Ei ole enää uutinen, että pienituloinen, siis köyhä, on sairaampi ja kuolee keskimäärin varhemmin kuin rikas tai suurituloinen. Tämän huomaa myös tuore kokoava katsauksemme tuloryhmien välisiä terveyseroja selvittäneisiin tutkimuksiin. Kokosimme siihen tulokset kolmesta suomalaisaineistosta tehdystä kuudesta alkuperäistutkimuksesta.
Uutinen sen sijaan on, tai pitäisi olla, että terveyserot ovat edelleen olemassa. Siitäkin huolimatta, että terveyseroja on yritetty kaventaa jo vuosikymmeniä erilaisin poliittisin toimenpitein. Myös nykyinen hallitus aikoo kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja. Ja eroja pitäisi kaventaa myös palvelujen tasapuoliseen saatavuuteen perustuvan universaali hyvinvointijärjestelmämme.
Tutkimuskatsauksemme kuitenkin osoittaa, että suomalaisten vähiten ansaitsevan tuloviidenneksen terveys oli 1,3–3 kertaa huonompi kuin ylimmän tuloviidenneksen, kun mittareina käytettiin milloin menetettyjä elinvuosia, oma kokemusta terveydentilasta, tai oirehtimista.
Kyse ei ole vain alimman ja ylimmän tuloryhmän välisistä terveyseroista, vaan terveys paranee tasaisesti vähiten ansaitsevasta eniten ansaitsevaan tuloryhmään siirryttäessä.
Raha ratkaisee terveydessäkin
Kun vähinten ansaitsevin kuuluvan suomalaisen käytettävissä olevat tulot nousevat kuukaudessa noin 400 euroa, nousee hän samalla keskimmäiseen eli kolmanteen tuloviidennekseen (vuoden 2013 tulotasolla mitattuna). Samalla pienenee huonoksi tai keskinkertaiseksi terveytensä kokevien osuus kymmenen prosenttiyksikköä.
Toki lisätuloihin liittyy myös parempi koulutus ja ammattiasema, jotka nekin vaikuttava terveyteen. Mutta vaikka sosiaalinen tausta vakioidaan, erot säilyvät suurina. On siis niin, että samassa koulutus- ja ammattiasemassa olevien keskenkin paremmat tulot näkyvät parempana terveytenä.
Onnea rahalla ei tunnetusti saa, mutta saako siis terveyttä? Siltä näyttää, joskaan terveyden tuloerojen selitys ei ole aivan yksinkertainen. Tutkijat ovat tiivistäneet tärkeimmät selitykset kolmeen joukkoon:
Materiaaliset selitykset tarkoittavat paitsi aineellisia elinoloja, myös sitä muuta, mitä ”rahalla saa”: parempia kulutusmahdollisuuksia, luottamusta tulevaisuuteen, arvostusta. Kyse on tulojen psykososiaalisesta puolesta, jonka kääntöpuolena on niin sanottu suhteellinen deprivaatio. Kokemus, että omat voimavarat ovat vähäisemmät kuin itselle tärkeässä viiteryhmässä, voi tutkimusten mukaan heikentää terveyttä.
Eriarvoistava terveyspalvelurakenne on tunnettu Suomen erityisongelma. Karkeistaen: hyväosaisille on saatavilla palveluja paremmin ja he myös käyttävät niitä enemmän kuin huono-osaiset. Kristiina Manderbacka tutkijatovereineen arvioi muutama vuosi sitten, että jopa kaksi kolmasosaa sosioekonomisista kuolleisuuseroista voitaisiin välttää terveydenhuollon keinoin tai terveyspolitiikkaa tehostamalla. Yksin perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa parantamalla joka kymmenes miesten ja joka kuudes naisten ns. turha kuolema voitaisiin välttää. Tämä siis jo tiedossa olevin keinoin: hyvän diagnosoinnin sekä oikea-aikaisen ja paremman hoidon avulla.
Mutta palvelut eivät selitä kaikkea, sillä moni seikka vaikuttaa terveyteen ennen kuin ihminen päätyy terveysasemalle tai sairaalaan. Alkoholiin liittyvät kuolemat selittävät tuloryhmien välisistä terveyseroista suuren osan. Myös kuolleisuus verenkiertoelinten sairauksiin on tärkeä selittäjä. Näitä kuolinsyitä vähennetään elintapoihin ja yleisiin elinoloihin vaikuttamalla.
Tuloryhmien väliset terveyserot ovat siis pitkien ja monimutkaisten vaikutusketjujen lopputulos, varhainen kuolema on vain päätepiste. Osa vaikutuksista saa alkunsa jo lapsuudessa ja vahvistuu nuoruudessa. Siksi terveyseroihin puuttumisen on oltava monitahoista.
Ei riitä, että ihmisiä yritetään saada muuttamaan elintapojaan, kun syyt ovat syvemmällä.
Vaikka terveyttä edistävien valintojen tukeminen sosiaalisen markkinoinnin ja erilaisten interventioiden keinoin on järkevää, niidenkin suunnittelussa ja toteuttamisessa tulisi ottaa huomioon rakenteelliset olosuhteet. Fyysisesti raskaan työpäivän jälkeen ylimääräinen liikunta ei välttämättä houkuttele. Siksi tarvitaan ratkaisuja, jotka huomioivat ihmisten elämäntilanteet ja arkiset elinolosuhteet.
Tässä mielessä hyvä sosiaalipolitiikka on parasta terveyspolitiikkaa.
Lue lisää:
Sakari Karvonen, ym. Tulotason mukaiset terveyserot ovat edelleen suuria. Suomen sosiaalinen tila 3/2017
Sakari Karvonen. Turha kuolema voi johtua palvelujärjestelmän rakenteista. THL blogi, 3.7.2017
Manderbacka Kristiina, et al. The contribution of health policy and care to income differences in life expectancy – a register based cohort study. BMC Public Health 2013, 13:812.