Naisten päihteiden käyttö on lisääntynyt, mutta tarkkaa tietoa raskaudenaikaisesta päihteiden käytön lisääntymisestä ei ole.
Tarkastelimme, kuinka päihteiden käyttö näkyy rekistereissä vuonna 2018 synnyttäneillä naisilla. Havaitsimme, että päihteiden käyttöön liittyviä diagnooseja on huomattavasti vähemmän kuin raskaudenaikaista päihdealtistusta on arvioitu olevan.
Syntyneiden lasten rekisteri kerää tietoja raskauden ja synnytyksen aikaisista diagnooseista sekä erikseen lasten diagnooseista yhden viikon ikään asti. Lapsi voi saada päihteisiin liittyvän diagnoosin, mikäli hänellä on esimerkiksi äidin alkoholin tai huumeiden käytön aiheuttamia vieroitusoireita.
Vuonna 2018 päihteiden käyttöön liittyvän diagnoosin sai yhteensä 190 synnyttäjää tai heidän vastasyntynyttä lastaan. Tämä vastaa 0,4 prosenttia kaikista noin 47 300 synnyttäjästä.
- Huumediagnoosi oli kirjattu 126:lle (0,3 % kaikista synnyttäjistä)
- Lääkediagnoosi 67:lle (0,1 %)
- Alkoholidiagnoosi 49:lle (0,1 %)
Päihdealtistumisen kirjaukset ovat ristiriitaisia jo alkumetreillä
Äitien ja lasten saamien päihdediagnoosien määrät eivät aina täsmää. Vuonna 2018 synnyttäneistä huumediagnoosin sai 112 äitiä, mutta vain 36 syntynyttä lasta. Alkoholidiagnoosi annettiin 36 äidille ja 20 lapselle.
Lääkkeiden väärinkäyttöön liittyvää diagnoosia taas ei kirjattu yhdellekään äidille, mutta lapsista 67 sai raskaudenaikaiseen lääkealtistukseen liittyvän diagnoosin.
Synnytyssairaaloittain tarkasteltuna eniten raskaudenaikaista päihdealtistusta raportoitiin HUS:n Naistenklinikalla (0,9 %), Kymenlaakson keskussairaalassa (0,7 %) sekä Etelä-Karjalan, Satakunnan ja Päijät-Hämeen keskussairaaloissa (0,6 % kussakin).
Kuudessa sairaalassa ei ollut yhtään päihdediagnoosin saanutta synnyttäjää. Näistä Lohjan ja Hyvinkään sairaaloissa oli vuonna 2018 yli tuhat synnytystä, kun taas muut olivat tätä pienempiä yksiköitä.
Tilastot ja todellisuus eivät kohtaa toisiaan.
Varmuutta raskaudenaikaisen alkoholialtistuksen määrästä ei ole, koska seulonnan välineenä käytetty AUDIT-testi perustuu asiakkaan itse ilmoittamaan alkoholinkäyttöön.
Raskauden aikainen käyttö voitaisiin todeta varmemmin ottamalla äitiysneuvoloissa käyttöön alkoholin käyttöä mittaava verikoe. Seulonnan tehostuminen mahdollisesti helpottaisi ja lisäisi raskauden aikaisen alkoholin käytön kirjaamista sekä tätä kautta tiedon kertymistä rekistereihin.
Lue blogikirjoitus: Alkoholin käytön aiheuttamia sikiövaurioita voidaan ehkäistä – kulutusta mittaava verikoe pitäisi ottaa osaksi äitiysneuvoloiden seulontatutkimuksia
Miksi raskaudenaikainen päihteiden käyttö ei juuri näy rekisteritiedoissa?
Avainasemassa on rekisteritiedossa hakukriteerinä toimiva naisen päihdediagnoosi, joita asetetaan eri tavoin ja kirjataan suhteellisen vähän.
