Eduskunnassa on nyt käsiteltävänä koko sote-uudistuksen kattava lakipaketti. Nyt on aika arvioida kokonaisuutta ja sitä, kuinka hyvin sillä saavutetaan hallituksen asettamat kolme tavoitetta:
- hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen,
- palvelujen yhdenvertaisuuden ja saatavuuden parantaminen, sekä
- kustannusten hillintä.
Mielestäni kaikilla kolmella tavoitealueella on mahdollista päästä merkittävästi eteenpäin, vaikka avoimia kysymyksiä ja haasteita on vielä paljon. Ideaalimalliin ei vielä tällä kierroksella ylletä. Asetettuun säästötavoitteeseen pääsemisessä tavoite tuntuu olevan eniten toiveiden varaan rakennettu.
Avoimista kysymyksistä huolimatta THL on viestittänyt viime aikoina, että mielestämme lakien käsittely ja hyväksyntä on syytä viedä tehokkaasti loppuun.
Jos uudistus kaatuisi jälleen loppumetreille, välttämätön sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän korjaus siirtyisi vuosilla eteenpäin.
Samalla väestön luottamus poliittiseen päätöksentekokykyyn horjuisi pahasti.
Olemme lausunnoissamme välittäneet eduskunnan valiokunnille viestiä uudistuksen välttämättömyydestä. Samalla olemme tarjonneet päättäjille mietittäväksi paria viime hetken muutosta, ja muistuttaneet heitä siitä, että sote-kehitystyön tulee jatkua monilla tärkeillä alueilla ensi vaiheen lakien hyväksymisen jälkeenkin. Alla kertaan eduskuntaan viemämme viestin ydinkohdat.
Palvelujen syntyminen on maakunnan päätösten varassa
Maakuntien perustamisen myötä vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista kootaan yhdelle päättäjälle: maakunta vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon ja perus- ja erityistason palvelujen järjestämisestä. Tämä parantaa mahdollisuuksia suunnata voimavarat ja järjestää palvelut koko maakunnan alueella nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. Pidemmällä aikavälillä tämä luo mahdollisuuksia hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseen.
Uudistuksen vaikutukset riippuvat kuitenkin olennaisesti siitä, miten maakunnat kykenevät käyttämään omassa päätöksenteossaan ja toiminnassaan lainsäädännön tarjoamia keinoja. Valinnanvapauslaissa säädetään keinoista, joilla maakunta ohjaa palvelujen tuottajia. Keskeisessä asemassa ovat maakunnan asettamat ehdot sekä tuottajien hyväksymismenettely ja korvausjärjestelmä. On selvää, että maakunnat tarvitsevat tässä valtion ohjausta. Lisäksi maakuntien toimintaa ja palvelujen toteutumista tulee seurata ja valvoa tiiviisti.
Valinnanvapauden laajentaminen on kannatettavaa asiakkaiden aseman ja itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi ja palvelujärjestelmän kehittämiseksi. Näkemykseni mukaan näitä tavoitteita on todella mahdollista edistää hallituksen esittämän valinnanvapauslain avulla.
Nyt käsittelyssä oleva esitys eroaa vuosi sitten eduskunnassa olleesta lakiehdotuksesta. Maakunnalla ei enää ole yhtiöittämisvelvoitetta eikä sen mahdolliselta liikelaitokselta ole kiellettyä tuottaa valinnanvapauden piirissä olevia palveluja. Nyt maakunnilla on kaikissa tilanteissa velvollisuus varmistaa oman liikelaitoksensa tuotannolla riittävien palvelujen yhdenvertainen saatavuus. Palvelujen syntyminen ei siis ole vain markkinoiden, vaan ennen kaikkea maakunnan päätösten varassa. Pidän tätä ratkaisevan tärkeänä esitettävän mallin hyväksyttävyyden kannalta.
Palveluntuottajien korvausjärjestelmä on ratkaisevassa asemassa lain tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Se vaikuttaa sekä palvelujen saatavuuteen ja vaikuttavuuteen että tavoiteltujen säästöjen toteutumiseen. Väärin asetettuihin korvauksiin liittyy riski, että tuottaja maksimoi hyväkuntoisten asiakkaiden lukumäärän ja lähettää huonokuntoisemmat asiakkaat maakunnan liikelaitokseen. Tätä voidaan vähentää suunnittelemalla korvausmalli, jossa tuottajalle maksettavan korvauksen suuruus perustuu pääosin asiakaskategorioihin. Tämän lisäksi on oleellista, että maakunnalla säilyy mahdollisuus muuttaa korvaustasoa joustavasti tilanteen mukaan.
Rahoitusta voitava tarkistaa todellisen hintakehityksen mukaisesti
THL on viestittänyt eduskunnalle, että lakipakettiin on syytä tehdä tässä vaiheessa kaksi konkreettista muutosta. Ensimmäinen liittyy maakuntien kustannusten korvaamiseen, toinen toimeenpanon aikatauluun.
Pyrkimys rajoittaa kustannuksia on lähtökohtaisesti kannatettava järjestelmän kestävyyden turvaamiseksi. Maakuntien rahoituslakiesitykseen nyt kirjattu kustannusleikkuri ajaa kuitenkin maakunnat väistämättä ahtaalle. Liian tiukka talouskuri voi vaarantaa perustuslaissa turvattujen riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaisen toteutumisen.
Hallituksen esitys sallii 0,9 prosentin vuotuisen kustannusten kasvun. Väestön ikääntymisestä aiheutuva 1,5 prosentin kasvu vuodessa olisi realistisempi ja paremmin hallittavissa oleva tavoite. Lisäksi maakuntaindeksi on nyt esitetyssä muodossa irrallaan sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuskehityksen perusteista. Olisi järkevää painottaa maakuntaindeksiä sosiaali- ja terveydenhuollon hintaindeksillä.
Nyt esitetyn lain toimeenpanon onnistuminen hallitusti on todennäköisempää kuin vuosi sitten käsittelyssä olleen hallituksen esityksen. Asiakassetelien ja henkilökohtaisen budjetin käyttöönottoaikataulu nyt esitetyssä muodossa on liian tiukka. Riittävän valmisteluajan turvaamiseksi asiakassetelin ja henkilökohtaisen budjetin käyttöönoton siirtymäaikaa tulisi pidentää.
Uudistettavaa jää myös tulevaisuuteen
Olemme muistuttaneet valiokuntakuulemisissa lainsäätäjiä siitä, että nyt käsittelyssä olevan lakipaketin toimeenpanon jälkeenkin jää isosti uudistettavaa.
Jo nyt on selvää, että sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta on yksinkertaistettava lähitulevaisuudessa siten, että monesta erillisestä rahoituskanavasta luovutaan. Maakunnille tulisi antaa verotusoikeus. Lisäksi on syytä harkita järjestämisen ja tuottamisen erottamisesta.
Työterveyshuolto ja opiskelijoiden terveydenhuolto tulee yhdistää lähivuosina saumattomasti maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.
Maakuntalain, järjestämislain ja valinnanvapauslain muodostama kokonaisuus on mielestäni hyväksyttävissä. Lakien vaikutuksia tulee kuitenkin seurata systemaattisesti ja tarvittavat korjausliikkeet tulee toteuttaa ripeästi.