Päihde-, tupakka- ja rahapelihaittojen ehkäisy kuuluu kuntien tehtäviin myös sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen. Osa kunnista onkin ymmärtänyt ehkäisevän työn merkityksen kuntalaisten hyvinvoinnille.
Mutta kuinka moni kuntapäättäjä muistaa, että alkoholi ja tupakka selittävät jopa puolet terveyden epätasa-arvosta?
Entä moniko päättäjistä tietää, että pelkästään alkoholista, tupakasta ja huumeista aiheutuu vähintään noin 4,2 miljardin euron kustannukset yhteiskunnalle? Tai että lapsilla, joiden vanhemmilla on päihdeongelmia, on teini-iässä noin puolitoistakertainen riski mielenterveysongelmiin; heillä on myös noin kaksinkertainen riski käyttää itse päihteitä haitallisesti, kun verrataan lapsiin, joiden vanhemmilla näitä ongelmia ei ole?
Tai että alkoholin riskikäyttäjillä on eniten sairauspoissaoloja työstä?
Kuntalaiset yhä eriarvoisessa asemassa
Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä säädettiin vuoden 2015 lopulla tasaamaan kuntien välisiä eroja päihdehaittojen ehkäisyssä. Kunnat voivat toimeenpanna lain kirjaimen eläväksi käytännöksi – tai sitten eivät. Uusimpien tutkimustulosten mukaan ehkäisevän päihdetyön rakenteet olivat monessa kunnassa edelleen heikot.
Kunnista noin 40 prosenttia ilmoitti, että heiltä on jäänyt nimittämättä lain edellyttämä ehkäisevää päihdetyötä vastaava toimielin tai tehtävään valtuutettu työryhmä. Vastaavasti 44 prosentissa kunnista asia oli kunnossa.
Laadukas ehkäisevä päihdetyö edellyttää suunnitelmallisuutta ja monialaista toimintaa. Pienessä osassa kuntia ehkäisevän päihdetyön suunnitelmat ovat edelleen hakusessa: työ ei näy lainkaan hyvinvointikertomuksessa tai muussa toimintaa ohjaavassa suunnitelmassa. Valtaosa kunnista oli kuitenkin huomioinut ehkäisevän päihdetyön suunnitelmissaan.
Ehkäisevää päihdetyötä toimeenpaneva työryhmä puuttui kokonaan noin joka neljännestä kunnasta. Lisäksi 14 prosenttia kunnista ilmoitti, ettei niihin ole nimetty ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilöä, joka voisi sovittaa yhteen eri tahojen työtä. Koordinaation heikkous on haaste kuntien ja tulevien maakuntien työn yhteensovittamisessa.
Kaikkiaan joka kymmenennessä kunnassa näistä ehkäisevän päihdetyön perusrakenteista olivat heikossa kunnossa. Onneksi kolmannes kunnista on huolehtinut hyvin ehkäisevän päihdetyön perusrakenteista. Pidemmän päälle retuperällä olo ei kannata. Jos olisit työnantaja, kumman kunnan tai maakunnan valitsisit mieluummin työntekijöillesi: haittojen ehkäisystä huolehtivan vai sen laiminlyövän kunnan?
Kunnan ja maakunnan hyvinvointi ja elinvoimaisuus edellyttävät tehokasta päihde-, tupakka- ja rahapelihaittojen ehkäisyä. Kunnat, jotka ovat huolehtineet ehkäisevän päihdetyön perusrakenteista lähtevät sote- ja maakuntauudistukseen hyvistä asemista.
Nyt on aika varmistaa, että kunnissa ja maakunnissa on riittävä osaaminen ja mahdollisuudet ehkäisevään päihdetyöhön.
5 vinkkiä päättäjälle oman kunnan tilanteen tarkistamiseksi:
- Johtaminen: Ohjaako kuntasi ehkäisevää päihdetyötä nimitetty toimielin?
- Suunnitelmallisuus: Onko kuntasi ehkäisevän päihdetyön olot, tavoitteet, toimet ja resurssit kuvattu hyvinvointikertomuksessa tai muussa ajantasaisessa suunnitelmassa?
- Koordinointi: Onko kunnassasi nimetty kunnallinen tai alueellinen yhdyshenkilö, joka voi käyttää työhön riittävästi työaikaa?
- Kattavuus: Vastaako kuntasi ehkäisevä päihdetyö todettuja tarpeita? Huomioiko päihdetyö alkoholin, tupakka- ja muut nikotiinituotteet, huumeet, lääkkeet ja rahapelit sekä kaikki ikäryhmät?
- Tehokkuus: Tehdäänkö kunnassasi ehkäisevää päihdetyötä toimiviksi todetuilla menetelmillä?
Lue lisää:
Ehkäisevän päihdetyön rakenteet kunnissa 2016 – sote- ja maakuntauudistuksen kynnyksellä. Tutkimuksesta tiiviisti 15/2017
Kunta päihdehaittojen ehkäisijänä – hyvinvointia kuntalaisille, elinvoimaa kunnalle. Päätösten tueksi 2/2017.