Ensi lokakuun toinen tiistai on tärkeä päivä.
Silloin kootaan tiedot päihteisiin liittyvistä asioinneista sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä. Lokakuinen tiistai on todettu sopivan tavalliseksi arkipäiväksi jo 32 vuotta sitten, jolloin ensimmäinen päihdetapauslaskenta tehtiin.
Päihdetapauslaskentaa tarvitaan, sillä pelkästään diagnooseihin perustuvan rekisteritiedon avulla ei voida täysin ymmärtää sitä kuormitusta, joka päihteiden käytöstä koko sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmälle aiheutuu. Laskennassa tietoja kerätään asioinneista, joissa henkilön tiedetään olevan päihteiden ongelmakäyttäjä, henkilö asioi päihtyneenä tai hän asioi jonkin päihteiden käyttöön liittyvän kertaluonteisen haitan kuten tapaturman takia.
Päihdetapauslaskennan avulla saadaan vastauksia moniin kysymyksiin: Missä kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa päihteisiin liittyviä asiointeja tapahtuu? Miten eri paikkojen asiakaskäynnit eroavat toisistaan?
Tutkimusasetelma on kansainvälisestikin tarkasteltuna ainutlaatuinen ja siitä saadaan tietoa palvelujärjestelmän lisäksi myös asiakkaiden taustoista. Tämä tieto on ensiarvoisen tärkeää, kun mietitään mihin suuntaan palveluita ja palvelujärjestelmää pitäisi tulevaisuudessa kehittää.
Tiedolla kehitetään palvelujärjestelmää
Vuoden 2015 päihdetapauslaskennassa kerättiin yhden vuorokauden aikana tietoja lähes 11 000 päihteisiin liittyvästä asioinnista. Näitä tietoja on raportoitu erilaisissa palvelujärjestelmää ja asiakkaita koskevissa artikkeleissa.
Neljän vuoden takaisesta laskennasta selvisi esimerkiksi, että asioinneista 71 % on miesten tekemiä, 29 % naisten, noin neljännesosassa käyntejä asiakas oli yli 60-vuotias ja lähes puoleen käynneistä liittyi samanaikainen mielenterveyden häiriö. Lisäksi kävi ilmi, että päihteisiin liittyvät asioinnit kuormittavat palvelujärjestelmää eri tavoin eri osissa maata: kokonaismäärät vaihtelivat Kymenlaakson 26:sta Etelä-Karjalan ja Lapin 11 asiointiin 10 000 asukasta kohden.
Miten näin massiivinen keräys onnistuu?
Ensi syksyn tiedonkeruu on sarjassaan jo yhdeksäs – ensimmäinen päihdetapauslaskenta toteutettiin tiistaina vuonna 1987, silloinkin lokakuun toisena tiistaina.
Muutama asia on muuttunut vuosien varrella. Ensimmäisissä päihdetapauslaskennoissa käytettiin pelkkiä paperilomakkeita, nykyään enimmäkseen sähköisiä. Tämän vuoden kyselyssä jokainen yksikkö saa ensimmäistä kertaa oman koodinsa, jonka avulla voidaan esimerkiksi seurata, jääkö joku alue vastauksissa katveeseen.
Olennaisimmat asiat ovat 32 vuoden jälkeen samoja:
- Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijä on se, joka yhden tai useamman edellä mainitun kriteerin täyttyessä tekee päätöksen siitä, kenestä tietoja kerätään.
- Näin massiivisessa keruussa lomakkeen täytyy olla lyhyt ja nopea täyttää.
- Henkilön tunnistamiseen liittyviä tietoja (esim. nimi tai sosiaaliturvatunnus) ei kysytä.
- Tiedot kerätään yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa – asiakkaan tai potilaan täytyy aina olla tietoinen siitä, että hänen tietojaan kerätään tutkimuskäyttöön ja hänellä täytyy olla myös mahdollisuus kieltäytyä tietojensa keräämisestä.
Postituspäivänä tutkijaa jännittää
Nyt kevätauringon paistaessa lokakuuhun ja laskentapäivään tuntuu olevan vielä pitkä tovi. Täällä THL:ssä laskennan suunnittelusta on edetty kohti konkreettisia laskennan toteutukseen liittyviä vaiheita. Valmistaudumme lähettämään postia syyskuussa kaikille osoitetietokannassamme oleville sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköille.
Monta asiaa on vielä kesken ja lienee turha peitellä sitä, että tässä vaiheessa tutkijaakin hieman jännittää se, miten tästä kaikesta tullaan selviämään. Onnistuneen tiedonkeruun avaimet ovat kuitenkin loppupeleissä siellä sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä. Kerätään hyvä ja laadukas aineisto yhdessä!