Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman yhtenä tavoitteena on palvelujen yhteensovittaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset sovittavat toimintaansa yhteen. Yhteensovitettuja palveluja tarvitaan, koska monissa lapsiperheissä on monisyisiä haasteita ja tilanteita, jotka eivät ole yhden ammattilaisen ratkaistavissa. Tarvitaan yhteistä työtä perheen ja usean eri ammattilaisen kesken.
Vaikka aiheesta on käyty keskustelua jo kauan, palvelujen piirissä on yhä monia perheitä, joita ei ole kyetty auttamaan riittävän varhaisessa vaiheessa.
Pohjimmiltaan kyse on toimintakulttuurin muutoksesta, jossa nykyiset toimintatavat ja asenteet asetetaan uudelleen arvioinnin kohteeksi. Tapojen ja asenteiden muuttaminen on haastavin osa muutosprosessia. Se vaatii vanhasta pois oppimista ja uuden omaksumista. Toimintakulttuuri muuttuu hitaasti, mutta voisiko sitä vauhdittaa olemassa olevaa tietoa paremmin hyödyntämällä?
Yhdessä tekemällä ja kokeilemalla kohti uutta
Lapsi- ja perhepalveluihin liittyvä tieto lisääntyy ja muuttuu koko ajan ja koulutuksia järjestetään tiheästi. Tiedon käytäntöön vieminen on kuitenkin oma haasteensa. Asiakkaita on paljon, tilanteet muuttuvat ja kiirekin painaa päälle. Usein näissä tilanteissa on helpompi edetä rutiinilla kuin pysähtyä miettimään, miten sovittaa juuri oppimaansa vastaan tulleen tilanteen ratkaisemiseksi.
Perinteisesti koulutuksia on järjestetty luentomaisesti. Pysyvää muutosta toimintatavoissa ei kuitenkaan tavoiteta pelkästään tietoa omaksumalla, vaan oman kokemuksen kautta asioita oivaltamalla. Oman toiminnan tiedostaminen, kyseenalaistaminen ja ristiriitaisuuksien tunnistaminen nykyisen ja uuden toimintatavan välillä ovat avainasemassa.
Kokemuksista oivaltaminen, tiedostava suhtautuminen omaan tekemiseen ja edelleen uuden oppiminen mahdollistuu ryhmässä, työnohjauksellisen prosessin kautta.
On olennaista, että prosessiin osallistuu ammattilaisia yli hallintorajojen. Aitoa monialaista yhteistyötä ei voi vain alkaa tekemään, vaan yhteisen työn tekeminen vaatii harjoittelua. Prosessi muodostuu yhteiseksi, ihmiset tulevat tutuiksi toisilleen ja yhteiset pelisäännöt ovat selviä. Muutosta arvioidaan säännöllisesti yhdessä toimijoiden kanssa.
Kokemuksia voi kerryttää vain kokeilemalla. Oppimista ja oivaltamista tapahtuu, kun kokeilujen kautta saatuja havaintoja tarkastellaan avoimesti ja kriittisesti. Yhteisen pohdinnan tuloksena tavat, asenteet ja uskomukset tehdään näkyviksi. Erilaiset näkökulmat auttavat ymmärtämään ja tunnistamaan mistä muutoksessa on kyse ja luomaan uusia toimintatapoja.
Oleellisin tieto, tärkeimmät näkemykset ja kokemukset ovat luonnollisesti perheellä. Lapsen, nuoren ja perheen osallistuminen prosessiin ja uusien toimintatapojen kokeiluun mahdollistaa ammattilaisten oivallukset. Yhteistä dialogia kehittämällä voidaan tunnistaa toimintatapoja, jotka aidosti vastaavat perheiden tarpeisiin sen sijaan, että ne perustuisivat uskomuksiin ja oletuksiin.
Kokeiluista oppiminen vaatii ohjatun prosessin
Uusien toimintatapojen kokeilut ja niistä nousseiden kokemusten pohdinta ja kyseenalaistaminen vaativat turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin. Parhaimmillaan kokeilut innostavat ja motivoivat. Pahimmillaan ne koetaan kuormittavana ja uhkana ja vahvistavat näin muutosvastarintaa.
Myönteisen kokeilukulttuurin periaate on, ettei mikään ole liian pientä kokeiltavaksi. Uutta toimintatapaa voi kokeilla ja soveltaa, vaikka vain yhden case-tapauksen kautta. Tärkeää on pitää kokeilu yksinkertaisena ja helposti hallittavana.
Kokeilu on aina askel uuteen. Joskus sen etenemistä on vaikea ennakoida. Tällöin on tärkeää tiedostaa, että kokeilussa on lupa myös epäonnistua. Eettisenä periaatteena suunnittelussa on tärkeää muistaa arvioida tarkkaan toiminnan vaikutukset perheen elämään.
Johtaminen tukee ja mahdollistaa integraation
Kokeilut ja toiminnan yhteensovittaminen tarvitsevat tuekseen yhteistä ohjaavaa ja integraation mahdollistavaa johtamista. Kokeilukulttuuria ei omaksuta sormia napsauttamalla. Kyse on ajattelutavan muutoksesta. Johdon tehtävänä on huolehtia kokeiluun kannustavasta myönteisestä ilmapiiristä ja käytännön mahdollisuuksista. Koko työyhteisön oppimisen kannalta johdon vastuulla on luoda tila yhteiselle keskustelulle onnistumisista ja koetuista epäonnistumisista.
Vaikka toimintakulttuuri muuttuu hitaasti, paljon myönteistä kehitystä on jo nähtävissä. Yhä useammin lapsen, nuoren ja perheen osallisuuden tärkeys kuuluu puheissa. Muutos näkyy myös ammattilaisten asenteissa ja motivaatiossa, sillä vaikuttavaa työtä lapsiperheiden kanssa on vaikea tehdä yksin. Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa on ollut mukana satoja erittäin sitoutuneita ammattilaisia, jotka haluavat saada muutoksen aikaiseksi. Tämä kaikki vaatii taakseen yhtä sitoutuneen johdon, joka mahdollistaa olemassa olevan tiedon hyödyntämisen entistä tehokkaammin ja uusien toimintatapojen kokeilun.
Lapsi- ja perhepalvelujen muutosta tehdään lasten, nuorten ja perheiden hyvän arjen varmistamiseksi. Ammattilaiset tekevät parempia päätöksiä, kun he kuuntelevat lapsia, nuoria ja perheitä. Lisäksi perheiden aktiivinen mukaan ottaminen palvelujen suunnitteluun ja toteuttamiseen vahvistaa osallisuutta ja kuulluksi tulemisen kokemusta. Perheet saavat kokemuksia arvostetuksi tulemisesta. Heidän itseluottamuksensa lisääntyy ja elämänhallintansa paranee.
Lisätietoja
Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma (LAPE) THL:n sivuilla
Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma (LAPE) STM:n sivuilla