Kasvattaja, oletko itse miettinyt omaa asenne- ja arvomaailmaasi? Seksuaalikasvattajana välität aina runsaasti tietoa myös rivien väleissä. Sana- ja aihevalinnoilla kerrot tahtoen tai tahtomattasi, mikä on oikein ja toivottavaa.
Erityisesti pienen lapsen kohdalla aikuisen valinnat ovat merkittäviä, sillä mitä pienempi kasvaja sen vähemmän hänellä on aiempaa tietoa asiasta ja sen vahvemmin hän rakentaa omaa maailmankuvaansa aikuisen opetusten varaan.
Hyväksi seksuaalikasvattajaksi oppiminen alkaakin oman seksuaalisuuden ja sukupuolen pohdinnoilla. Periaate on se, että vain siitä, mikä on pohdittu voi puhua luontevasti. Samalla voi saada itsensä kiinni niistä arvovalinnoista, jotka eivät ole seksuaali- ja ihmisoikeuksia kunnioittavia, ja tietysti pohtia omaan ajatteluun uusia näkökantoja.
Syntyessään ihminen ei osaa kovin monia asioita. Lapselle pitää opettaa aivan kaikki, monet asiat opitaan isompia katsellen ja matkien.
Seksuaalisuuteen liittyvät asiat eivät ole muita kummempia – nekin pitää opettaa. Nimet kehon kaikille osille ja toiminnoille, tykkäämisen näyttäminen ja turvallisuus ovat suuria teemoja, joita ei voi unohtaa. Lapsella on oikeus tietoon ja vanhemmilla sekä ammattikasvattajille velvollisuus opettaa.
Jos lapsella ei ole sanoja omalle keholleen, ei hän myöskään voi kertoa, jos hänelle tehdään asioita, jotka ovat väärin ja hämmentävät. Jos sukuelinten nimiä pidetään rumina sanoina, ei lapsella ole käytettävissään sanoja niistä puhumiseen. Kesällä vaatteet vähenevät ja paljas keho saa näkyä. Kesä on hyvä aika opetella puhumaan kehosta ja antaa kehon kaikille osille nimet, joita saa käyttää ja jotka ovat sopivia.
Usein kysytty kysymys on, milloin seksuaalikasvatus pitäisi aloittaa? Vastaus on selkeä: silloin kun tulevaa lasta odotetaan. Vanhemmalla on odotusaikana hyvää aikaa pohtia omaa suhdettaan seksuaalisuuteen ja sukupuoleen.
Mitä pitää kertoa? Ei kai nyt sentään seksistä lapsille! Seksuaalisuuteen kuuluu monet ulottuvuudet; fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen mutta myös henkinen – haltioitumisen ulottuvuus.
Seksuaalisuus ei ole ainoastaan fyysistä, vaan sitä, mitä me olemme. Seksuaalisuuteen kuuluu käsitys omasta identiteetistä, minäkuvasta ja arvokkuuden tunteesta. Ihminen haluaa tietoa omasta kelpaavuudesta koko elämänsä ajan, jo vastasyntyneestä alkaen.
Jos lapsi kysyy seksistä, ihan ensin vastataan lapsen katseeseen ja pidetään huoli siitä, että lapsella on mukava olla. Ja syliin pääsee aina, kun sille on tarvetta. Lapsen varhainen vuorovaikutus kehittyy turvalliseksi, ja se on hänen tulevien ihmissuhteidensa kannalta hyvin tärkeää.
Seksuaalisuudesta puhuminen aloitetaan kertomalla ihmisen kehosta, sen eri osien nimistä ja siitä, kuka kehoon saa koskea. Puhutaan myös tykkäämisestä, sen osoittamisesta ja kaikenlaisista tunteista. Kerrotaan monenlaisista perheistä ja tavoista tykätä toisesta ihmisestä.
Lapsi oppii asioita vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Lapset ovat uteliaita ja kysyvät, kun eivät tiedä. Lapsella on oikeus saada vastauksia kysymyksiinsä.
Seksuaalikasvatus voi tapahtua arjen ohimenevissä tilanteissa tai pohdinnan äärelle voidaan pysähtyä ja yhdessä miettiä vastauksia. Lapselle vastataan, kun hän kysyy muistaen lapsen kognitiivisen kehityksen tason. Asia tulee selittää siten, että lapsi voi sen ymmärtää. Viivähdä aiheen äärellä, älä yritä saada lapsen kysymystä nopeasti vastatuksi.
Lasta kunnioittava ja lapsen kanssa yhdessä pohtiva puhuminen vie lapsen oppimista eteenpäin. Lapsen kysymysten sivuuttaminen tai puhumasta kieltäminen kasvattaa seksuaalisuuden tabu-luonnetta ja vaikeuttaa myöhempääkin seksuaalisuudesta puhumista. Mutta myös jättää lapsen pärjäämään ilman osaamista.
Muista, että sinun suhtautumisesi seksuaalisuuteen luo lapselle pohjan, jonka päälle hän alkaa rakentaa omaa käsitystään. Osaaminen ja tietäminen suojelevat lasta, vaikka vastuu lapsen turvallisuudesta on aina aikuisella.
Kirjoitus on julkaistu alun perin alio-kirjoituksena Turun Sanomissa 24.8.2020.