EU:n ja Yhdysvaltain välistä TTIP-sopimusta on neuvoteltu vuodesta 2013 lähtien. Osa sopimuksesta on neuvoteltu jo pitkälle, mutta haasteellisia neuvottelukysymyksiä on jäänyt myös loppusuoralle. Suomessa Eduskunta on käsitellyt kevään aikana etenkin TTIP-sopimuksen sijoittajansuojaa.
TTIP-sopimus on uuden sukupolven kauppa- ja investointisopimus. Se puuttuu aikaisempia sopimuksia syvemmin kansalliseen politiikkaan ja sääntelyn mahdollisuuksiin. Sopimusluonnos käsittelee tavaroiden kaupan lisäksi palveluita, investointeja, julkisia hankintoja, valtionyhtiöitä, kilpailua sekä ”hyviä sääntelykäytäntöjä”.
Tärkein TTIP-sopimuksen uutuus on sijoittajansuoja, jota pidetään uuden polven sopimusten kiistanalaisimpana osana. On kysytty, onko sijoittajasuoja tarpeen, ja miten se tulee vaikuttamaan julkiseen päätöksentekoon ja oikeusjärjestelmään.
Kaventaa mahdollisuuksia sääntelyyn
Sijoittajasuoja kuuluu myös Euroopan Unionin ja Kanadan välillä kaikessa hiljaisuudessa neuvoteltuun CETA-sopimukseen, joka tulee valtioiden käsiteltäväksi ennen TTIP-sopimusta. Euroopan julkisten alojen ammattiliitto (EPSU) on pitänyt CETA-sopimusta julkisia palveluita vastaan suunnattuna ”Troijan hevosena”.
Akatemiaprofessori Martti Koskenniemi on nähnyt sijoittajansuojan muuttavan kansainvälisten investoijien ja kansallisen julkisen vallantasapainoa, ja vahvistavan sijoittajien asemaa julkisessa päätöksenteossa. Olennaista on sijoittajien yksipuolinen mahdollisuus haastaa julkinen valta korvauksiin. Tämä lisää kansainvälisten sijoittajien neuvotteluvoimaa suhteessa kansalliseen päätöksentekoon.
Sijoittajien aseman vahvistaminen kaventaa valtioiden mahdollisuuksia käyttää etenkin terveyden edistämistä, terveydensuojelua sekä terveyspalveluita koskevaa sääntelyä.
Kansallinen liikkumavara voi kapeutua
Suomessa sosiaali- ja terveyspalvelut on pyritty pitämään palvelukaupan neuvottelujen ulkopuolella, jotta kansalliselle sääntelylle jäisi liikkumavaraa. Sijoittajansuoja kuitenkin vesittää tämän tavoitteen, sillä se kattaa myös sosiaali- ja terveyspalvelut.
Maailmanterveysjärjestö WHO:n pääjohtaja Margaret Chan varoitti sijoittajansuojasta puheessaan Helsingin kansainvälisessä kansanterveyskonferenssissa. Chanin mukaan terveysministeriöiden tulisi varmistaa paikkansa kauppa- ja investointineuvottelujen neuvottelupöydässä, elleivät ne halua joutua ruokalistalle.
Pääjohtaja Chanin varoitus on aiheellinen, sillä kansalliset sosiaali- ja terveyspolitiikan toimet ja tavoitteet eivät välttämättä sovi yhteen ulkomaisten sijoittajien etujen kanssa. Terveyspolitiikassa tuohtumusta ovat herättäneet tupakkayhtiö Philip Morrisin nostamat ja häviämät haasteet Uruguayn jaAustralian valtioita vastaan; yhtiö vastusti tupakka-askien varoitus-merkintöjä ja tavaramerkkien poistamista askeista.
Valtioita on haastettu myös terveyspalveluihin, lääkkeisiin ja ympäristöterveyteen liittyvissä asioissa. Kanadassa sijoittajansuojan on katsottu aiheuttaneen sääntelyn kylmettymistä, jossa julkinen valta jo lainsäädäntöä valmistellessaan välttelee korvausvaatimusten riskiä.
Euroopan Unionin esitys TTIP-sopimuksen sijoittajansuojaksi kattaa jäsenmaissa jo olevien yhdysvaltalaisten sijoittajien aseman kaikilla talouden sektoreilla. Esitetty sijoittajasuoja antaisi sijoittajille mahdollisuuden vedota välimieskäsittelyyn ja vaatia korvauksia, mikäli julkinen valta tai sääntely heikentäisi sijoittajan kilpailuasemaa suhteessa kansallisiin toimijoihin.