Päihdediagnoosit annetaan psykiatrian erikoisalalla mielenterveyden häiriöihin liittyvinä F-diagnooseina ja naistentautien ja synnytysten erikoisalalla raskauteen ja synnytykseen tai terveyspalveluiden käyttöön liittyvinä O- tai Z-diagnooseina.
Rekisteritarkastelussa naisella tulisi olla asetettuna jokin näistä diagnooseista joko raskauden aikana tai sitä ennen.
On ymmärrettävää, ettei diagnooseja tehdä herkästi. Raskaudenaikaisesta päihteiden käytöstä tulee lähtökohtaisesti olla täysi varmuus. Vaikka päihdealtistusepäilyn kirjaaminen on mahdollista, kynnys voi käytännössä olla erittäin korkea.
Esimerkiksi O35.4-diagnoosin (epäily alkoholin väärinkäytöksestä) antaminen vain korkeiden AUDIT-pisteiden vuoksi voisi tuoda naiselle enemmän haittaa kuin hyötyä. Diagnoosi voidaan kokea leimaavaksi, ja se saattaa seurata naista koko loppuelämän. Tämä voisi pahimmillaan johtaa palvelujen piiristä pois jättäytymiseen.
Raskaudenaikaisen päihteiden käytön ja sikiön päihdealtistuksen yleisyyttä voisi lähestyä myös toisin: tarkastelemalla erityispalvelukäyntien tai erityispalveluasiakkaiden määrää.
Tämä ei kuitenkaan ole nykyisellään mahdollista, sillä HAL-poliklinikkakäynnit (huumeet, alkoholi ja lääkkeet) kirjataan yleisesti naistentautien ja synnytysten erikoisalan käynneiksi. Jos naisella ei ole tai ei näy päihdediagnoosia muissa rekistereissä, edellä mainittujen käyntien liittäminen päihteiden käytön vuoksi asioimiseen on mahdotonta.
Rekisteripohjaisen tiedon saatavuutta ja käyttöä tulee kehittää
Kehittämistarpeet koskevat niin sikiön raskaudenaikaisen päihdealtistuksen yleisyyden arviointia kuin erityispalveluita ja niiden piirissä olevien asiakkaiden tai asiointien määrää.
Entistä kattavampi tieto auttaisi arvioimaan raskaudenaikaisen päihteiden käytön yleisyyttä, naisen saamien palvelujen laajuutta sekä sitä, kuinka kattavia nykyiset erityispalvelut ovat ja kuinka hyvin ne tavoittavat riskiryhmää.
Tiedon saatavuutta voi kehittää monin eri tavoin. Avainasemassa on asioiden järjestelmällinen ja yhtenevä kirjaaminen. Jos neuvolat kirjaisivat raskaudenaikaiset AUDIT-kyselyn pisteet ja päihdeseulonnan tulokset perusterveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteriin (Avohilmo), voisimme THL:ssä yhdistää tiedot syntymärekisterin tietoihin.
Raskaudenaikaisen päihteiden käytön yleisyyden arviointia voisi edistää myös liittämällä HAL-poliklinikkakäynnit ja asiakasmäärät syntymärekisteriin. Toteutuakseen tämä vaatisi sen, että HAL-poliklinikkakäynneille luotaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteriin (Hilmo) oma kirjausluokka ja että tätä luokkaa käytettäisiin Hilmo-raportoinnissa.
Kehittäminen vaatii tahtoa ja resursseja.
Yksityiskohtaisempaa kirjaamista olisi hyvä pilotoida joillakin alueilla ja kerätä saatuja kokemuksia yhteen. Näiden perusteella voitaisiin luoda yhtenäiset kirjaamiskäytännöt.
Silloin me THL:ssä pystyisimme julkaisemaan aiempaa luotettavampaa ja tarkempaa tietoa raskauden aikaisesta päihdealtistuksesta niin valtakunnallisiin kuin alueellisiin tarpeisiin.