Rahapelien haitat ja tuotot hallitsevat vuorovedoin julkista keskustelua rahapelien pelaamisesta. Ne kietoutuvat toisiinsa haastavalla tavalla.  Pelaajista 2,5 prosenttia tuottaa tappioillaan jopa 50 prosenttia voitosta. Näillä voitoilla valtio rahoittaa monia yhteiskunnallisesti merkittäviä toimia, kuten kulttuuria, yleishyödyllistä järjestötoimintaa, tiedettä ja urheilua.

Ison osan tuotoista kerryttää pieni joukko pelaajia, joista suuri osa on erityisen haavoittuvia rahapelaamisen haitoille. He ovat työttömiä, pienituloisia eläkeläisiä ja peliongelman kanssa kamppailevia. Ilmiöstä on puhuttu jopa käänteisenä verotuksena. Pienituloiset pelaavat paljon ja häviäminen vaikuttaa heidän talouteensa enemmän kuin varakkaiden pelaajien.

Voisiko epäsuhtaa tasapainottaa sillä, että rahapelaamisen tuotoista rahoitusta saavat organisaatiot ottaisivat nykyistä paremmin huomioon rahapelaamisesta aiheutuvat haitat? Voisiko se olla jopa rahoituksen saamisen ehto?

Tällä hetkellä esimerkiksi vain harva rahapelien tuotoista avustusta saava järjestö huomioi rahapelaamisen haittoja omassa työssään. Hyvä, että rahoituksen alkuperästä on viime aikoina ryhdytty keskustelemaan sen lisäksi, että kannetaan huolta tuottojen alenemisesta.

Rahapelihaittojen ehkäiseminen osaksi toimintaa

Rahapelijärjestelmän tuotoista avustusta saavat toimijat voisivat osallistua rahapelihaittoja ehkäiseviin ja vähentäviin talkoisiin siten, kuin se luontevasti istuu niiden toimintaan. Yhdyspintoja, mahdollisuuksia ja varmasti tahtoakin riittäisi, kunhan asian tärkeys tiedostetaan.

Haittojen ehkäisyyn voi osallistua esimerkiksi välittämällä tietoa liialliseen rahapelaamiseen liittyvistä riskeistä ja haitoista. Tämä voi havahduttaa ja kiinnittää huomiota orastaviin ongelmiin sekä madaltaa kynnystä hakeutua hoitoon. Tiedolla voidaan myös purkaa rahapelaamiseen ja rahapeliongelmiin liittyviä leimaavia asenteita sekä ennakkoluuloja.

Avustusta saavien joukossa on jo toimijoita, jotka tekevät merkittävää rahapelihaittoja ehkäisevää ja vähentävää työtä. Se on osa heidän perustehtäväänsä ja muutamat ovat erikoistuneet rahapelihaittoihin.

Mutta nyt mukaan tarvitaan isompi joukko avustuksensaajia.

Haittoja voidaan ehkäistä monin tavoin

THL käynnisti pari vuotta sitten prosessin, jossa rahapelien tuottoja jakavat ministeriöt ja joukko rahoitusta saavia tahoja keskustelivat, voisivatko avustuksensaajat huomioida rahapelihaitat toiminnassaan. Osa toimijoista näki haittojen ehkäisyssä mahdollisuuksia, osa katsoi, ettei se kuulu heille.

Konkreettisimmin asiaan tarttui kattojärjestö SOSTE, Suomen sosiaali ja terveys ry. SOSTE on tuottanut omille sosiaali- ja terveysalan jäsenjärjestöilleen aineiston, jossa on tietoa ja vinkkejä rahapelihaittojen huomioimiseen osana järjestöjen omaa toimintaa. Useampi kuin kolme järjestöä neljästä arvioi SOSTE:n tämän vuoden järjestöbarometrissa, että ne voivat osallistua pelihaittojen ehkäisyyn.

Suuri osa rahapelijärjestelmän kautta avustusta saavista toimijoista kertoo verkkosivuillaan, mistä toiminnan rahoitus on peräisin. Tuon tiedon yhteyteen voisi lisätä tietoja peliongelmien tai riskipelaamisen tunnistamisesta sekä siitä, kenen puoleen sivustolla vieraileva voi kääntyä, mikäli oma tai läheisen rahapelaaminen huolestuttaa.