Lisäksi EU:n esitys sisältää velvoitteita sijoittajan reilusta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta, voittojen kotiuttamisesta, sopimusvelvoitteista sekä suorasta ja epäsuorasta kansallistamisesta.
Palveluiden yhtiöittäminen voi tulla kalliiksi
Sijoittajansuoja ei velvoita valtioita yksityistämään tai markkinoistamaan palveluita. Mutta jos julkinen valta näin on tehnyt, voi yksityistämisen peruminen tulla kalliiksi. Erityisesti ylikansallisilla ja suurilla yrityksillä on varaa nostaa haaste tai uhata haasteen nostamisella.
Suomessa sosiaali- ja terveyspalveluiden yhtiöittäminen voi tulla kalliiksi, jos valinnanvapautta onkin myöhemmin tarpeen rajoittaa, monituottajamallista ja sitoumuksista halutaan luopua, tai jos halutaan edistää paikallisten tai innovatiivisten toimijoiden asemaa.
Sijoittajien korvausvaatimusten mahdollisuus on otettava huomioon, jos julkisrahoitteisilta sosiaali- ja terveyspalveluilta päätetään edellyttää, etteivät ne esimerkiksi tuota (kohtuuttomasti) voittoa.
On realistista olettaa, että sote-uudistuksessa tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan liikkumavaraa. Sijoittajansuoja varmistaisi palvelujärjestelmän uudistuksissa ulkomaisen sijoittajan edut, vaikka ne olisivat yleisen edun, julkisen talouden tai potilaiden etujen vastaisia.
Slovakian valtio sai haasteen
Slovakiassa terveydenhuollon uudistuksissa ensin lisättiin terveyspalvelujärjestelmän markkinaehtoisuutta. Terveydenhuollon kulujen kasvun vuoksi hallitus halusi vetäytyä muutoksesta ja velvoitti, että julkisen rahoituksen puitteissa saadut voitot tulisi investoida takaisin terveyspalvelujärjestelmään.
Sijoittajansuoja on poliittinen valinta
Silloin hollantilainen terveydenhuollon vakuuttaja Eureko/Achmea haastoi Slovakian investointisopimuksen sijoittajansuojan nojalla ja vaati korvauksia. Slovakia hävisi jutun ja maa velvoitettiin maksamaan korvauksia. Yhtenä perusteena joulukuussa 2012 tehdylle päätökselle oli, että Slovakia olisi voinut halutessaan poistaa sosiaali- ja terveyspalvelut sijoittajansuojan piiristä.
Sijoittajansuoja on poliittinen valinta, jossa sijoittajanriskiä on siirretty julkiselle vallalle ja sijoittajan etuihin puuttumista on vaikeutettu korvausvaatimusten uhkalla.
Sijoittajansuojan kulut ja korvausvaatimukset ovat suuret
Suomessa on Markkinaoikeudessa jo käyty merkittävä määrä terveyspalveluihin, lääkkeisiin ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin liittyviä oikeudenkäyntejä. Sijoittajansuoja tukee suuria, ulkomaisessa omistuksessa olevia toimijoita suhteessa palvelumarkkinoiden pieniin kansallisiin toimijoihin. Haasteista aiheutuvat välimiesoikeuden kulut vaihtelevat, mutta ne on arvioitu keskimäärin 4-6 miljoonaksi Yhdysvaltain dollariksi tapausta kohti. Korvausvaatimukset liikkuvat kymmenissä tai sadoissa miljoonissa dollareissa.
Suomi on suhtautunut erittäin myönteisesti sijoittajansuojaan. Olisi tärkeää, että sijoittajansuojaa arvioitaessa otetaan huomioon elinkeinoelämän ja vientiyritysten etujen lisäksi myös julkiselle vallalle kotimaassa aiheutuvat riskit ja kustannukset.
Eurooppalainen ammattiyhdistysliike ja Maailman lääkäriliitto ovat kritisoineet sijoittajansuojaa.
Lue lisää:
EU negotiating texts in TTIP. European Commission.
TTIP Leaks. Greenpeace.
Martti Koskenniemi: Sijoittajansuoja ja julkinen valta. TTIP-sopimuksessa tärkeää ei ole juridinen tekniikka, vaan vallan tasapaino. Sphinx 2015-2016, Finnish Society of Sciences and Letters: Helsinki, 2016.