Syyskuun lopulla havahduin ruokakaupassa siihen, miten kaupan keskellä seisova kausituotesaareke oli täyttynyt joulusuklaista. Näky oli epätodellinen, sillä ulkona oli lähes 20 astetta lämmintä ja Halloweeniin, jonka teemakarkit komeilivat läheisessä hyllypäädyssä, oli vielä reilu kuukausi aikaa. Tuntui haikealta, sillä luulin elettävän loppukesää, jolloin vuoden pimein aika on vielä kaukana. Nyt kuitenkin vaikutti siltä kuin suklaajoulupukit olisivat singonneet minut ajassa kaksi kuukautta eteenpäin.
Halusin tai en, suklaasaareke onnistui tehtävässään. Huomioni oli herännyt ja liimautunut loisteputkien valossa kimaltelevaan konvehtirintamaan kuin kärpäspaperiin. Niitä kikherneitä, joita olin ollut hakemassa, en muistanut enää lainkaan. Seuraavaksi huomasin jo tutkivani suklaavalikoimaa ja miettiväni, milloin olisi sovelias aika ostaa ensimmäinen rasia.
Tämä arkinen esimerkki havainnollistaa, miten ympäristömme ohjaa ruokaan liittyviä ajatuksia, päätöksiä ja toimintaa. Vaikutus on usein huomaamaton ja vaikea, jollei mahdoton välttää. Ruoanvalinta ja syöminen ovat nimittäin paljolti automaattista ja ympäristön herätteille altista toimintaa.
Esimerkki myös osoittaa, miten nykyisessä ruokaympäristössämme terveyttä edistäviä valintoja haastetaan monin tavoin. Runsaasti energiaa mutta niukasti elimistön tarvitsemia ravintoaineita sisältävää ruokaa on saatavilla ympäri vuorokauden, yhä suurempina valikoimina ja aina vain vaivattomammin. Syömään houkutellaan lukuisissa kanavissa, ja kasvavat annos- ja pakkauskoot saavat kuluttamaan enemmän.
Tällaisessa ympäristössä säännöllinen ja tarpeenmukainen syöminen vaatii huomattavia voimavaroja, kuten terveyslukutaitoa, tietoista harkintaa ja itsehillintää. Nämäkään kyvyt eivät tosin aina riitä, erityisesti jos ruokaa joutuu valitsemaan kiireessä, nälkäisenä tai väsyneenä.
Ruokaympäristö muovaa syömistottumuksia ja terveyttä valinta kerrallaan
Yksittäiset ruokavalinnat voivat tuntua merkityksettömiltä. Kerran tehty on kuitenkin helppo tehdä uudelleen ja toistuessaan tekeminen helpottuu edelleen. Toistoista muotoutuu lopulta tottumuksia.
Ruokaympäristöllä on avainrooli väestön ruokatottumusten rakentajana. Ruokatottumukset puolestaan ovat keskeinen osa ratkaisua monissa yhteiskunnallisissa haasteissa, jotka uhkaavat ihmisen ja luonnon hyvinvointia. Nämä haasteet, kuten lihavuus, tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, ilmastonmuutos ja luontokato, näkyvät ja tuntuvat jo suurimman osan meistä arjessa. Kaikkia näitä auttaisi, jos lautasillemme päätyisi enemmän kasvikunnan tuotteita ja kalaa sekä vähemmän lihaa ja tuotteita, jotka sisältävät runsaasti suolaa, lisättyä sokeria ja kovaa rasvaa.
Ruokaympäristöjä kehittämällä voimme tukea väestön työ- ja toimintakykyä sekä vihreää siirtymää. Ne ovat oleellisia työllisyydelle ja kilpailukyvylle, joita tarvitaan hartaasti toivottuun talouden kasvuun.
Valinta-arkkitehtuuri voi ohjata kestäviin valintoihin
Yksi tapa kehittää ruokaympäristöä on muokata sen valinta-arkkitehtuuria eli valintatilanteessa saatavilla olevia vaihtoehtoja ja tapaa, jolla vaihtoehdot tarjotaan. Siten voidaan helpottaa hyvien vaihtoehtojen havaitsemista ja valintaa – eli hienovaraisesti tuupata hyvään.
Suotuisia valintoja voidaan tuupata parantamalla niiden valikoimaa, sijoittelua, esillepanoa, käytännöllisyyttä sekä annos- ja pakkauskokoja. Tehoa lisää, jos samoja keinoja käytetään päinvastaisesti vähentämään epäsuotuisia valintoja.
Avaimia onnistuneeseen tuuppaukseen
THL:n, Itä-Suomen yliopiston ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:n toteuttama Stop Diabetes -tutkimus sovelsi tuuppausta terveellisen syömisen ja liikkumisen edistämiseen työpaikoilla.
Tutkimus osoitti, että tuuppaus soveltuu monenlaisiin ympäristöihin ja on useille toimijoille käyttökelpoinen ja hyväksyttävä tapa tukea terveyttä edistävää toimintaa.
Tuuppauksen onnistumiseksi kannattaa suunnitteluun ottaa mukaan kaikki osapuolet, joihin tuuppaus vaikuttaa. Osapuolia voivat olla esimerkiksi toteuttajaorganisaation johto, käytännön toteuttajat, kuten ruokapalvelun työntekijät sekä kohderyhmän edustajat, kuten palvelun asiakkaat. Näin voidaan löytää toteutus, joka on kaikkien osapuolten hyväksymä, sopii toteuttajan toimintaan ja resursseihin sekä huomioi kohderyhmän tavoitteet ja toiveet. Eduksi on myös, jos kaikki osapuolet ovat tietoisia tuuppauksesta ja ymmärtävät sen idean, ja lisäksi toteuttajat saavat opastusta toimeenpanoon.
Vaikuttavuuden kannalta on suositeltavaa käyttää useita, vaivattomuutta lisääviä tuuppauskeinoja sekä huolehtia niiden laadukkaasta ja laaja-alaisesta toimeenpanosta.
Hyvän syömisen vaivattomuutta lisäävät esimerkiksi a) käden ulottuville tuominen, b) syöntivalmiina tarjoaminen ja c) annoskokojen järkevöittäminen. Toimeenpano laajenee esimerkiksi ulottamalla tuuppaus useampaan eri tuoteryhmään ja erilaisiin ympäristöihin, kuten työpaikan ravintolaan, taukohuoneisiin ja kokouksiin.
Valinta-arkkitehtuuri osana systemaattista ruokaympäristön kehittämistä
Planetaarista eli ihmisen ja luonnon terveyttä tehokkaasti edistävän ruokaympäristön saavuttaminen edellyttää järjestelmällisiä muutoksia valinta-arkkitehtuuriin.
Nämä muutokset kannattaa toteuttaa yhdessä muiden ruokaympäristön kehittämistoimien, kuten hintaohjauksen ja haitallisen markkinoinnin kitkemisen kanssa. Mukaan tarvitaan kaikki toimijat, joiden on mahdollista vaikuttaa ruoan valintaympäristöihin. Eturintamassa tulisi olla päättäjät, vähittäiskauppa, elintarvikeyritykset ja ruokapalvelut.
Kaikkien etu on ruokaympäristö, jossa kestävät valinnat ovat helppoja, miellyttäviä ja edullisia.