Vanhempien päihdeongelmista puhuttaessa unohdetaan usein lasten näkökulma. Nuoret, jotka elävät alkoholi- tai huumeongelmaisen vanhemman kanssa, voivat olla aiheen parhaita asiantuntijoita. Heillä voi olla tarkka käsitys siitä, mitä vanhemman päihdeongelman kanssa eläminen merkitsee, mikä lapsia auttaisi parhaiten ja millaisia asenteita yhteiskunnassa on päihdeongelmaisia ja heidän perheenjäseniään kohtaan.
Nuori saattaa olla se ihminen, joka paikkailee päihdeongelman aiheuttamia ongelmia kotona ja yrittää saada vanhemman hakemaan apua ongelmaansa. Samalla nuori saattaa seurata vanhemmalle päihteidenkäytöstä aiheutuvia sairauksia, tuntea niistä huolta ja pelätä jopa vanhemman kuolemaa. Nämä nuoret voivat hyvinvoinnin, sosiaalisten suhteiden ja voimavarojen kannalta olla eriarvoisessa asemassa – verrattuna ikätovereihinsa, joiden kotona vastaavia ongelmia ei ole.
Kannetusta huolesta ja ahdistuksesta voi seurata lapselle itselleen esimerkiksi somaattista oireilua, mutta aina tämä oireilu ei ilmene heti vaan seuraukset näkyvät mahdollisesti vasta vuosien päästä. Oireet voivat myös jäädä hoitamatta, sillä tutkimus osoittaa, että päihdepalveluissa lapset jäävät usein huomioimatta apua ja tukea tarvitsevina perheenjäseninä. Näin voi käydä myös muissa palveluissa, kuten kouluterveydenhuollossa ja neuvolassa.
Etenkin silloin kun vanhempi ei ole päihdepalvelujen piirissä, palveluissa toimivien aikuisten lähtökohtana tulisi olla, että lasta itseään on autettava suoraan.
On tapana sanoa, että alkoholiongelmat ovat Suomessa kansanterveysongelma. Terveysnäkökulma on hyvä huomioida paitsi aikuisten päihdeongelmaisten, myös heidän lastensa kohdalla. Palveluissa tulisi tehdä lapset ja nuoret näkyviksi ja tarjota heille oikea-aikaista apua.
THL:n ”Varttuminen suomalaisessa alkoholikulttuurissa” -tutkimuksessa teini-ikäiset nuoret korostivat puhumisen ja kuulluksi tulemisen tärkeyttä omien ongelmien ehkäisijänä kun kotona on päihdeongelmainen vanhempi. Nuoret kokevat, että heille ehkä suurin apu sen hetkisessä elämässä on se, että vanhempi pääsee hoitoon ja toipuu ongelmastaan.
Päihdeongelmasta toipuminen muuttaa myös vanhemmuutta ja vanhempi–lapsi-suhdetta. Päihdeongelmien yleisyydestä huolimatta yhteiskunnassamme vallitsee kuitenkin yhä leimaava asenneilmapiiri, joka voi nostaa kynnystä hakea apua. Stigman häivyttäminen auttaa sekä päihdeongelmaisia että heidän lapsiaan.
Nuorten auttaminen ja tukeminen on syytä pitää esillä nyt, kun päihdepalveluja kehitetään. Avainasemassa ovat silloin ongelmien varhainen huomioiminen, matalan kynnyksen palvelut, riittävät resurssit ja nuorten kuuleminen. Niiden avulla voidaan tukea päihdeongelmaisia vanhempia ja heidän lapsiaan sekä edistää nuorten hyvinvointia ja kasvua tasapainoiseen elämään.
Blogi on osa Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiön (ITLA) käynnistämää Sata lasissa -hanketta.
Lue lisää:
Sata lasissa – varttuminen suomalaisessa alkoholikulttuurissa
Holmila M, Raitasalo K, Tigerstedt C. (toim.) Sukupolvien sillat ja kasvamisen karikot – vanhemmat, lapset ja alkoholi. Teema 25/2016 THL. Kirja THL:n verkkokirjakaupassa ja julkaisutietokanta Julkarissa