Sosiaalihuollon osuudesta sote-uudistuksessa on virinnyt keskustelu, joka olisi pitänyt käydä prosessin alkaessa. Itse tulin junaan jostakin väliseisakkeelta enkä heti hoksannut, että olimme matkalla toiseen suuntaan kuin lähtötaulussa kerrottiin.

Soten keskeinen hyvinvointipoliittinen päämäärä on taustadokumenttien mukaan hyvinvointierojen kaventaminen. Tähän päämäärään oletetaan päästävän uudistamalla toiminnan rakenteita: vahvistamalla perustason sosiaali- ja terveydenhuoltoa, integroimalla perus- ja erikoistason toimintaa sekä nivomalla kiinteästi yhteen sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita, rahoitusta, toiminnan sisältöjä ja osaamista. Taloudellinen kestävyys edellyttää kustannusten kasvun hillitsemistä.

Tavoitteiden ja keinojen roolit ovat pitkin matkaa menneet sekaisin eikä keskustelua helpota matkan varrelta junaan otettu valinnanvapaus. Viimeistään nyt päämäärä on kuitenkin palautettava paikalleen.

Uudistuksen keskeinen käsite on hyvinvointi

Käsitteen läpivalaisu olisi osoittanut, että hyvinvointierojen syntymisessä sosiaalisilla tekijöillä on merkittävä osuus ja että sosiaaliset ja terveydelliset tekijät kietoutuvat hyvin – ja pahoinvoinnissa tiiviisti yhteen. Sosiaalihuollon rooli sosiaalisten tekijöiden asiantuntijana olisi saanut nykyistä selvemmän sisällön, mutta myös kannustuksen uusiin käytäntöihin.

Analyysi olisi myös osoittanut, että sosiaalihuolto ja terveydenhuolto tulevat yhteiselle areenalle paitsi erilaisin orientaatioin ja osaamisin myös erilaisin voimavaroin. Voimavaroja ovat paitsi raha myös ja ennen kaikkea tietoresurssit.

Tieteellisen tutkimuksen ja toimintaa koskevan tietovarannon suhteen terveydenhuolto on huomattavasti vahvempi kuin sosiaalihuolto, jossa tutkimukseen perustuvan akateemisen koulutuksen tarve tunnustettiin vasta 1980-luvulla. Väestön palvelutarpeita, toiminnan prosesseja ja ennen kaikkea vaikuttavuutta koskeva tieto tarvitsee sosiaalihuollossa tuntuvasti vahvistamista uudistuksen toteuttamiseen. Soten valmisteluaineistokin painottui terveydenhuollon kysymyksiin.

Tieto on valtaa!

Sosiaalihuollon marginaalinen asema uudistuksessa – josta olen Jouko Karjalaisen ja Sakari Karvosen kanssa yhtä mieltä – ei mielestäni perustu niinkään sosiaalihuollon tietoiseen syrjimiseen, vaan sote-uudistuksen keskeisen päämäärän – hyvinvointierojen kaventamisen – riittämättömään analyysiin, ja siihen liittyen sosiaalisten tekijöiden ja sosiaalihuollon panosten sivuuttamiseen.

Itse en suostu sen paremmin terveydenhuollon syrjimäksi tiedolliseksi ’ressukaksi’ kuin sosiaalihuollon järjestelmäkeskeisyyden pönkittäjäksi. Sen sijaan pidän tärkeänä, että prosessin jatkovaiheissa sosiaaliset tekijät saavat merkitystään vastaavan roolin. Sosiaalihuollon sote-panosta rajoittavat tiedolliset ja muut voimavarapuutteet on syytä tunnistaa ja tunnustaa. Ja tietenkin korjata, vaikka ajan kanssa mutta määrätietoisesti.

Tieto on valtaa!

Pelkästään organisaatioita koskevan keskustelun sijasta myös toteutusvaiheessa tarvitaan analyyttistä keskustelua hyvinvointi-käsitteestä ja hyvinvointieroihin vaikuttavista tekijöistä. Maakuntien uudistajia tulisi rohkaista tähän keskusteluun, jotta suuri uudistus ei luhistuisi päämäärän epäselvyyteen. Analyysin avulla kirkastuisi, miten uusin orientaatioin ja osaamisin voidaan edistää hyvinvointia, ehkäistä erojen syntymistä ja aikaan saada ihmislähtöinen palvelujärjestelmä. Tätä kautta taloudenkin tavoitteet voidaan toteuttaa kestävällä tavalla.

Lue lisää:

Jouko Karjalainen ja Sakari Karvonen, Sosiaalihuollon mukaanotto sote-uudistukseen pitäisi kustannukset kurissa, THL blogi 13.2.2017

Pentti Arajärvi, Yksityiseen palveluyritykseen ei julkisuuden silmä ulotu, THL blogi 28.2.2017

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *