Yksilön asuinpaikan merkitys on kasvanut hyvinvointia määrittelevänä tekijänä 1980-luvun hyvinvointivaltion kultakaudesta. Alueellisesti parhaiten näyttää menevän esikaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla, jossa väestön hyvinvoinnissa ilmenee kaupungin ja maaseudun positiiviset puolet. Alueelliset erot näkyvät elintasoon liittyvissä indikaattoreissa sekä elämänlaatuun, sosiaalisiin ongelmiin ja turvattomuuteen liittyvissä ilmiöissä.
Alueellinen kehittäminen ei ole kaupunki – maaseutu vastakkainasettelua
Hyvinvointierojen kaventamisessa on hyvä muistaa, että alueellinen kehittäminen ei ole kaupunki-maaseutu vastakkainasettelua, vaan yhteiskunnan kokonaisedun huomioivaa sosiaalipolitiikkaa. Maaseudun kehittämisessä on kyse tasa-arvosta, markkinoiden uudistamisesta ja elinvoimaisesta luonnosta.
Tasa-arvon perustana on Suomen kansalaisten oikeus ihmisarvoiseen elämään ja hyvinvointiin asuinpaikasta riippumatta. Joten myös maaseudulla asuvien ihmisten elinolosuhteista huolehditaan.
Markkinoiden uudistamisessa sopeutetaan tuotantojärjestelmät kysyntää vastaaviksi eli luodaan kilpailukykyinen ja taloudellisesti omaehtoinen maaseutu. Kansantaloudelle tämä tarkoittaa työtä ja uusia työpaikkoja esimerkkeinä erikoistunut maatalous ja matkailu, bioenergian tuotanto, elintarvikkeiden pienimuotoinen jatkojalostus ja etätyö – joka koskettaa myös kasvavaa joukkoa kaupunkilaisia.
Elinvoimainen luonto on monimuotoinen ja uusiutuva. Meillä on moraalinen velvoite pitää maa tuottavana elintarvikeomavaraisuuden takaamiseksi kriisien varalta, mutta myös virkistyskäytön edistämiseksi. Luonnon kunnioittaminen on osa ekososiaalista sivistystä.
Keskeisiä toimijoita ovat alueen asukkaat ja aktiivinen kunta
Maaseudun elinvoiman turvaaminen ja elinolojen parantaminen lisää hyvinvointia.. Alueen asukkaiden omatoimisuus, kuuleminen ja osallistaminen itseä koskevaan päätöksentekoon lisää hyvinvointia ja on toimiva alueellisen kehittämisen keino.
Kunnan rooli hyvinvoinnin edistämisessä ulottuu peruspalvelujen tuottamisen ja alueen infrastruktuurin ylläpitämisen yli paikallisyhteistyön virittämiseen ja yhteisöllisyyden edistämiseen. Koko maan edun mukaista on panostaa tasa-arvoiseen tietoyhteiskuntaan ja hyödyntää matkailun tuomat työllisyysmahdollisuudet kehittämällä maaseudun matkailupalveluja. Hyvinvoinnin tasapuolinen alueellinen jakautuminen on koko maan edun mukaista.
Hyvinvoiva maaseutu tuottaa hyvinvointia myös kaupunkien asukkaille
Maaseudun mahdollisuudet eivät rajoitu uusiin työpaikkoihin ja luonnon virkistyskäyttöön. Maaseudulla tuotetaan Suomessa syöty ruoka. Ruoan alkutuotannosta vastaa pienenevä joukko ihmisiä. Heidän harteillaan lepää myös kaupunkilaisten päivittäinen leipä, mutta silti työn kannustimet vähenevät hyvinvointierojen kasvaessa. Kaventamalla alueellisia hyvinvointieroja konkreettisesti turvataan korkea elintarvikkeiden omavaraisuus ja koko yhteiskunnan hyvinvointi.
Lue lisää:
Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2015
Katso Hyvinvointi- ja terveyserot -sivuilta miten hyvinvointi jakautuu asuinalueellasi