Jos päättäjien ja virkamiesten tavoitteet toteutuvat, niin kansalaiset eivät parin vuoden päästä huomaa, että heidän sosiaali- ja terveyspalveluidensa tuottamisesta vastaa kunnan sijasta maakunta. Ihmiset tulevat saamaan samat palvelut kuin ennenkin, kertoi Yleisradion uutinen. Tämä on hyvä tavoite, johon on syytä pyrkiä.
Optimismi ja kehittämisinto eivät saa kuitenkaan estää varautumista muutoksesta mahdollisesti seuraaviin ongelmiin. Kehittämistyötä on myös kohdennettava niihin palvelujärjestelmän tilanteisiin ja käytäntöihin, joissa esiintyy ongelmia tällä hetkellä.
Heikoimmista tulee helposti väliinputoajia
Moni minulle päihdeasiamiestoimintaan viime vuonna tullut yhteydenotto liittyi meneillään olevien palvelurakenteen muutosten tuottamiin ongelmatilanteisiin. Yhteydenottoja tuli asiakkailta, heidän omaisiltaan, muilta läheisiltä ja päihdepalvelujen työntekijöiltä, ja niissä näkyivät varsinkin kaikkein huonokuntoisimpien asiakkaiden muutostilanteissa kohtaamat vaikeudet.
Joissakin paikoissa palveluntuottajien vaihdokset olivat johtaneet päihdehuollon asiakkaita hämmentäviin uusiin hoitokäytäntöihin ja -periaatteisiin. Uusi lääkäri hoiti tai ohjeistikin asiakkaita eri tavalla kuin entinen.
Joskus yksi vakituinen lääkäri monistui moneksi keikkalääkäriksi, joilla oli kaikilla hieman erilainen tapa hoitaa. Asiakkaiden yhteydenotoissa tämä näkyi epävarmuutena hoidon periaatteista ja säännöistä, mistä seurasi ahdistusta. Päihdehoidossa hoitopaikan säännöillä ja niiden noudattamisella voi olla ratkaiseva merkitys esimerkiksi hoidon jatkumisen arvioinnissa.
Väliinputoamisesta on kyse, kun mikään taho ei ota kokonaisvastuuta asiakkaan tilanteesta vaan häntä pallotellaan paikasta toiseen. Tällaisia tilanteita syntyy usein järjestelmien muuttuessa, kun työnjako eri palvelujen välillä hakee vielä muotoaan.
Saamissani puheluissa näkyi, että muutosten keskellä työskentelevät työntekijätkään eivät aina tienneet kenellä vastuu asian käsittelystä oli. Tämä heikensi paitsi asiakkaan oikeusturvaa myös hänen luottamustaan viranomaisiin.
Onko sotesta avuksi?
Osa väliinputoaja-asiakkaista asioi päihdepalvelujen lisäksi terveysasemilla, sosiaalitoimistoissa ja päivystyksissä ja päätyy usein myös ensihoidon tai poliisin asiakkaiksi. Moni kuuluu eniten sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävään väestönosaan, joka aiheuttaa suurimman osan palvelujärjestelmän kuluista. Tuntuisikin järkeenkäyvältä kehittää nimenomaan heille suunnattuja palveluja ja palveluketjuja.
Moni tärkeä asia näyttää olevan kuitenkin vielä auki juuri monitarpeisten asiakkaiden osalta, mikä näkyy esimerkiksi maaliskuun lopussa päättyneen valinnanvapauslain lausuntokierroksen vastauksissa. Kierroksen vastauksista koostetuissa kuvaajista näkyy, että vain 15 prosenttia lausuntokierroksen vastaajista katsoo, että palveluja laaja-alaisesti tarvitsevat tulevat saamaan yhteen sovitettuja palveluja sote-uudistuksen jälkeen. Suurin osa myös sitä mieltä, että uudistuksella ei voi kaventaa väestön terveys- ja hyvinvointieroja ja parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta.
Korkein hallinto-oikeus esitti lausunnossaan erityisesti palvelujen integraatiota koskevan huolen lakiluonnoksesta piirtyvässä ”monituottajamallissa”. Lakiluonnoksessa ei esimerkiksi käsitelty sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen integraatiota ja niiden yhdistämiseen liittyviä erityiskysymyksiä, vaikka kaikkein haastavimmat asiakkaat tarvitsevat juuri näitä molempia palveluita.
Muita tärkeitä auki olevia kysymyksiä olivat palvelujen valvonta ja asiakkaan oikeusturvaan mahdolliset kohdistuvat muutokset. Tätä voi pitää huolestuttuvana juuri monitarpeisten ja väliinputoamisvaarassa olevien asiakkaiden kannalta, sillä heidän on usein vaikeampaa huolehtia omista oikeuksistaan yhtä hyvin kuin muiden väestöryhmien.
Heikoimmassa asemassa olevat eivät ehkä hyödykään sotesta
Pahimmillaan heikoimmassa tilanteessa olevien asiakkaiden tilanne voi sote-uudistuksen myötä heikentyä entisestään, ellei heidän palvelutarpeitaan oteta nyt kehittämisvaiheessa riittävästi huomioon. Mitä epäselvemmät vastuujako eri toimijoiden välillä vallitsee, sitä todennäköisempää myös on, että näin tapahtuu. Hyvä esimerkki tästä on meneillään oleva Kela-siirto.
Päihdeongelmaisten kohdalla palvelujen väliinputoaminen voi tarkoittaa ongelmien kärjistymistä kallista erikoissairaanhoitoa vaativiksi sairauksiksi. Huonot palvelut kuormittavat myös poliisia ja ensihoitoa.
Nyt olisikin hyvä keskustella ja esittää konkreettisia suunnitelmia siitä, mitä esimerkiksi valinnanvapaus voisi tarkoittaa heikoimmassa asemassa olevien ja monitarpeisten kohdalla. Entä, miten he, jotka käyttävät palveluja eniten, hyötyvät uudistuksesta?