Raskaudenkeskeytystä koskevaa lainsäädäntöä liberalisoitiin Euroopassa 2000-luvulla. Pyynnöstä alkuraskauden keskeytys tuli mahdolliseksi Portugalissa, Espanjassa, Luxemburgissa, Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa, Kyproksella ja Islannissa. Suomi liittyi näiden maiden joukkoon vuonna 2023.
Vaikka vuodelta 1970 peräisin olevaa lainsäädäntöämme tulkittiinkin vapaamielisesti, tarvittiin keskeytykseen aina laissa määrätty peruste. Muutoksen taustalla oli OmaTahto2020-kansalaisaloite, jota ilman keskeytyslakia ei olisi päivitetty muun Euroopan mukaiseksi. Nyt keskeytyksen saa pyytämällä 12. raskausviikon loppuun asti.
Kroatian Splitissä järjestetyssä tieteellisessä konferenssissa Science for Choice – Abortion in Global Perspective pohdittiin, onko tilanne todellakin näin hyvä Euroopassa. Vai onko maanosa menossa Yhdysvaltojen suuntaan, missä 12 osavaltiota on kieltänyt keskeytyksen kokonaan ja monessa muussa on raskauden keskeytykselle asetettu tiukkoja rajoituksia.
Euroopassa keskeytys on kielletty tai voidaan tehdä vain harvoissa poikkeustapauksissa joissakin maissa, kuten Andorrassa, Liechtensteinissa, Maltalla ja Monacossa. Lisäksi esimerkiksi Färsaarilla on edelleen voimassa 1950-luvulta peräisin oleva tiukka lainsäädäntö.
Kahdessa EU-maassa lainsäädäntöä on tiukennettu. Vuonna 2020 Puolan perustuslakituomioistuin linjasi, että sikiön epämuodostuman tai vaurion vuoksi tehdyt keskeytykset ovat perustuslain vastaisia. Niinpä tammikuusta 2021 lähtien keskeytys on mahdollinen ainoastaan, mikäli raskauden jatkuminen vaarantaa naisen hengen tai terveyden, tai raskaus on seurausta rikoksesta.
Unkarin parlamentti hyväksyi vuonna 2022 uuden aborttia rajaavan säädöksen. Vaikka vapaa keskeytys on mahdollinen 12. raskausviikon loppuun asti, on ultraäänitutkimuksesta tullut pakollinen. Keskeytystä hakevan on kuunneltava sikiön sydämenlyöntejä ennen abortin tekemistä. Laki on kopioitu suoraan Yhdysvalloissa, jossa abortinvastustajat ovat hyvin aktiivisia ja hyvin rahoitettuja.
Entä muu Eurooppa? Paperilla lait ovat sallivia, mutta käytännössä keskeytyksen saaminen voi olla hankalaa. Suurimmassa osassa Eurooppaa on voimassa laki, joka sallii terveydenhuollon ammattilaisille omantunnonoikeuden olla osallistumatta raskaudenkeskeytykseen. Suomessa, Ruotsissa tai Islannissa tällaista ei ole, mutta esimerkiksi Kroatiassa kuudesosa sairaaloista ei tee keskeytyksiä lainkaan. Lääkärien osalta osuus on 60 prosenttia.
Romaniassa puolestaan monet lääkärit vetoavat tähän oikeuteen julkisella puolella, mutta yksityisellä puolella tekevät keskeytyksiä – maksua vastaan. Keskeytystä toivovalla voi olla hankalaa löytää keskeytyksiä suorittavaa lääkäriä tai toimipistettä. Keskeytyksen esteenä on myös korkea hinta. Erityisen hankala tilanne voi olla vähävaraisille tai maahan muuttaneille.
Lääkkeellinen keskeytys on muuttanut tilannetta nopeasti. Tähän mahdollisuuteen ovat tarttuneet aktivistiryhmät, jotka lähettävät pyynnöstä keskeytyslääkepaikkauksen (mifepristoni ja misoprostoli) ohjeineen postitse. Puolan aktivistiryhmä arvioi, että virallisesti keskeytyksiä tehdään yksi päivässä, kun taas heidän kauttaan joko Puolasta tai ulkomailta toimitettavilla lääkkeellä tehdään 130 keskeytystä päivässä. Virallisiin tilastoihin ei siis enää voi luottaa.
Suomessa THL tilastoviranomaisena vastaa virallisista raskaudenkeskeytystilastoista. Suomessa keskeytykset tehdään pääosin julkisessa terveydenhuollossa, enenevästi perusterveydenhuollossa. Lääkkeetkin ovat reseptillisiä, eikä EU-maistakaan voi tilata lääkkeitä ilman reseptiä. Luotamme siis edelleen Suomen tilastojen laatuun!
Konferenssissa nostetiin esille kysymys, mitä raskaudenkeskeytysten väestöön suhteutettu määrä osoittaa. Pohjoismainen näkemys on, että keskeytysten määrä kuvaa hyvin seksuaali- ja lisääntymisterveyden tietoja, taitoja, palveluita ja ehkäisyn saatavuutta. Näin keskeytysten vähäinen määrä – kun ainakin varhainen keskeytys on kaikkien saatavilla – on tavoiteltavaa. Tätä kritisoitiin sillä perusteella, että keskeytys on osa terveydenhuoltoa ja sen on oltava saatavissa syystä huolimatta. Yritykset vähentää keskeytysten määrää on nähty askelena rajoittaa raskaudenkeskeytykseen pääsyä.
Konservatiivinen liikehdintä läikähtää myös Euroopassa. Niin viranomaiset kuin aktivistit ovat kohdanneet toistuvasti monia perusteettomia väittämiä, joihin on vastattava oikealla informaatiolla:
- Lääkkeellinen keskeytys on turvallinen.
- Abortit eivät aiheuta rintasyöpää.
- Keskeytyksen jälkeisen traumaattista oireyhtymää ei ole olemassa.
- Keskeytyksiin liittyvä itsemurhariski liittyy abortin ja mielenterveysongelmien yhteisiin riskitekijöihin, ei itse toimenpiteeseen.
Abortinvastustajat ovat yrittäneet osoittaa näitä tuloksia vääriksi vinoutuneilla aineistoilla, jättämällä huomioimatta tärkeitä taustatekijöitä ja epäilyttävillä tutkimusmenetelmillä – kuten ekologisilla analyyseillä ja korrelaatioita testaamalla. Kaiken lisäksi nämä ’tutkimukset’ on julkaistu ns. saalistajalehdissä, jotka julkaisevat mitä tahansa ilman vertaisarviointia, kunhan julkaisusta maksetaan.
Korkeatasoiselle raskauden keskeytyksiä koskevalle tutkimukselle on yhä enemmän kysyntää. Tähän tarpeeseen voidaan vastata käyttämällä Suomen korkeatasoista raskaudenkeskeytysaineistoa.
Kirjoittaja osallistui 27.9.2025 Science for Choice – Abortion in Global Perspective -konferenssiin Kroatian Splitissä ja esitelmöi raskaudenkeskeytyksiä koskevasta tilastoinnista ja tutkimuksista. Konferenssiin oli kutsuttu puhujiksi kansalaisaktivisteja, järjestöjä ja tieteen edustajia. Sen järjesti kansanlaisjärjestö Hrabre sestre (Rohkeat siskot) EU:n tuella.