Seksuaalinen hyvinvointi on osa ihmisen hyvinvointia. Tavoittava ja yhdenvertainen keino lisätä seksuaaliterveyttä ja seksuaalista hyvinvointia on koulujen seksuaalikasvatus. Maailman seksuaaliterveyden päivän teema on tänä vuonna: Seksuaaliterveyttä oikeudenmukaisemmassa yhteiskunnassa. Seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuksia.
Seksuaalikasvatuksessa lapset ja nuoret hankkivat tiedot, taidot ja positiiviset arvot, joita he tarvitsevat ymmärtääkseen omaa seksuaalisuuttaan ja nauttiakseen siitä, luodakseen turvallisia ja tyydyttäviä ihmissuhteita ja ottaakseen vastuuta omasta ja muiden seksuaaliterveydestä ja hyvinvoinnista. Eri sukupuolten ja monenlaisten seksuaalisuuksien huomiointi opetuksessa on erottamaton osa terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä.
Peruskoulu kasvattaa yhdenvertaisesti
Suomessa jokainen nuori käy peruskoulun, ja jokaisessa koulussa toteutetaan yhteisiä opetussuunnitelman perusteita. Perusopetuksen opetussuunnitelma 2016 on seksuaalikasvatuksen kannalta onnistunut. Se antaa hyvän pohjan kokonaisvaltaiselle seksuaalikasvatukselle peruskouluissa.
Seksuaalikasvatus on osa terveystiedon opetusta, jota annetaan kaikille lapsille ja nuorille sekä ala- että yläkoulussa ja vielä toisella asteellakin. Terveystiedon opettajat saavat omassa koulutuksessaan opetusta myös seksuaalisuuden tukemisessa. Mahdollisuus laadukkaaseen ja kokonaisvaltaiseen seksuaalikasvatukseen on siis rakenteissa jo nyt.
Katse koulun esteettömyyteen
Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden kysymykset ovat keskeisessä osassa nuorten hyvinvoinnin tukemisessa kouluarjessa. Nuoren voi olla vaikea puhua omasta identiteetistään kotona, kavereille ja koulussa. Erityisesti sateenkaarinuorten kohdalla tilanne voi olla haastava. Siksi koulun käytännöt, opetus ja tilat eivät saa olla sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä syrjiviä. Sateenkaarinuorten hyvinvoinnin parantamiseksi koulutusta moninaisuudesta on lisättävä.
Koulua tulee tarkastella ja arvioida moninaisuuden näkökulmasta. Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa? -tutkimuksessa osoitettiin, että sateenkaarinuoriin kohdistuu monenlaista syrjintää, joka heikentää heidän hyvinvointiaan. Ulkoapäin tapahtuva sukupuolen tai seksuaalisuuden määrittely ei ole mahdollista ja siksi normeja tulee tarkastella kriittisesti ja purkaa.
Väkivalta hyvinvoinnin esteenä
Syrjintä, näkymättömyys ja nimittely ovat väkivaltaa kehittyvää nuorta kohtaan. Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoiman Lastenasiantalo -hankkeen mukaan nuoret eivät uskalla kertoa lähiaikuisen tekemästä väkivallasta. Koulun henkilökunta on nuoren lähiaikuisia. Nuoret kokivat hyväksi, että he voivat keskustella asioista ja ongelmistaan anonyymisti osaavan ja ammattitaitoisen työntekijän kanssa.
Väkivalta yleensä, ja erityisesti seksuaalisuutta ja sukupuolen kokemusta loukkaava ja häiritsevä väkivalta vaikuttaa nuoren kehitykseen ja sitä kautta mahdollisuuteen oppia. Seksuaalisuutta ja sukupuolta loukkaava väkivalta ja häirintä tulee ottaa puheeksi aina terveystarkastusten yhteydessä. Se tulee huomioida koulutilojen turvallisuudessa ja koulun henkilöstön täydennyskoulutuksessa.
Oppiminen alkaa jo vastasyntyneestä
Onnistuakseen seksuaalikasvatuksen tulee alkaa riittävän varhain, todetaan WHO:n seksuaalikasvatuksen standardeissa. Hyvinvoivan seksuaalisuuden pohja luodaan siis jo varhaisessa vuorovaikutuksessa lapsen ja hänen hoitajansa välillä. Jotta ensimmäinen seksuaalikasvattaja, yleensä vanhempi tai vanhemmat, voivat tukea lapsen hyvää seksuaalista kehitystä on seksuaalikasvatuksesta, sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta puhuttava jo äitiys- ja lastenneuvolassa.
Seksuaalikasvattajien joukkoon pitää liittyä siis koulun henkilöstön ja vanhempien lisäksi neuvoloiden työntekijät.
Seksuaalikasvatus on osa kaikkea, ihan tavallista kasvatusta. Jokainen ihminen tarvitsee ohjausta ja opastusta, seksuaaliterveystiedon oppiminen ei tee poikkeusta. Seksuaalikasvatus on myös yhdenvertainen keino lisätä tasa-arvoa yhteiskunnassa.