Helsingin Sanomien mielipidepalstalla (HS 1.9.2018) vaadittiin sosiaaliturvan remonttia. Sosiaaliturvaa ehdotettiin remontoitavaksi siten, että se huomioisi uudet työmuodot, esimerkiksi kevytyrittäjyyden. Kirjoittajan mukaan tulkinnat siitä, milloin omissa nimissä tehty työ muuttuu päätoimiseksi sivutoimisuuden sijaan, ovat epäjohdonmukaisia. Tulkinnalla on väliä, koska se vaikuttaa sosiaaliturvaan kuten eläkkeisiin ja työttömyyspäivärahaan.

Kirjoittaja ei ole yksin remonttivaatimuksen kanssa. Sosiaaliturvan kokonaisuudistusta pohjustetaan TOIMI-hankkeessa. Myös useat eduskuntapuolueet ovat jo ehtineet linjaamaan, minkälainen uuden sosiaaliturvajärjestelmän pitäisi olla. Se on tietenkin työhön kannustava, yksinkertainen, oikeudenmukainen ja kestävällä rahoituspohjalla.

Yrittämisellä on väliä

Kansalaisen näkökulmasta järjestelmän pitäisi olla ennakoitava ja yllätyksetön. Kaikesta päätellen nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä ei täytä näitä odotuksia ainakaan yrittäjien näkökulmasta (esim. Härmälä ym. 2017). Tämä voi murentaa kokemusta oikeudenmukaisesta kohtelusta. Epätietoisuus sosiaaliturvasta voi vaikuttaa siihen, uskaltaako ihminen lähteä yrittäjäksi. Yrittäjän tai yrittäväksi aikovan huolenaiheena voi olla työntekijän palkkaamisen mukanaan tuoma riski, mahdollisuus maksaa palkkaa itselleen tai yritystoiminnan vaikutus muun perheen sosiaaliturvaan. Siten sosiaaliturvajärjestelmällä ja sen ennakoitavuudella on merkitystä yrittämisen edellytyksille.

Mutta jos kerran kaikki ovat suorastaan liikuttavan yksimielisiä siitä, että sosiaaliturvajärjestelmän on oltava kannustava, yksinkertainen, oikeudenmukainen ja kestävällä rahoituspohjalla, niin mikä tekee sen remontoinnista vaikeaa? Vaikeuskerrointa kasvattaa ainakin se, että yrittäjiä on monenlaisia: on omistajayrittäjää, maatalousyrittäjää, kevytyrittäjää ja vielä itsensätyöllistäjät, jotka niin ikään ovat yrittäjiä. Kaksi viimeksi mainittua eivät ole lainsäädännön tunnustamia yrittäjätermejä, mutta eipä lainsäädäntö yrittäjää aivan yksiselitteisesti määrittelekään. Oikeudenmukaisuus ja kannustavuus tuskin tarkoittavat ihan samaa asiaa erilaisille yrittäjille, joiden elämäntilanteet ovat luonnollisesti erilaisia.

Erilaisten yrittäjien näkökulmien yhteensovittaminen ei vielä riitä, pitäisi huomioida myös kokonaisuus. Yhteiskunta hyötyy kannattavista yrityksistä, jotka työllistävät ihmisiä ja tuovat verotuloja. Siksi on hyvä, jos yrittämisen tiellä ei ole tolkuttomia esteitä.

Yrityksen etu on, että tarjolla on osaavaa ja motivoinutta työvoimaa. Tähän tarvitaan verovaroja. Kansalaisten etu on, että markkinat ja kilpailu yksityisellä sektorilla toimii yritysten välillä. Yksittäisen yrityksen ei pidä saada liian isoa palaa markkinoista siten, että kuluttajan vapaus valita kapenee. Kenties kaikkien etua ainakin välillisesti edustavat esimerkiksi sellaiset asiat kuin julkinen liikenne ja yhteiskuntarauha.

Moderni torpparikysymys

Yrittäjyys ei kuitenkaan ole aina tyystin vapaaehtoinen valinta. Esimerkiksi itsensätyöllistäjillä kyse voi olla myös pakosta – palkkatyötä ei löydy, mutta omaa asiantuntemustaan voi myydä. Alustataloudessa on nähty esimerkkejä, joissa yrittäjän asema muistuttaa kovasti palkollista. Siinä missä omistajayrittäjän voi olla mielekästä investoida omaan yritykseen ja siten kasvattaa eläketurvaansa, puuttuu itsensätyöllistäjältä usein tämä mahdollisuus ja samaan aikaan palkansaajan sosiaaliturva. Alustalouden ”yrittäjätyötekijät” ovatkin kenties aikamme torppareita.

Emme tiedä, minkälaiseksi digitalisaatio muokkaa tulevaisuuden työmarkkinat tai yritysten toimintaympäristön. Tässä olisi ainakin teoriassa mahdollisuus keskustella tulevaisuuden sosiaaliturvasta ikään kuin John Rawlsin tietämättömyyden verhon (veil of ignorance) hengessä: minkälainen sen pitäisi olla, kun emme tiedä omaa asemaamme tulevaisuuden työmarkkinoilla?

THL on mukana VN-TEAS hankkeessa Toimeentulotuen riskit ja yrittäjäriski työn murroksessa.

Lisätietoja

Härmälä, V., Lamminkoski, H., Salminen, V. Halme, K. & Autio, E. 2017. Yrittäjyyden uudet suunnat – selvitys hallituksen toimenpiteistä yrittäjyyden vahvistamiseksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 75/2017.

Voiko sosiaaliturva yksilöllistyä ja yksinkertaistua? TITAn ja TOIMI-hankkeen yhteisen seminaarin videotalenne.

Kommentit

Paula Saikkonen THL

19.09.2018 09:51

Kiitos Jouko!

Tämän hallituskauden perusteella voisi kuvitella, että Vasemmistoliiton ja Vihreiden lisäksi myös Keskustaa, joka ei vielä ole muotoillut omaa sosiaaliturvamalliaan, voisi perustulon kehittäminen kiinnostaa. Ajatusta kannattaa siis varmasti kehitellä. Pari tarkentavaa kysymystä siitä syystä: Keitä tarkoitat työelämän marginaaleilla, ehkä työmarkkinatuen saajia (viittaus tarveharkintaan)? Entä voisiko ansiotulo tulla mistä vain? Tässä mietin alustatalouden mahdollisuuksia – hyvässä ja pahassa.

Toivottavasti tulorekisterin myötä sosiaaliturvajärjestelmää on mahdollisuus kehittää aidosti siihen suuntaan, että keikkatyötäkin kannattaa aina tehdä, olipa se sitten palkkatyösuhteista tai yrittäjämäistä.

Jouko Kajanoja

18.09.2018 21:42

Hyvä kirjoitus!
Perustulo on osa hyvää ratkaisua, mutta siihen on pitkä matka. Minusta perustulon rakentamisen seuraava vaihe voisi olla työelämän marginaaleihin kohdistuva perustulo. Sen sisältö voisi olla seuraavan suuntainen. Jos ei ole toistaiseksi työllistetty, voisi valita tasasuuruisen kuukausittaisen etuuden nykyisen tarveharkintaisen tuen sijaan. Ehtona olisi jokin minimisumma ansiotuloja tietyn aikajakson kuluessa. Tämä ei olisi vastikkeeton perustulo vaan askel siihen suuntaan. En ole ollenkaan varma ehdotuksen pätevyydestä. Pankaa paremmaksi.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *