Suomessa vallitsee suhteellisen laaja yhteisymmärrys, että sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottavuutta ja vaikuttavuutta on syytä seurata ja tehostaa. Pätevää tuottavuuden ja vaikuttavuuden mittausta tehdään somaattisessa erikoissairaanhoidossa sairaaloiden toiminta- ja tuottavuustietojen pohjalta sekä THL:n koordinoimassa Perfect-hankkeessa.
Palvelujärjestelmän vaikuttavuudesta, kyvystä lisätä väestön terveyttä ja hyvinvointia on tällä hetkellä niukasti tietoa, eikä sitä pystytä suhteuttamaan palvelujärjestelmässä syntyviin kustannuksiin. Näin ollen meillä ei ole tietoa kustannusvaikuttavuudesta, millä kustannuksilla kykenemme lisäämään ja ylläpitämään väestön terveyttä ja hyvinvointia.
Puutteet tuottavuuden ja vaikuttavuuden seurannassa ovat olleet asiantuntijoiden tiedossa vuosia. Tiedetty on, että kustannusvaikuttavuutta koskevan tiedon tuottaminen vaatii pitkäjänteistä työtä eikä lyhytnäköistä puuhastelua, mitä viime vuosina on harrastettu.
Onnetonta on myös, että vaikuttavuus- ja tuottavuusmittausta kehitetään ja rahoitetaan tällä hetkellä erillään ja koordinoimattomasti eri sairaanhoitopiireissä, kuntayhtymissä ja kunnissa.
Tehtävää riittää
Palvelujärjestelmän suoriutumiskyvyn mittaaminen ei ole ollut sosiaali- ja terveysministeriön eikä THL:n toiminnan painopisteitä – lukuun ottamatta hoitotakuuseen liittyvää hoitoon pääsyn seurantaa.
Kustannusvaikuttavuuden mittaamista voidaan edistää lisäämällä valtakunnallisten rekisteritietojen kattavuutta ja parantamalla kerättävien tietojen sisältöä ja vertailukelpoisuutta. Tämän takia olisi pikaisesti saatava lainsäädäntö kuntoon ja päätettävä ketkä rekisteritietoja keräävät (rekisterinpitäjät, ilmoitusvelvollisuus jne.). Uusien kerättävien tietojen luokitukset (toimipaikat, sosiaalipalvelut, asiointityypit, ammattiryhmä jne.) tulisi nekin määritellä pikaisesti.
Muita tärkeitä kysymyksiä ovat kansallisen tietovaraston perustaminen, tiedon rajapinnat, tietojärjestelmien infrastruktuurin rakentaminen, tuottajien suoritetietojen reaaliaikainen toimitus kansalliseen tietovarastoon, mahdollisimman pitkälle viety tiedon automatisointi, tietojen luovutusperusteet sekä tarvittavien tietolähteiden tunnistaminen. Tehtävää siis riittää.
Tietopohjan uudistamisessa ei ole kyse vain yksittäisten indikaattoreiden määrittelyistä. On kehitettävä tietojärjestelmä, joka palvelee mahdollisimman monien eri tasojen tietotarpeita ja jota voidaan käyttää arvioimaan myös tekijöitä, jotka selittävät suoriutumiskyvyn eroja alueiden ja tuottajien välillä.
Näin saadaan konkreettista tietoa, miten ja missä toimintaa tulisi tehostaa.
Kannustinten käyttö on vaativaa
Menokehityksen hallinta ja kestävä talous edellyttävät, että palveluiden kustannusten ja vaikuttavuuden kehitykseen liittyvät tekijät tunnetaan. Toimintaa voidaan tehostaa määrittelemällä tuottajien korvausperusteet valtakunnallisesti. Toimivan kannustinjärjestelmän luominen on tosin monimutkainen hanke, jossa täytyy tasapainottaa eri toimijoiden intressit ja suhteuttaa ne koko järjestelmän toimintaan. Kannustinten mekaniikka on syytä tuntea syvällisesti.
Suoriutumiskykymittareiden kehittäminen ja ylläpito edellyttää pitkäjänteistä tutkimusta ja kehittämistä, joka on aloitettava heti, jotta sote-uudistuksen tavoitteiden toteutumista voidaan edistää ja arvioida.
Tämä kirjoitus on viides osa sosiaali- ja terveyspalvelujen tilaa käsittelevässä kirjoitussarjassa.
Lue lisää:
Unto Häkkinen ja Mikko Peltola, Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän ohjauksen edellyttämä tietopohja. Teoksessa: Ilmo Keskimäki, ym., Julkisen talouden ohjaus ja sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulutuksen rakenneuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 22/2016, s. 80–94.
Unto Häkkinen ja Timo Seppälä, Tuottajiin kohdistuvien taloudellisten kannustimien käyttömahdollisuudet terveyspalveluissa. Teoksessa: Ilmo Keskimäki, ym., Julkisen talouden ohjaus ja sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulutuksen rakenneuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 22/2016, s. 66–80.