Noin vuosi sitten olin panelistina seminaarissa, jonka yhtenä teemana oli sateenkaariperheiden kriisit ja perheiden auttaminen esimerkiksi parisuhdekriisiin, lapsettomuuteen tai lähisuhdeväkivaltaan liittyvissä tilanteissa. Panelisteille esitettiin väittämiä, jotka koskivat aihetta eri näkökulmista. Osallistuin paneeliin lähisuhdeväkivallan näkökulmasta.

Me panelistit pohdimme puheenjohtajan ja yleisön kannustamina esimerkiksi sitä, eroaako sateenkaariperheiden auttaminen perheiden auttamisesta yleensä. Aika yksimielisesti olimme sitä mieltä, että ei eroa. Tärkeintä niin sateenkaariperheiden kuin muidenkin auttamisessa on kohtaaminen ja yksilöllisten tilanteiden huomioiminen sensitiivisesti.

Auttamista ei tehdä seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli edellä. Auttajan tärkeä valtti on olla aidon utelias yksilön ja perheen tuen tarpeita ja tilannetta kohtaan. Hyvän auttajan ominaisuuksiin kuuluvat rohkeus tutkia omia asenteita ja halu etsiä lisää tietoa.

Sateenkaariperheet ovat tavallisia perheitä

Lähisuhdeväkivaltaa tapahtuu myös sateenkaariperheissä ja samaa sukupuolta olevien parisuhteissa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että nais- ja miesparien suhteissa tapahtuva väkivalta on yhtä yleistä kuin eri sukupuolta olevien parien kohdalla. Samaa sukupuolta olevien kumppanien väliseen väkivaltaan liittyy omia erityispiirteitään: avun hakemisen ja poliisille ilmoittamisen kynnys voi olla tavallista korkeampi.

Sateenkaari-ihmisistä monilla on syrjinnän kokemuksia tai pelkoja syrjinnästä tai leimatuksi tulemisesta. Aiemmat kokemukset syrjityksi tulemisesta vaikuttavat avun hakemiseen myöhemmin. Tukijärjestelmässä väkivaltaa voidaan vähätellä, sitä ei tunnisteta tai osata kutsua väkivallaksi. Palveluja ei ole suunniteltu samaa sukupuolta olevien parien näkökulmasta. Uskomukset siitä, että nainen ei voi olla väkivaltainen naista kohtaan tai mies ei voi kokea seksuaalista väkivaltaa elävät edelleen.

Sateenkaari-ihmisillä voi olla myös tarve suojella yhteisönsä mainetta ja pitää yllä parisuhteen imagoa – se estää lähisuhdeväkivallasta puhumista. Paljastetuksi tulemisen uhka voi toimia yhtenä väkivallan keinona silloin, kun väkivallan uhri ei ole syystä tai toisesta kertonut parisuhteestaan läheisilleen. Avun hakemiseen puolestaan kannustaa lähipiiri, josta on mahdollista saada tukea.

Törmäsin amerikkalaiseen raporttiin ”Lesbian, gay, bisexual, trangender, queer, and HIV-affected Intimate Partner Violence in 2012”. Raportista käy ilmi muun muassa se, että melkein joka kolmannessa hlbtq-ihmisten lähisuhdeväkivaltatilanteessa poliisin pidättämäksi oli joutunut väkivallan uhri.

Toinen amerikkalainen tutkimus kertoo tämän lisäksi, että aiheesta tietämättömät ammattilaiset todennäköisemmin tarjoavat epäasiallista tai jopa haitallista apua hlbt-ihmisille, jotka olivat väkivallan vuoksi jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa. Esimerkiksi turvakodin henkilökunta voi päästää väkivaltaisen osapuolen turvakodin suljettuihin tiloihin.

Raportin tai tutkimuksen tulokset eivät ole suoraan yleistettävissä tai siirrettävissä Suomeen, mutta ne antavat aihetta asian pohtimiseen. Suomessa ei ole kunnolla tutkittu nais- ja miesparien suhteissa tapahtuvaa väkivaltaa tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvaa väkivaltaa yleensä.

Jotta voimme kehittää tukijärjestelmäämme paremmaksi ja edistää yhdenvertaisuutta, on tärkeää, että jokaisella ammattilaisella on perustiedot perheiden, seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta. Lisäksi tarvitaan tietoa ja koulutusta lähisuhdeväkivallasta ja avun hakemiseen liittyvistä erityispiirteistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien osalta.

Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelman (2010-2015) yksi toimenpide on kehittää virtuaaliammattikorkeakoulun osaksi opetuskokonaisuus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin henkilöihin kohdistuvan väkivallan ja sen ehkäisyn erityispiirteistä, jota voidaan käyttää sekä lähiopetuksen tukena että yhdistettynä muuhun koulutukseen. Työ on parhaillaan käynnissä.

Suomi on myös ratifioinut naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan vastaisen Istanbul-sopimuksen, jossa velvoitetaan viranomaisia sopimuksen täytäntöönpanoon uhrien suojelemiseksi syrjimättä ketään muun muassa sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Väkivallan uhrin on voitava luottaa avun saamiseen tukijärjestelmästä. Väkivalta kaikissa suhteissa on vahingollista.

Lue lisää:
Käsitteiden määrittelyä Setan sivuilta
Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma. STM 2010:5.

Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta. Nk. Istanbul-sopimus.

A report from the national Coalition of anti-Violence Programs (NCAVP). Lesbian, gay, bisexual, transgender, queer, and HIV-affected Intimate Partner Violence In 2012. 2013 release edition.

Ford, Slavin, Hilton, & Holt 2013: Intimate partner Violence Prevention Services and Resources in Los Angeles: Issues, Needs, and Challenges for Assisting Lesbian, Gay, Bisexual, and Transgender clients. Health promotion practice. November 2013 Vol 14, No. 6-849.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *