Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun siirtäminen uusille hyvinvointialueille vuoden 2023 alusta luo hyvin toteutettuna aikaisempaa parempia edellytyksiä kehittää palvelujen yhdenvertaista saatavuutta, vaikuttavuutta ja yhteentoimivuutta sekä ohjata palvelutoimintaa, kun järjestäjiä on huomattavasti aiempaa vähemmän.
Rakenneuudistus ei kuitenkaan automaattisesti paranna palveluja tai taita kustannuskasvua. Palvelut voivat jopa huonontua. Hyvinvointialueiden alkuvuosina voidaan olla tyytyväisiä, jos palvelut toimivat kuten ennenkin. Alkutaipaleella on odotettavissa hämmennystä, erinäisiä epäselvyyksiä ja huomion kohdistamista siihen, mistä on välttämätöntä selviytyä.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa kaikki vaikuttaa kaikkeen
Julkisessa keskustelussa on korostunut puhe lääkärille pääsystä. Hoitotakuuta koskevan lakiesityksen mukaan hoitotakuuta tiukennettaisiin perusterveydenhuollossa niin, että jatkossa kiireettömän hoidon vastaanotolle pääsee viikossa niin fyysisissä kuin psyykkisissäkin ongelmissa.
Sote-uudistuksen yhtenä lähtökohtana on käsitys, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä lähes kaikki vaikuttaa kaikkeen. Muutokset ja uudistukset järjestelmän toiminnoissa voivat siis merkitä muutosta esimerkiksi perusterveydenhuollon hoidon saatavuudessa. Siksi ei kannata keskittyä vaikkapa vain lisäämään lääkärien määrää. Lääkärin sijasta asiakas voi tarvita jonkun muun ammattilaisen – kuten hoitajan, fysioterapeutin, sosiaalityöntekijän tai psykologin – apua.
Sosiaalihuollon osuus kustannuksista 40 prosenttia
Palveluja koskevassa keskustelussa on tärkeää pitää mielessä, että sosiaalihuollon osuus sote-kustannuksista on lähes 40 prosenttia – samaa kokoluokkaa kuin erikoissairaanhoidon ja selvästi suurempi kuin perusterveydenhuollon osuus. Sote-uudistuksessa tulee kehittää sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palveluja sekä monialaista yhteistyötä. Tällaista tehdään jo alueilla osana Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmaa ja muita ohjelmia.
Monialainen yhteistyö mahdollistaa tarvittavan osaamisen palveluntarpeen ja hoidon tarpeen arviointiin sekä palvelujen tarjoamiseen. Koska lääkäri ei voi arvioida sosiaalihuollon palveluntarvetta eikä sosiaalityöntekijä hoidon tarvetta, tarvitaan yhteistyötä. Sosiaalihuollon asiakkaalla on myös oikeus nimettyyn omatyöntekijään. Kun asiakas tarvitsee sosiaali- ja terveyspalveluja, sujuva yhteistyö hoidosta vastaavien terveydenhuollon ammattilaisten ja sosiaalihuollon omatyöntekijän kesken on tärkeää.
Toimintatavat eivät muutu hetkessä
Sote-palvelujen uudistamisessa pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, mutta sen pyörimistä voidaan parantaa. Monialaisen yhteistyön syventämisessä tarvitaan kokonaan uudenlaista toimintakulttuuria, ymmärrystä sote-palvelujen erityispiirteistä ja mahdollisuuksista vastata asiakkaiden tarpeisiin sekä toimivia toimintamalleja ja ratkaisuja.
Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelmassa tehdään mittavaa sote-palvelujen kehittämistä. Hyvinvointialueilla kehitetään muun muassa moniammatillista tiimityötä, palveluohjausta, digitaalisia asiointivälineitä ja etävastaanottoja. Lisäksi ohjelmassa kehitetään ennaltaehkäisyn, varhaisen tuen ja matalan kynnyksen palveluja, laadun ja vaikuttavuuden seurannan menetelmiä sekä palvelukokonaisuuksia ja -ketjuja. Nämä kaikki voivat osaltaan parantaa myös perusterveydenhuollon hoidon saatavuutta.
Uudistus on nyt vauhdissa. Vuosikymmenten aikana muotoutuneiden toimintatapojen ja käytäntöjen muuttaminen on kuitenkin pitkän aikavälin projekti. Etulyöntiasemassa ovat alueet, joissa sote-palvelujen järjestäminen on jo yhden järjestäjän alaisuudessa, ja toisaalta pienet alueet, joissa muutos voi tapahtua nopeammin.
Vaikka se ei julkisessa keskustelussa juuri ole näkynyt, uudistuksessa hyvää on myönteinen, monipuolinen ja alueiden omiin tarpeisiin kytkeytyvä kehittämisen meininki.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 6.6.2022.