Rahapeliongelmat kietoutuvat varsin usein yhteen muiden sosiaalisten ongelmien ja terveysongelmien kanssa. Useiden avustusta saavien järjestöjen kohderyhmiin kuuluu myös rahapelihaittojen kannalta erityisen riskialttiita ryhmiä, kuten pienituloisia eläkeläisiä, työttömiä ja eri syistä sosiaalisesti eriarvoisessa asemassa olevia henkilöitä.

SOSTE:n ohjeistuksessa on ehdotuksia, miten sosiaalialan järjestöjen apua ja tukea tarjoavissa palveluissa voidaan kiinnittää huomiota asiakastyössä rahapelaamisen hallinnan ongelmiin. Esimerkiksi ikääntyneiden parissa toimivien järjestöjen, mielenterveysalan järjestöjen tai yksinäisyyden ja syrjäytymisen vähentämisen parissa toimivien järjestöjen toiminnassa voisi olla otollista huomioida myös esiin tulleet rahapelaamiseen liittyvät ongelmat.

Järjestöt voisivat jakaa esimerkiksi auttavan toiminnan tai tapahtumien yhteydessä kohderyhmilleen tietoa tuesta ja avusta tilanteeseen, jossa rahapelihaitat huolestuttavat. THL on tuottanut tähän tukiaineistoja, kuten oma-apuoppaan ja ammattilaisen oppaan rahapelaamisen puheeksi ottamisesta.

Lasten ja nuorten harrastus- ja vapaa-ajan toimintaan on luontevaa kytkeä elämäntaitoja ja itsetuntoa vahvistavia toimia, mukaan lukien rahapeli- ja päihdehaittoja ehkäiseviä toimia. Esimerkiksi ohjaajia, urheiluvalmentajia ja vanhempainyhdistysten toimijoita voidaan opastaa, miten he voivat vahvistaa lasten ja nuorten elämäntaitoja keskustelemalla esimerkiksi päihteistä ja rahapelaamisesta.

Mukaan rahapelihaittojen ehkäisyyn!

Avustuksensaajat ovat selvästi aiempaa tietoisempia rahoituksen alkuperästä. SOSTE:n ohjeistus sosiaalialan järjestöjen osallistumisesta rahapelihaittoja ehkäisevään ja vähentävään työhön on erinomainen avaus. Odotamme mielenkiinnolla lisätietoa, miten ohjeistus on otettu järjestöissä vastaan, ja mitä vinkkejä on jo otettu järjestöissä käyttöön tai mitä ideoita on syntynyt.

Rahoitusjärjestelmää koskevassa keskustelussa myös urheilualan ja nuorisoalan toimijoilta on kuultu, että nykyinen järjestelmä on rahapelaamisesta aiheutuvien haittojen vuoksi haasteellinen.  Rohkaisemme kaikkia avustuksensaajia pohtimaan, miten rahapelihaittoja voisi ehkäistä oman toiminnan ja nykyisen rahoitusjärjestelmän puitteissa!

Rahapelihaittoihin huomio myös avustuksenjaossa

Olisiko myös avustusten jakoa ja käyttöä hallinnoivilla ministeriöillä mahdollisuus ottaa huomioon rahapelijärjestelmän kautta saatavaan rahoitukseen liittyvät erityispiirteet?  Kannustamme esimerkiksi sosiaalialan järjestöjen avustuksien jakoa ja käyttöä hallinnoivaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:a pohtimaan, miten avustuksen saajia voisi kannustaa huomioimaan rahapelihaittojen ehkäisyyn ja vähentämisen toiminnassaan.

Rahapelihaittojen ehkäisyn voi huomioida omaan toimintaan sopivalla tavalla. Vinkkejä voi ammentaa SOSTE:n ohjeistuksesta. Kuten ohjeistus asian kiteyttää: Tämä koskee meitä kaikkia ja kaikki voivat toimia.

Lue lisää:

Rahapelihaittojen ehkäisy ja sote-järjestöt. SOSTE ry.

Tukiaineistoja

Hodgins, David C.; Makarchuk, Karyn (2017): Avaimia rahapeliongelman hallintaan: Oma-apuopas rahapeliongelmaan.

Pajula, Mari (2018): Pelin merkit: Tietoa rahapeliongelmasta työssään peliongelmia kohtaaville

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *