Joka viides lapsi Euroopassa kokee seksuaaliväkivaltaa jossakin muodossa. Valtaosassa tapauksista tekijä on lapselle tuttu tai läheinen henkilö. Euroopan neuvosto kampanjoi viime sunnuntaina 18.11. lasten suojelemiseksi seksuaaliselta kaltoinkohtelulta ja hyväksikäytöltä, jotta lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta saataisiin kitkettyä. Kampanjalla on kaksi tavoitetta: Kannustaa jäsenvaltioita ratifioimaan Lanzaroten sopimus sekä levittää tietoa väkivallan yleisyydestä ja sen ehkäisyn ja siihen puuttumisen keinoista niin kansalaisten kuin yhteiskuntien tasoilla.
Sirpaleiset viranomaisprosessit sakkaavat
Suomessa on noudatettu Lanzaroten sopimusta vuodesta 2011. Silti myös meillä lapsiin kohdistuva väkivalta on tyypillisesti piilorikollisuutta. Emme vieläkään ole tehneet riittävästi sen eteen, että osaisimme tunnistaa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa tai puuttua sen uhkaan ajoissa.
Väkivaltaepäilyjen tutkinnassa viiveet eri viranomaisprosesseissa hankaloittavat lapsen toipumista. Hoitopolkumme ovat puutteellisia ja epäyhtenäisiä. Meiltä puuttuu osaamista ja uskallusta lieventää niiden lasten traumaattista kokemusta, jotka ovat altistuneet väkivallalle lähipiirissään.
Oikeusministeriön tuoreen Uhri rikosprosessissa -raportin mukaan keskimääräinen esitutkinnan kesto lapsiin kohdistuvissa väkivaltarikosepäilyissä on Suomessa kymmenen kuukautta. Aikaa rikosilmoituksesta tuomioon kuluu keskimäärin 23 kuukautta. Vain murto-osa (noin 10 %) lasten tapauksista ohjautuu poliisin virka-apupyynnön kautta viiteen Oikeuspsykiatriseen osaamiskeskukseen tutkittavaksi. Valtaosan tapauksista tutkii poliisi. Vain osassa poliisilaitoksista on keskitetty lapsiin kohdistuvien väkivaltarikosten tutkinta siihen perehtyneille tutkijoille. Lapsiuhrien palveluohjauksen ja -tarpeen arvioinnin taso ja ajoitus vaihtelevat.
Sirpaleisessa järjestelmässämme on vaarana, että väkivaltarikoksen kokenut lapsi jää vaille tarvitsemaansa hoitoa ja psykososiaalista tukea.
HUS:n alueella uuden SERI-tukikeskuksen perustamisen myötä yli 16-vuotiaiden ja aikuisten hoito ja tuki onnistuu saman katon alta, mutta alle 16-vuotiaiden kohtalona on koko maassa hajautetut palvelurakenteet.
Haavoittuvassa asemassa olevan lapsen ajeluttamista toimipisteeltä toiselle ei voi pitää kohtuullisena, kun pediatrisen traumaosaamisen tulisi kaiken järjen mukaan löytyä nimenomaan uudesta lastensairaalasta ja muualla Suomessa yliopistollisista keskussairaaloista. Näiden yhteyteen olisi täysin mahdollista keskittää myös muita väkivaltaa kohdanneiden lasten tarvitsemia palveluja.
Vastaus on lastenasiaintalo
Keinot tehokkaaseen väkivaltaan puuttumiseen ja monialaiseen yhteistyöhön ovat jo olemassa – meillä vain ei vielä ole otettu niitä riittävästi käyttöön. Kun kaikissa muissa Pohjoismaissa ja lukuisissa muissa Euroopan maissa on perustettu lapsiystävällisiä Barnahus-lastenasiaintaloja lapsiin kohdistuneiden seksuaali- ja väkivaltarikosepäilyihin puuttumiseksi tehokkaasti, on meillä toistaiseksi tyydytty löyhiin viranomaisyhteistyöverkostoihin, jotka toimivat parhaimmillaankin paikallisesti ja vaihtelevasti. Esimerkiksi Varsinais-Suomen alueella on LASTA-hankkeessa onnistuneesti kehitetty viranomaisten keskinäistä tiedonvaihtoa, mutta lapsiystävällinen lastenasiaintalomalli on edelleen toteuttamatta.
Tutkittuun tietoon perustuvat eurooppalaiset Barnahus-laatustandardit ovat jo olemassa. Barnahus-standardien mukaan lastenasiaintalon toiminta perustuu yhden oven periaatteelle, jossa tarvittavat viranomaiset tulevat lapsen luo, mahdollisessa esitutkinnassa varmistetaan lapsiystävällinen kuuleminen sekä prosessi ja samalla varmistutaan tarvittavista sosiaali- ja terveydenhuollon akuuteista ja vähemmän akuuteista toimenpiteistä.
Lastenasiaintalossa lapsi nähdään oikeuksien haltijana. Viranomaisyhteistyön tehtävänä on varmistaa, että lapsi saa tarvitsemansa avun ja tuen, eikä ainakaan traumatisoidu lisää rikosepäilyä selvitettäessä.
Tarvitaan hoitopolku ja hallitusohjelman sitoumus
Suomeen tarvitaan lapsiin kohdistuvien seksuaalirikos- ja pahoinpitelyepäilyjen tutkimiselle yhtenäinen hoitopolku. Meillä on jo riittävästi tietoa siitä, mitkä kaikki viranomaistyön vaiheet sakkaavat ja kuinka prosessien kesto pitkittyy siiloissa. Nyt tulisi siirtyä ongelmien tiedostamisesta niiden ratkaisuvaiheeseen.
Vastaus viranomaisprosessien kestojen lyhentämiseen, osaamisen keskittämiseen, lapsiystävälliseen kohtaamis- ja kuulemispaikkaan sekä poliisien kouluttamiseen (ja erikoistumiseen) on lastenasiaintalo.
THL on laajapohjaisessa ohjausryhmässä keväällä 2019 päivittämässä Lasten ja nuorten turvallisuuden edistämisen toimintaohjelman toimenpiteitä, jotka koskevat lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumista. Valtakunnallisen hoitopolun varmistaminen sopisi hyvin yhdeksi niistä. Lisäksi THL on hakenut EU:lta rahaa fyysisen Lastenasiaintalon pilotoimiseksi HUS:n alueella seuraavien kahden vuoden aikana.
Kansallisen hoitopolun luominen ja lastenasiaintalojen levittäminen olisi tärkeää huomioida myös tulevassa hallitusohjelmassa. Pohjoismaisten esimerkkien mukaisesti viranomaisten lapsiystävällisen yhteistoiminnan mahdollistaminen saattaa hyvinkin edellyttää kehittämistyön resursoinnin ohella erillislain säätämistä.
Lisätietoja
One in Five. The Council of Europe Campaign to stop sexual violence against children.
18 November: European Day on the Protection of Children against Secual Exploitation and Secual Abuse
Ruuskanen, Elina & Sarimo, Mervi (2018) Uhri rikosprosessissa – ehdotus hyvistä menettelytavoista uhrien tarpeiden huomioon ottamiseksi. Mietintöjä ja lausuntoja 44/2018. Helsinki: Oikeusministeriö.
Sinkkonen, Minna & Mäkelä, Jukka (toim.) (2017) LASTA-hanke. Kokemuksia viranomaisten yhteistyön ja tietojenvaihdon koordinoinnista lapseen kohdistuneissa pahoinpitely- tai seksuaalirikoksen epäilytilanteissa. Raportti 2/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.