Yksilön asuinpaikan merkitys on kasvanut hyvinvointia määrittelevänä tekijänä 1980-luvun hyvinvointivaltion kultakaudesta. Alueellisesti parhaiten näyttää menevän esikaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla, jossa väestön hyvinvoinnissa ilmenee kaupungin ja maaseudun positiiviset puolet. Alueelliset erot näkyvät elintasoon liittyvissä indikaattoreissa sekä elämänlaatuun, sosiaalisiin ongelmiin ja turvattomuuteen liittyvissä ilmiöissä. Alueellinen kehittäminen ei ole kaupunki – maaseutu vastakkainasettelua Hyvinvointierojen kaventamisessa on hyvä […]
Lue lisää Hyvinvoiva maaseutu tuottaa hyvinvointia koko yhteiskunnalle
