useita kertoja keskustelemassa oppilaiden asioista isoissa määrämuotoisissa opiskeluhuoltoryhmissä. Kerran eräällä koululla opettajanhuoneessa järjestettyyn kokoukseen osallistui koulun kiertävä kieltenopettajakin, kun asiat alkoivat kuulostaa mielenkiintoisilta. Ja koulun siivooja sai kaikessa rauhassa jäädä hiljaisesti pesemään huoneen lattiaa juuri silloin.
Ei anneta nolojen muistojen estää meitä menemästä kohti parempaa. Ja niin on toki tehtykin monissa kouluissa, mutta ei kaikissa. Kunnia niille kouluille, jotka ovat lainmukaiset työkäytännöt hioneet ja tsemppiä niille, joilla työtä vielä riittää.
Opiskeluhuoltolaki on erityisen hieno laki sen vuoksi, että siihen on onnistuttu kirjoittamaan sisään opiskeluhuollon arvomaailma ja toimintakulttuuri. Laki pakottaa toimimaan yhdessä oppilaiden ja huoltajien kanssa, läpinäkyvästi. Tekeekö tämä lain toimeenpanon niin kovin hankalaksi?
Ei ole helppoa rehellisesti tarkastella ja oikeasti muuttaa omaa toimintaansa tai koko yhteisön toimintakulttuuria. Se ei tapahdu yhtä nopeasti kuin lain voimaantulo, mutta suunta ja tavoite on laissa selkeästi asetettu. Siis sitä kohti.
Lisätietoja
Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013
Uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolainsäädäntö – soveltamisohje, STM, Kuntainfo 13a/2015
Keskustele aiheesta Twitterissä aihetunnisteella #lapemuutos