Suomessa on nyt saatu kokonaisvaltaista tukea seksuaaliväkivallan uhreille tarjoavan Seri-tukikeskusverkoston luominen hyvin käyntiin. Täyttääkseen Seri-tukikeskusstandardit keskuksen tulee tarjota lääketieteellisen avun lisäksi moniammatillisena yhteistyönä annettavaa psykososiaalista apua raiskauksen uhrille.
Seri-tukikeskukset tarvitsevat kunnolliset resurssit tutkimus-, hoito- ja tukipalveluiden järjestämiseen ja kehittämiseen. Mikäli tukikeskukset eivät saa lisää erityisesti psykososiaaliseen tuen osaajia tiimeihinsä (psykologeja, psykiatrisia sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä), Seri-tukikeskuksen kokonaisvaltaisen tuen idea vesittyy.
Raiskaustilanteen jälkeen välittömästi aloitettu asianmukainen, oikea-aikainen, traumaattisen kokemuksen huomioiva tuki edesauttaa toipumista ja ennaltaehkäisee pidempiaikaisten ongelmien syntymistä. Hyvin alkuvaiheessa hoidettu seksuaaliväkivaltaa kokenut voi toipua ja saada elämänsä järjestykseen traumasta huolimatta.
Seri-tukikeskus tutkii ja hoitaa seksuaaliväkivallan uhrin kokonaisvaltaisesti riippumatta siitä onko uhri tehnyt rikosilmoitusta poliisille. Seri-lyhenne tulee sanasta seksuaalirikos.
Suomessa jo kolme Seri-tukikeskusta
Istanbulin sopimuksen mukaisesti Suomeen on jo avattu yliopistosairaaloiden yhteyteen kolme Seri-tukikeskusta (Helsinki, Turku, Tampere) ja kaksi muuta on avautumassa (Kuopio, Oulu).
Näiden tukikeskusten rinnalle keskussairaalapaikkakunnille ollaan rakentamassa pienempien tukikeskusten verkosto, jotta kaikki raiskauksen uhreiksi joutuneet saisivat tarvitsemansa tutkimukset ja avun yhdenvertaisesti koko maan alueella.
Sairaanhoitopiirit ovat perustaneet Seri-tukikeskuksensa pääasiassa järjestelemällä olemassa olevia resurssejaan. Tällä tavalla on pystytty parantamaan oikeuslääketieteellisen lääkärintarkastuksen ja näytteenoton laatua sekä alkuvaiheen lääketieteellistä hoitoa tarttuvien tautien ja raskauden ehkäisyssä ja seulonnassa.
Istanbulin sopimuksen artikla 25 kuitenkin velvoittaa tarjoamaan myös traumatukea ja neuvontaa. Oikea-aikaisella alkuvaiheen tuella pyritään muun muassa ennaltaehkäisemään varsinaisten psyykkisten häiriöiden kehittymistä.
Kaikkien Seri-tukikeskusten ammatilliseen osaamiseen kuuluu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön psyykkisen ensiavun taidot, mutta tukikeskuksissa tulee olla asiantuntijoita, jotka keskittyvät psykososiaaliseen tukemiseen.
Psykologin, psykiatrisen sairaanhoitajan ja sosiaalityöntekijän osaaminen on oleellista lääkärin ja kätilön/sairaanhoitajan tarjoaman lääketieteellisen avun rinnalla raiskauksen uhrin toipumista edistettäessä.
Kaikki tukipalvelut yhdestä paikasta
Helsingin Seri-tukikeskuksessa on hoidettu avaamisensa (05/2017) jälkeen jo yli 900 raiskauksen uhria ja Turussa ja Tampereella 3-4 kuukauden toiminta-ajoilla useita kymmeniä.
Tämän kokemuksen perusteella toipumisessa oleellista on saada kaikki alkuvaiheen tukipalvelut yhdestä paikasta ilman, että uhrin tarvitsee itse ottaa yhteyttä useampaan paikkaan. Tämä ”yhden luukun periaatteella” toimiminen korostuu erityisesti nuorten kohdalla.
Isolla osalla Seri-tukikeskusten asiakkaista on myös taustalla aiempia traumoja sekä lukuisia kontakteja eri sosiaali-, terveys- ja päihdepalveluihin. Uuden traumaattisen raiskaustapahtuman kohdatessaan he tarvitsevat palvelujärjestelmän hyvin tuntevan tahon eli Seri-tukikeskuksen koordinoimaan ja auttamaan heidän toipumistaan.
Seksuaaliväkivallan kokeminen voi muuttaa uhrin käsitystä itsestään ihmisenä ja seksuaalisena kokijana kielteiseksi ja traumatisoivat kokemukset voivat kääntyä fyysisiksi oireiksi, esimerkiksi kivuiksi.
Uhrin kokemusten on kuvattu heijastuvan negatiivisesti ihmissuhteisiin sekä aiheuttaen riskikäyttäytymistä että vaikeuttaen sitoutumista ihmissuhteisiin. Lapsuudessa koettu seksuaalisuuteen kohdistuva väkivalta on merkittävin riskitekijä.
Tekstin ovat kirjoittaneet Seri-tukikeskusten valtakunnallisen ohjausryhmän puolesta ohjausryhmän puheenjohtaja Riina Korjamo ja sihteeri Katriina Bildjuschkin. Ohjausryhmään kuuluvat edustajat kaikista yliopistosairaaloiden Seri-tukikeskuksista, keskussairaalapaikkakunnilta, Helsingin poliisilaitokselta, Keskusrikospoliisin rikosteknisestä laboratoriosta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Helsingin yliopistosta ja sosiaali- ja terveysministeriöstä.