Lain mukaan oppilailla ja opiskelijoilla on oikeus fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvalliseen oppimisympäristöön.
Tämä ei kuitenkaan aina toteudu. Ahtaat sukupuolinormit rajoittavat erityisesti sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten elämää.
Asenneilmapiiri seksuaalivähemmistöjä kohtaan on muuttunut erityisesti 2000-luvun aikana suvaitsevaisemmaksi. Sama kehityskulku ei kuitenkaan ole ulottunut sukupuolivähemmistöihin ja asenteiden ohella transsukupuolisten juridiseen asemaan liittyy edelleen massiivisia ongelmia.
Kouluterveyskyselyn tulokset kertovat hyvinvointieroista
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttama Kouluterveyskysely tuottaa tietoa oppilaista ja opiskelijoista maanlaajuisesti. Samalla se kattaa monipuolisesti terveyteen ja hyvinvointiin kytkeytyviä teemoja. Vuoden 2017 kyselystä saatiin ensi kertaa tietoa sukupuolivähemmistöihin kuuluvista nuorista, kun lomaketta täydennettiin kaksijakoisen sukupuolijaottelun ylittävällä kysymyksellä.
Kouluterveyskyselyn tulokset (2017) kertovat selkeää viestiä hyvinvointieroista ja tukevat aiempaa tutkimustietoa. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijat
- tuntevat itsensä muita ikätovereitaan useammin yksinäiseksi (28 % vrt. 10 %)
- kokevat enemmän syrjivää kiusaamista (32 % vrt. 11 %)
- kokevat enemmän viikoittaista kiusaamista (8 % vrt. 1 %)
- kiinnittyvät kouluyhteisöön heikommin (37 % vrt. 55 %)
- kokevat harvemmin, että kouluyhteisössä on helppoa olla oma itsensä (69 % vrt. 84 %)
- kokevat terveydentilansa useammin keskinkertaiseksi tai huonoksi (43 % vrt. 19 %)
Sukupuolen moninaisuus ei ole mielipidekysymys
Nämä tulokset osoittavat, että oppilaitosten on syytä ottaa sukupuolen moninaisuus ja yhdenvertaisuus vakavasti. Yhdessä koulut ja oppilaitokset voivat parhaimmillaan olla keskeisiä areenoja normien kyseenalaistamiselle ja purkamiselle.
Yksinkertaistettuna normien purkamisessa on kyse vapaudesta. Siitä, että jokainen saa olla sellainen kuin kokee olevansa ja tulla nähdyksi omana itsenään ilman jatkuvaa pelkoa syrjinnästä, kiusaamisesta ja ulkopuolisuuden tunteesta. Monelle sukupuolivähemmistöön kuuluvalle tämän kaltaiset tuntemukset ovat kuitenkin arkipäivää. Erityisen haastavassa asemassa ovat ihmiset, jotka arjessaan joutuvat kohtaamaan moniperusteista syrjintää. Tällä tarkoitetaan syrjinnän kohteeksi joutumista useamman kuin yhden ominaisuuden perusteella.
On keskeistä ymmärtää, että sukupuolen moninaisuus tai sen huomioiminen eivät uhkaa kenenkään sukupuolta tai sen ilmaisua vaan päinvastoin. Ahtaiden normien kumoaminen antaa jokaiselle enemmän tilaa olla oma itsensä.
Sukupuolen moninaisuudesta opettaminen ja sukupuolittuneiden käytänteiden purkaminen ovat osa opetussuunnitelmaa. Kyseessä ei siis ole mielipideasia. Näin ollen sukupuolen moninaisuuden huomioiminen koulun käytännöissä, arjessa ja opetuksessa ei saa jäädä yksittäisten opettajien aktiivisuuden varaan. Toisaalta myös valtiollisen tason sitoutuminen – esimerkiksi translain uudistamisen muodossa – on tärkeää. Yhdenvertaisuutta ei saavuteta itsestään, vaan se vaatii aina sitoutumista ja konkreettisia tekoja.
Lue lisää
Alanko, Katarina (2014) Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa? (pdf) Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 72.
Lepola, Outi (2018) Koko ajan jännittyneenä – Moniperusteinen syrjintä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kokemana. Oikeusministeriö, selvityksiä ja ohjeita 51.
Ruuska, Tupu (2019) Lukiossa opiskelevien transnuorten kouluhyvinvointi. Sukupuolentutkimuksen pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto.