Kun ulkomailla kertoo tutkijoille Suomen sosiaaliturvauudistuksesta, kysytään usein, miksi korjata ehjää.
Suomessa on monella osa-alueella poikkeuksellisen toimiva sosiaaliturva, mikä kuitenkin kotimaisessa keskustelussa unohtuu usein. Keskustelussa korostuvat yksittäiset ongelmat ja kokonaiskuva hämärtyy.
Keskittyminen yksittäisiin ongelmiin kadottaa näkyvistä esimerkiksi väestörakenteen muutoksen tai kriisien mukanaan tuomat ongelmat. On selvää, ettei nykyisenlaisen hyvinvointivaltion kantokyky kestä tilannetta, jossa syntyvyys laskee ja vanhusten määrä lisääntyy voimakkaasti. Lisäksi muuttuvassa yhteiskunnassa kaivataan keinoja vastata uusiin, yllättäviinkin tilanteisiin.
Kenties tärkein argumentti sosiaaliturvauudistuksen puolesta on yhteiskunnan muutosjoustavuuden vahvistaminen – parhaatkin mekanismit vaativat huoltoa toimiakseen ja toisinaan perusteellisempaa uusimista.
Epäpoliittinen sosiaaliturvapolitiikka
Kansainvälisesti vertailtuna Suomessa – ja jossain määrin muissakin Pohjoismaissa – ominaispiirteenä pidetty konsensuspäätöksenteko on poikkeuksellista.
On varsin harvinaista, että eduskuntapuolueista, virkamiehistä, tutkijoista, työmarkkinajärjestöistä ja muista edunvalvontajärjestöistä kootut komiteat kykenevät tekemään yhteistyötä ja viemään eteenpäin laajoja uudistuksia useamman vaalikauden kuluessa riippumatta siitä, kuka kulloinkin on vallassa.
Tästä hyvänä esimerkkinä ovat peruskoulu ja eläkejärjestelmät. Tietenkin voi kysyä, olisiko muuta mahdollisuutta – Suomesta puuttuvat vahvat suuret puolueet tai blokit ja hallitus on tavallisesti muodostettu vähintään kolmen eduskuntapuolueen varaan.
Tässä suhteessa Suomessa harjoitettu sosiaalipolitiikka on tietyllä tavalla epäpolitisoitunut, yhteisiä näkemyksiä on eroja enemmän. Tällä on merkittävä vaikutus siihen, onko sosiaalipolitiikka kauaskantoista ja päämäärätietoista vai poliittisten voimalinjojen välissä poukkoilevaa päätöksentekoa.
Kääntöpuolena on, että keskustelu yksipuolistuu, kun haetaan konsensusta.
Koulutus turvaa toimeentuloa
Sosiaaliturvauudistuksen tavoitteissa on puhuttu palvelujen roolista. Toiveena on ollut lisätä kansalaisten osallisuutta, erityisesti työmarkkinoilla.
Monissa muissa Euroopan maissa suosittu elinikäinen oppiminen ei ole Suomessa vakiintunut palveluihin. Suomesta puuttuu työikäisten elinikäisen oppimisen tukemisen rakenteet.
Aikuiskoulutus on yhä suurelta osin tutkintoon tähtäävää, esimerkiksi ammatinvaihdon yhteydessä. Yleissivistävä ja elinikäinen oppiminen jää lähinnä kansalais- ja työväenopistojen sekä työnantajien tarjonnan varaan. Se myös kasautuu jo valmiiksi hyvässä työmarkkina-asemassa oleville.
Iso uudistus antaisi mahdollisuuden miettiä, miten jatkuva oppiminen voi tukea yksilöiden edellytyksiä pärjätä työmarkkinoilla ja samaan aikaan tarjota yrityksille osaavaa työvoimaa. Samalla olisi syytä käydä yhteiskunnallista keskustelua siitä, miten koulutuksen kustannukset ja hyödyt jaetaan kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla.
Quo vadis, sosiaaliturva?
Meneillään olevassa sosiaaliturvauudistuksessa huomio on kiinnittynyt erityisesti siihen, kuinka olemassa olevia rakenteita voidaan parantaa. Sen sijaan siitä, minkälaisessa maailmassa uuden sosiaaliturvajärjestelmän pitäisi tuoda turvaa, puhutaan hyvin vähän.
Sosiaaliturvakomitea on isojen kysymysten äärellä: Millaisen sosiaaliturvan haluamme nyt, millaisen vuosikymmenten päästä? Mitä halutaan muuttaa, mitä säilyttää? Ja halutaanko kenties kokeilla jotain aivan uutta?
Vaikka olemassa olevaa ja toimivaa järjestelmää ei pilkottaisi alkutekijöihinsä, vaihtoehtoja muutoksen spektrillä on kosmeettisista muutoksista perustavanlaatuisiin uudistuksiin.
Jatkuvuus ja suomalaisen hyvinvointivaltion toimivien piirteiden säilyttäminen ovat hyveitä, mutta sosiaaliturvakomitean yksi tärkeimmistä tehtävistä on ratkaista, mitä muutoksella oikeastaan halutaan. Yhteinen tavoite kaikilla kuitenkin lienee se, että me kaikki – myös haavoittuvimmat ja vähäosaisimmat – voisimme hyvin.
Lue lisää:
Ryky, 2019 Mitä tiedämme elinikäisen oppimisen toteutumisesta ja mistä tarvitsemme lisätietoa? – Sitra.
Blogi on osa Uusi sosiaaliturva -blogisarjaamme. Sarjassa aiemmin tänä vuonna julkaistut blogit:
- Vertailimme vähimmäisturvaa eri maissa: Tanskan järjestelmässä lähes kaikki on eri tavalla kuin Suomessa
- Oletko miettinyt sosiaaliturvan tulevaisuutta, kun väestö ikääntyy, työelämä muuttuu ja ilmasto lämpenee?
- Sosiaaliturvamallien ideoista on pitkä matka käytännön toteutukseen: esimerkkinä osallistumistulo
- Järkevä keskustelu sosiaaliturvan järjestämisen tavoista vaatii yhteistä kieltä